Näi niit menoi, samantapassiiki, kertyy usseste samoihi aikoihi. Viime viikol ja ny täl viikol, ja välis sit muullaist yhteist kivaa olemist. Ja siv voi ol nii, et joku kuukausi menee välis, ettei nährä lainkaa. Terveysasioit neki, jos ollaa me tai he, lenssus, ni om pakko siirtää menoi. Tuntuu, et niitäki tulee koko aja enenemäs määrin, mitä vanhemmaks tullaa.
Istuttii enste orottamas terveyskeskukse orotustilas, isän abi-mittaust. Siihe saattii ohjeistus, et "1 - 1½ tunttii menee mittauksehe + orotusaika", ja miätittii, jos äiteen kans ehrittäis sit sil välil käyr vähä pankkiasioit hoitamas, mukku varmistin aikaa, ni meinasivakki, et enintäs pual tunttii menee. No, me äiteen kans istuttii sit orotustilas orottamas sen aikkaa, et mittaus tulee tehtyy. Vajaa pualtunttii siihe men. Et noi "hyvät" ohjeet taas.
Mut mikä (taas) hauskaa, ni vaiks istuksin itte vähä jo orotussalin ulkopualel, käytäväs, ni tul jutelttuu tän kuvan kauimpan olevan herran kans vaiks mist. Politiikam menost Ameriikois, Suames, ja yleiseste maailmal, tyättömyyrest, saunoist ja hirsirakennuksist ja mite suamalaiset ovav viänee näit maailmal. Hah! Pahottel viäl lähtiessäs, ku hänt kutsuttii enste, et "olisisis ollu kiva jatkaakki jutusteluu viäl".
Äitee yritti välil tul keskusteluhu mukkaa, mukku ei KUULE, ni sano jottai iha hassuis paikois, ja sekotti vaa pakkaa, ku ei "kehtaa" sanoo, ettei kuule. Vaiks siis käyttää kuulokojeit kyl. Noi kaikuvat käytävät vaa ei ol mittää helpoimppii paikkoi kuulemisil.
Ja ku istuttii toises orotustilas myähemmi, ni taas siäl yks miäs tul mult kysymää, et mikä tää käytäntö tääl o, et pittääks ilmottautuu jonnekki, ku ov varattu aika, ja mihi tai mite. Neuvoin sit oikeesee paikkaha. Ol kulkenu eri kaut, ku mikä on se "pää"sisääntulo terveystalom pualel, ni ol koko ilmottautumine jääny huamaamat. Hänel ol lääkäri vaa sanonu, et pittää men "länsisiipehe", ja tual ei sellassii ees oo (paitti ehkä jus henkilökunnan suus). Eri orotustiloil vaa o omat numerot. Mut lopult hänki sit ilmottautu ja löys oikkian paikan.
Ajoin isän kotti, et jatkettii äiteen kans pankkiasioit sit hoitamaha. Myllyn S-pankkihi pääsee jonotusnumerol, mut -hitsivitsi- mite kauva sitä omaa vuaroo sit saakaa orottaa. Seisottii siin yli tunti.
Ja täälläki tul yks papparaine kysymää apui, et mites kauva täsä menee, ja pit varottaa, et aikaa saa kyl varat. Sit hää ei meinannu uskaltaa men istumaha orotustilaha, mikä kiältämät ov vähä syrjäs, ku luuli, ettei sinne saakka nää tota vuaronumerotauluu. Ku ohjasin sinne, ja näytin, et siäl o oma taulu, ni pääs istumaa. On se vanhemmil rankkaa vaa seist orottamas. Kovi huanosti ohjattu tääki homma.
Mut lopult sit päästii me itekki sisäl, eikä siin sit asiaa käsitelles kauvaa enää mennykkää.
Sit tehtii Prismas ruakaostoksii, eli pit kävel se kauppa iha toiseem päähä, ja taas takasi. Äiteen jalat on taatuste vetelän tän seisomise ja liikkumisej jälkkee.
Piipahrettii silti viäl Länsikeskukses ostamas isäl uuret, tukevammat, mut helpommi jalkoihi laitettavat kengät. Huanoil jaloi kulkemine huanoil kengil ov vaarallist. Nykki tuntu häne vanhat kengät oleva tippumas koko aja, ja kantapäät ol iha lötkönä. Melkkest olisisis paremp kulkee sukkasillas, ku noil. Mut ny pitäs olla hyvät, ja turvalliset. 💙
Siv viäl heil syätti ja kaffetelttii ja höpöteltii menemää. Et siin se aika men, noppeeste. Sit ajo kotti koiraa ulkoiluttamaha.
Tuli taas niin monta juttua mieleen noista päiväsi tapahtumista.
VastaaPoistaEnsinnäkin ne ohjeistukset sekä paikan päälle löytämiseen että tutkimusohjeet on usein niin hankalasti tulkittavia että kun on ensimmäistä kertaa liikkeellä saa kysyä kerran jos kahdestikin.
Ja toisaalta tiedän myös sen miten huonosti monet tutustuvat saamiinsa ennakko-ohjeisiin ja menevät sitten tutkimuksiin ilman omia esivalmisteluja. Ja joku tutkimus voi mennä pieleen sen vuoksi tai sitä ei tehdä lainkaan.
Isälläni oli huono kuulo eikä hän oppinut koskaan kuulolaitetta käyttämään. Jää helposti ulkopuoliseksi kun ei kuule ja varsinkin silloin kun on paljon muita ihmisiä ja hälinää.
Hämeenlinnan S-pankin konttori on ollut niin ärsyttävässä paikassa Prismassa (en tiedä onko enää kun ei ole ollut sinne onneksi asiaa). Odottaa pitää käytävällä kassojen vieressä jossa ei ole kunnon odotustilaa eikä riittävästi istumapaikkoja ja sellainen hälinä ja härdelli koko ajan ettei edes kunnolla kuule kun vuoronumero tulee kohdalle. Paljon ihmisiä odottamassa vuoronumerolla. Ajan kun varaa niin aika menee yli kuukauden päähän eikä aina voi niin pitkästi odottaa. Että sellaista asiakaspalvelua.
Mukavasti vaikkei ehkä ihan helposti saitte kuitenkin monta hyvää asiaa hoidetuksi samana päivänä. Olit tärkeä apu !!!
Välil tuntuu, et miks vaivautuu lukemaa ohjeit, ku ne ei kumiskaa pirä paikkaas lainkaa? Viimeks mun ylävatsan ultran ohjeis ol, et virtsarakon pitäsisis ol täyn, ku tutkimus tehrää. Mä sit kupla ottas istuin orottamas omaa aikaa - ja enstöiks hoitaja kutsues ohjas mut vessaha, et "tyhjennä rakko". Hah! Olisisis ollu paljo helpompiki tapa OLLA, ku ei olisisi tarvinnu hoitaa rakkoo täytee.
PoistaJa tiätyt tutkimukset, jos niit ei pääse tekemää, siirtyvät sit kuukausil ettippäi...
Kuulo-onkelmie kans meijä suvun tapa puhhuu kaik yhtaikkaa ja toistes pääl, ei ol hyvä juttu, mut siit tavast o tosi vaikkia pääst poijes. Laste ystävät o joskus kuvannu, et meijä "pöytätavat" ova italialaiset, misä siis o paljo äänt ja hälinää. Hah! Kaik ollaa nii "lyhytmuistissii", et pittää päästää suust ulos asia, ennenku se kokonas unohtuu. ;) Sillee rennoste vaa.
Myllyn S-pankki on kans just sellases käytävätilas, misä Prisman ja Myllyn asiakkaat kipittää ees-taas. Orotustila on, mut se o usseemma metrii niist pankin huaneist poijespäi, et esimerkiks just äitee huanoine kinttuines ei haluu sinne siks, et matka kestää ovel siäl niin kauva, et joskus o käsittelijä piipannu jo seuraavan vuaronumeron, kun luuli, et asiakas ei jaksanu orottaa (mitä tual tapahtu paljo). Jos meinaat jonottaa esimerkiks äkkii vaa ruakatunnil, ni se EI kyl tul koskaa onnistumaha. :(
Mut onneks meil ei ny ollu mittää minuuttiaikatauluu. =)
Meidän suvussa, siis mun Äidin puolen suvussa, ei Mursulla täällä muita olekaan kuin minä ja Poika, isänsä asuu pohjosessa eikä pidä yhteyttä, on kanssa tapana puhua kilpaa toistensa päälle.
VastaaPoistaSe ärsyttää Mursua ja kun Tunturiruipelo ei ole pitkään aikaan kuullut oikein mitään, se on vetäytynyt omiin oloihinsa. Mursu sitten yleensä on mennyt juttelemaan sen kanssa.
Kuulokojeet on hällä, siis Tunturiruipelolla, ollut käytössä nyt viikon verran ja on kuulemma auttanut. Äiti saa omansa huomenna.
Itse huomaan vähentäneeni päälle puhumista, se on vähentynyt vähän niin kuin itsestään näiden kuulokojeiden saamisen myötä. Kun nää on isossa joukossa joko liian kovalla tai liian hiljasella, niin omaa ääntään säätelee automaattisesti - nykyään kuulemma puhun entistä hiljasemmalla äänellä.
Päälle puhuminen ärsyttää mua nykyään muutenkin suunnattomasti. Yleensä sellasissa tilanteissa mä "unohdan" mitä olin sanomassa tai kertomassa, jos joku keskeyttää mut. Jos ei kiinnosta niin ei sitten. Herkkähipiäinen 😜
Laste kaverit aika äkkii tottusiva toho päällepuhumissee, ja koht oliva porukas ihan ku olisisiva ain ollu samal taval. Mut tää siihe opettelu, et ei puhuis toistem pääl, tuntuu TOSI vaikeelt.
PoistaMä oon yrittäny ajatel, ettei se mun juttu ny NII tärkkiä ol, et "ketä kiinnostaa", ja oon sit hiljaa sil varjol. Sit myähemmi tulee juttuu jostai, ja mä oon, et "hei, mähä oon just tost puhunu pari päivää sit, et..." - mut jaa, en tainnukkaa sanoo, ku suljin suuni. Aivoihi vaa jäi jälki, et "asia käsitelty", muttei siv vaa ollukkaa. Hah! Ny oon sit sillee sekasi, et mikäköhä asia on kenenki kans käsitelty, tai jääny käsittelemäti... Toisil toistan samoi asioit moneen kerttaa, ja toisil en kerro siit asiast yhtääm mittää. Vaikkiaa tääki.
Meijä höpötyksis siis ei "keskeytet" toissii, vaa me "vaa" puhutaa päälle. Jotenki silti kaik tiätää kaik, ja osallistuu keskusteluhu mont asiaa yht aikaa lennelles sinne tänne, siäl tääl. Mut sen ymmärtää, ettei pysy menos enää mukan, ku ei KUULE. :(