Enne saret

Kiire ehtii tekemää pihal kaik, mitä enne luvattuu saret pitää ehtii. Kertakiarros nurmikonleikkuuta, ku satees ruaho kasvaa "ku rikkaruaho", mut märkkää ruahoo ei voi leikat (ainaskaa tukahruttamat leikkurii). Pit laittaa avomaankurkuil narui valmiiks (tukeen kii, ettei tuuli viä sitä) ja sellast. 

Ja tutuste kuvat men hassuun järjestyksehe, mukku tosiaa ny yhrel koiralenkil nappailin mukkaa noit vastaan tulleit luannonkukkii, ja loput sit omast puutarhast, ni tul uus kesäkukkakimppu laitettuu takaserassil.

En ol mikkää siankärsämön ystävä sil miälel, et pitäsisin näit millää tasol kauniina, mut nää värilliset versiot viä kyl selväste voiton noist...

... valkosist.

Ystävält saatu uurellaine auringonkukka tekkee uussii kukkanuppui kovaste ja aukoo niit sit peräperää. Vanha poijes tiält, ni uus mahtuu kasvamaha. Upee!

Ja siv viäl tul laitettuu noit tukikeppei herneit varte. Alkaa koht olla kiipeilykokkossii jo, ni tähä onki noi kuivat varelmaoksat iha oivii apui.

Mut kasvilavoist ainoostas juuripersiljaa ei viäl näy, muut kasvuhu laitetut ovaj jo mullast selväste noussu. Eikä tee pahaa, ku joka aamu saa vähintäs pari kolme kurkkuu ja jokuse mansikan kyytii, ku menee sisäl. Koht alkaa tulla tomaattii ja paprikaaki. Kesäkurpitsan kukkii orotellaa myäs. Eikä olla viäl ees heinäkuus! Vau!