Satteest hualimat

Ei sitä sarepäivinäkää voi kokonas kasvareit unohtaa, vaikkei samoi määrii kasteluvet kulukkaa. Meil menee kasvarin sisäl olevaan keppuhu kaik vesi kasvarin katolt, et "säilöön" tulee ja käyttöhö menee, mut eihä ne siit kepust ittekses kasveil siirry.

Kastumisest ei kissakaa tykkää, mut ulos pyytää. Sylis kannoin kasvarihi sit, ja siält kurkkaili ympäristöö iha innoissas.

Västäräkil taitaa ol pesä jossai täsä lähistöl (en ol selvittäny et mis), ku ol sempäiväne varottelu-sirputtelu menos. 

Ja ku sain kissan kasvarihi, läht lintuki. Koki kait, ettei ihmisest vaaraa, mut kissaa pittää varoo. Epäselvä kuva, mut lentoho lähtevä lintu tosa kuvas o.

Täsä Pyry tarkkaili lintuu kovaste tarkkan, ennenku menin sitä valokuvaamaa. Eli -kas- kuvat tul TAAS iha kummaha järjestyksehe. Mut joo, pikkase ehrittii kastumaha tosa matkal ovelt kasvarii ja sit taas uurestas, ku tulttii siält takasi. Kissan turkki vaa tuntuu oleva sellane, ettei siihe vesi ota kii. Valu sare ku hanhen seläst. Hassuu jotenki. Tollane pitkäkarvane höttöturkki, ni olisisis jotenki olettanu, et olis kastunu helpommi. Mut ei siin mittää. Ei tuo kovaste noist pisaroist kuitenkas tykänny..