Virkkuut vaihtu neulomisee

Meinasin kyl otsakkeesee kirjottaa "kutomisee", ku meil o ain sanottu, et neuleet o "kutimii", ja sitämyäte siis kurotaa, eikä neulota. Neulomine taas o neulal tekemist, siis brodeeraamist, kuvioneulontaa, miksiköhän sitä sit viralliseste kutsutaankaa. Mut joka tapaukses.

Se kuures virkattu tualimpäälline köökkihi valmistu, ku sain sen paikalles. Viimeistelyy orotti pari päivää, ku ol niimpal muut puuhaa, etten saanu tyät käsihi kerttaakaa.

Iha hurjan kamala tuuli ulkon, ni ev viitti lähtee täs pikkulenssus pahentamaa tilannet tonne ulos, vaiks siäl toki hommii olisisiski. Makuaisti muuttunu nii, et kaffet ei kykene nyssit juamaa, ku maistuu iha kamalalt. Et kyl tää aanaukse o pahentunu, vaikkei ny sänkyhy ol kaatanukkaa. Aivasteluttaa, vuarotelle viluttaa ja hikoiluttaa (ei ol kuumet silti), ja välil särkee päät.

Ny o kaikis köökin tualeis siis samantyyppiset, vaiks jokane omallaine silti, pääliset. Tarkotusha ol alumperi, et vaa talvisi näit tarvittaisis, mut en oikkee näis meijä rempois keksiny näil mittää kesäsäilöpaikkaa, ni ovas sit ollu tualeil läpitte helteittenki. Mikäs siin sit.

Seuraava rojekti alkaa sit jättikeräst, pehmost akryylilankaa, minkä oon lahjana saanu. Vaikkia jotenki riittävyyt miättii, et kattotaa saaraanks puseroho molemmat hihat, vai miten käy. Tää näyttäis olleen ostettu jo markka-aikan, eli vastaavaa lankaa tuski mistää tähä hättää löytyy... Jännäks voi mennä.

Uus virkkuu menos

Siis ristipistotyät ain välil teen kyl, mut erelleskää en ol löytäny sil säilytyskoril sopivaa turvaa kissoilt, ku en ol päässy shoppailemaha, ni nyssit alotin sen viimise tualin päällisen tekemist köökkihi. Talvi tulee. Em muute saanu otettuu noit vanhoi päällissii poijes kevääl lainkkaa, ku koko aja o joku remppa menos siäl tääl, ni tilaa säilyttää näit muuval o ollu vähä vaikkia löytää. Ku tavaraa muutonki siirrellää sinne tänne. No, eipä ne ny kettää ol varsinaiseste haitannukkaa, vaiks tualeil ova ollu. Käyväthä vähä pehmusteistaki, sentäs.

Isol koukul tehres etenee noppeeste. Huamasiv vaa, et LÄMMIN tää o. Sylis ku pittää tehres, ni ol laitettava taas puhallin pääl, ettei ala hiki tursuumaa. Vaiks sisälämpötila ojjo ollu pitkään iha kohtuulline. 

Taas iha sillee, mikä lankakerä kättee ossuu -tyylil, kaht värii yhrel rivil. Ja pikkase erillaist kuvioo täl kerttaa. Tulee joustavaa, mut paksumppaa täl kerttaa. Tähä uppoo ohuet, paksut, villasekotelankat, akryylit, puuvillat, pellavat, mohairit ja tiäs mitä muut, sillee sulas sovus. Pesemää en tätä, niinku en niit vanhemppiikaa, lähtis, tai jos sen tekkee, ei ol takuit siit, et käyttökelposen luukust ulos enää tulee. Näit pikkukerii tuntuu tuleva koko aja sillee säännöllise epäsäännölliseste, ni niist saa sit taas uussii, jos on tarves. Nykki ku o ollu piän tauko näis lämpimis tekeleis, ni kiva tehrä jottai, mikä eteneeki noppeeste.

Sarepäivän askarei

Sain vihroste viimein sit valmiiks tän kevääl keske jääneen jämälanka viltin. 

Ku enste loppu lanka ja sikku Pöllölt sain lissää, en enää kyenny noit lämpimii lankoi käsittelemää käret hikkoomat, ni jäi tauol. Ja kesäsi ny tuntuu oleva kaikellaist muutaki puuhaa. Ny on taas sevverti viileet ollu, et näät lämpimät tyät taas etenee.

Sit seurailin vähä aikkaa tätä hämist vessan nurkas. Sitkeenä siäl yrittää jottai saalist verkkoos saara.

Sori, Stansta! Tää vaa jotenki ol nii hellyyttävä. Mä kyl siirsin tän tonne kuistin kukkasil, ku epäilen kovaste, et siält tulis paremmi saalist, ku meijä lilliputti-veskist. Meit ei sinänsä hämis haittaiskaa, vaiks tuijoteltais pöntöl ollessamme toisii, mut...

Plikan synttäreit juhlistettii Myllyreissul, et enste käytii Teppanyaki-baaris syämäs.

Kaikkee herkkuu puffetis. Ol helppoo napsimist ja sit niit tuareit juttui, mikkä viättii kypsennettäviks paistopisteel. Kaikkee helppoo tul omal lautasel, ku ej jaksanu lähtee jonottelemaa paistoon, kypsennettyi tualt buffetin tarjonnastaki sentäs löyty. Vattat tul täyttee!

Ja sit siält Verityn varjo -elokuvaa kattomaa. Ei ollu katsomo täyn, vaiks aikas uus elokuva ov viäl, mut iha miälenkiintone kattottava. Höpöteltiin täst ja sen juanest ja siit, mitä plikka kerto olleen eroja siihe kirjaha, mink on lukenu. Nyv vissii tarttis ittekki lukkee se kirja.

Mut näihä se näppäräste viikolloppuki sujuu ettippäi! 💕

Sataa, sataa, ropisee

Pitäisköhä ollaj jo tottunu tähä, et sataa? Must tuntuu, et menneenä kesänä o enempi satanu, ku ei. Vaiks ei välttämättä ol satanu päivät pääksytyste, ni sillee, et enempi tai vähempi melkkest joka päivä. Ja silti o ollu ahristavan kuumii päivii kans, ettei ne sateet ol viileeks ilmaa laittanu.

Nykki ol aamul het 12 astet lämmint, ettei lähelläkää pakkast, ja nyssit o pihal alkanu vaahterat ja tammet vaihtamaa syysvärii. Ja kasvarin vesisaavi tulvii yli äyräittes, et pit äyskäröir jokune ämpärilline vet siält pihal. 

Mut hämäräkshä keli menee, ku taivas om pilves. Täytyy vaa toivoo, et vaiks mite onki talvi tulos, ni slti viäl sitä aurinkooki nähtäis.

Om meinaa muute melkost spakettii noi sähköjohrot, ku niit pitää saar järkättyy sisäsulaketauluhu. Huh-huh! Tätä hommaa jostai syyst kissat tykkäs lähelt seurat kovi. Mut tyä etenee! Vaiks viäl hommaa riittääki - ja läpiviänteiki pitää tehrä lissää. 

Mut täsä välis on ny viikolloppu ja rauhotetaa tilanne tän osalt. 

Herkkuu, lämpöö ja johtoi

Päätin het aamusel tehrä vähä makeet meil kaffen kera syätäväks, ku myähemmi päiväl taas pöly lentää.

Et eiku kaappei kurkkimaa, et mitä aineksii löytyy. Kaurapohja, purkki persikam pualikkait, kaks purkkii kermaviilii. Siin ne perusainekset. Simmää meinasiv viäl unohtaa ottaa kuvaa, ku ol jo nii "nälkä" siin vaihees, ku istahrettii pöyrän ääree. Hah! Sevverti mehevää tää, ettei tarttenu mittää lissää, vaiks hyvää vaniljakastikkeen tai vaiks vaniljajäätelön kans.

Johtoi o olluj jo paljo, eilä haettii lissää viäl...

... ja silti se loppu keske. Sellaset noi 300 metrii tarvitaa lissää - tähä hättää. Niit voi tarvita myähemmi taas lissää, tai siis tarvitaa, ei siit ol epäselvyyttäkää, mut tarvii ny välil saar se mittari vaihrettuu uutee sähkökaappihi ja siihe virta pääl, et saaraa alkaa purkamaa noit vanhoi johrotuksii poijes uusien tiält. Vaiks osa uusist tuleeki ny menemää pikkase eri teit, et saaraa niit poijes silmist. Mut noi päämittarit o Carunan hommii, siihe ei saa kukkaa muu mennä koskemaa.

Ja nyssit valmistu tää villatakki, vaiks vähempi tosa taitaa mittää villasekotelankaa kyl ollakkaa. Puuvillaa, bambuu, pellavaa, akryylii, mohairii. Mut lämpöne se o, kummiski. Ei ihav viäl tarvi käyttöhö ottaa. Tuuletin pyärii viäl tosa tyäpisteev viäres, ettei tul liijan kuuma, ku lämpimie laitteitte viäres töit tekkee. 😊

Aurinkoo ja saret vuarotelle tää o keli ny ollu, mut silti lämpimämppää ennemmi ku liijan kylmää. Sitä jo luvataa kaikellaist myräkkää ja pakkastaki, lumiiki. Mut saa nährä, onha sitä lupailtu ennenki. Kynttilät erelles kasvarihi palamaa, et jos pitäs siält mahrolliset pakkaset ulkopualel. Jos paha tilanne tulee, ni sit saa talvivalmistelui alkaa tosissas ainaski tekemää. Alkais jo vähä muutonki se aika olla...

Onnistumisii ja epäonnistumisii

Saatii vihrosta viimei talousrakennukse toisem pääryn yläakkunoist muavit ja vanerit poijes, ja lasit tilal. 

Nyssit miätityttää vaa, et mite saaraa pirettyy nää lasit (vasemmapualeiset täst kuvakulmast) ehjän, ettei linnut lentelis päi. Ei mittää peittävää ja varjostavaa, ku vihronki ollaa saatu valoo sisäl.

Sikku tosa just miätin, et MIHI noit vuassii säilöttyi helmii voisisis käyttää, ni josko tähä sit? Eiku kaapimperukoilt IKIvanhat (markka-aikan ostettu paketti) siimalankat käyttöö, ja helminauhoi puuhaamaa. Sainki sit tehtyy jokuse, MUT...

Nehä men tosa matkal, ku pit availla ovii, ja avaimii käyttää ja kapeit rappu kulkee yläkerttaa, iha solmuhu. Aikas yritin selvitel, mut toi siimalanka o oikeeste NII kappiaa, ettei mittää määrää - ja sikku yks kohta aukeni, toine men solmuhu uurestas. Höh! Mut jottai killutint sinne ny jäi sit kummiski.

Ehkä toho kehitän jottai muut jossaikohtaa viäl, mut iha tähä hetkehe en oikkee keksi muutakaa. Olisha mul vaiks jottai pöllökorttii, mist sais pöllön kuvaa akkunaklasihi, mut se sit pimentäis taas tota tilaa, mikä just ollaa luannovvaloseks saatu. Et täl ny mennää. 

Etenee se

Nykku tul poikie kans tää mummun villatakki alotettuu tosa aikasemmi kesää, ni nysse sit täytyy saar valmiikski. Eiline sarepäivä ol hyvä päivä ol käsityä käres enemmä ku pitkii, pitkii aikoihi. Vaiks ny takaraivos pyärii toi ristipistotyä, mikä ov viäläki keske. Se täytyy säilyttää paikas, mihi kissat ei pääse, ja sit o järjesteltävä lankat ja sellast, ennenku pääsee ees alkuun, ni sitä ei oikkee tul otettuu muutamam minuutin takii esil. Tää jämälankoist ja pikkukerist tehtävä tyä o tosa esil likel koko aja, ni se tulee välil kättee nii, etten ees aattele ottavani sitä tyän alle, ku teen sitä jo. Hah!

Nappilistat teen tähä, ja simmää vast päätän, millane kaulus tähä tulee, vai teenks jopa huppuu. Hmmm. Vähä riippuu siitäki, et mitä lankaa siinkohtaa oj jäljel. Ja niihä se olisisis kaik helmet hukkaha menny, jos tähä niit olisisin laittanu. Sevverti kirjavaa iha ittekses ilmanki. Ohutta ja paksuu, sileet ja pörröst, kaik mitä ny o olemas. Eikä mun kaik lankat toki tähänkää viäl men, mut jos täj jälkkee sit olisisis arki tasaantunu nii, et jatkaisisin sitä ristipistoo taas. 😄

Lavvantaipuuhii

Aamusatteej jälkkee onki aurinko paistanu, ja ollu lämmint.

Syksy se silti o. Kyl huamaa, et kesä alkaa ol mennyttä. Lehret puttoo, ruaho ruskettuu, päivät lyhenevä lyhenemistäs. Iltapimee tulee tosi äkkii ja yllättäväste. Aamut valastuu viäl kivaste, mut kohtaha niit kelloi taas käännetää-väännetää, ni sit o pimiää aamul ja illal. Noh, voisisis olla siltiki iha kiva, et toi kelloje siirto-operaatio jäisis poijes, oli sitte pimiää tai valosaa.

Aamulenkki jäi vaa vähä lyhyeks, ku alko satamaa, ja olin kattonu, et sare alkais vast huame. En siis ollu itte pukeutunu sil silmäl. Pelkäsin, et koko päivän suunnitelmat menis uusiks.

Enne pihal puuhailun alottamis alotettii borssikeiton valmistelut. Kaalit ostettii, ku niit ei olla itte kasvatettu, vaiks houkutteleeki (tarvitaa kunnol suajattu kasvatuslava vaa täl enste). Porkkanat omii kans. Mut tosa just jutelttii, et mite se onki ain nii, et tätä vaa ei tul tehtyy, jos pitäs kaik punajuurekki kaupast ostaa - vaiks iha sama tyähä siin sillonki olisisis. Ja hyvää ruakkaa tulee!

Kaali on sellane, mitä ei voira syärä, jos meil o menoo jonnekki, ku molemmat juastaa sit veskis ahkeraste vähä ajam pääst - ja joskus parisem päivää jälkeenkipäi viäl. Mut täytyy sitä ain välil saar oikkee herkuteltuukki. Jotenki ajatus, et paremp tällaset herkut ku jokkut karamellit (mitä ei kans sais syär, vaikkei ne mittää oireit aiheutakkaa). 

Sit ol vuaros tän pressukatoksem purkamine. 

Ol kyl nii naulattu ja niitattu puissee runkoho kii noi pressut, et iha ehjinähä ne ei tost ales tullu. Osa repes oikkee kunnol.

Pikkukasa viäl jossai ehkä käyttökelpost pressuu, iso kasa kaatiksel menevii, repeytyneit ja reikässii, haperoi.

Kesän pressukatos jätti jäljet nurmel, mut villiihä toi o, et uskon, ettei ens kevään enää pahemmi erotakkaa ympäristöst. Siäl ol iha piänelläki valol ja reijäl kunno ruahotupsui kasvanu, vaikkei ollu maat kasteltu koko kesän. Sitkeet toi o. Jualavehnä, rönsyleinikki, siankärsämö, apila ja tiäs mikä muu villinä meijä nurmeks muatoutunu kasvisto.

Eli ei menny päivän ohjelma uusiks. Ny ov vaa auto sit täyn kaatopaikkakamaa, ja vähä meinasin lähtee liikkeel huame. En lährekkää. Kaatopaikka aukee seuraavaks maanantain, ei ol viikolloppusi lainkkaa auki. Jos olisisis oma peräkärri, voisis siihe laittaa pikkuhiljaa kamaa, ja viär ku täyttyy, mut ny om pärjättävä täl.

Väri-ilotteluu

Iha hämmästysin täsä, ku aamusel otin käsityälaatikon kannen auki, et kyllähä sitä jottai on tullu tehtyy, vaiks on olo, etten olisisis käsitöihi pitkiin aikoihi koskenukkaa. 😐

Tein piänet jutskat tosa kesäl aikasemmi, ja kysäsin pojilt, et teenkö villahousut vai villatakki, lähinnä mummul ittel siis (ku lankat ova mitä ova, ei ol monessakaa vyätteit jäljel), ja tätä ei pysty koneesee pesuhu laittamaha, käsinpesussaki voi pilal mennä. Molemmat oliva sitä miält, et takki. Eli koitan josko ny olisisis tarppeeks lankaa saatuna, mist kiitos Pöllöl, täril, äiteel ja siskol... (Oon kyl saanu paljo lankoi muiltaki, mut ne oon jo ehtiny käyttämähänki, mist kans kiitos!) En ol itte ostanu ees niilt parilt kirpparikiarrokselt, misä itte oon ehtiny käymää, yhtää lankaa, vaiks lankoi on ollu tarjol kyl. Ovav vaa ollu väärän hajussii tai ihal liija kalliit. Emmää ny kalliimmal osta kirpparilt, ku mitä uussii kerii kaupoist saa. 😆

Homma etenee "miälem mukkaa", eli neuloe, virkate, mitelliä, ja mite lankaa riittää. Ov vähä isomppii kerii ja tosi piänii, mist saa vaa käytännös takin ympärykses yhtee kerroksehe. Olin enste aatellu, et upottelisin tähä noit helmiiki, mut ny taitaa tul nii värikäst jo iha lankoist, et ei niit helmii tualt enää erottaisis kummiskaa. Täytyy tehrä niist jottai muut.

Ja tosiaa, tää on kummaste "kasvanu" iha sillee kymmene minuuttii tollo, ja viis minuuttii tällö -tyylil. Välil ihav vaa suurimpiirteis käres, ku miättii jottai iham muut, tai pähkäilee jonku asian kans, ni saa käsil jottai tekemist.

Ja ehkä pojat ol iha oikkias siin, et eihä täst mittää VILLAhousui olisisis saanukkaa, ku yllättäväm paljo onki noit puuvillaa, pellavaa, bambuu ja noit mohair-karvalankoi. Villasekotelankoi taitaa vähite ny löytyy, akryylii sit vähä enempi, ehkä. Mut mittää takeitaha monist lankoist ei ees oo. Eli täl mennää!

Se, miten tää oikeest etenee, on taas kysymysmerkki. Ajatuksis o nii paljo muut, kuulemma pitäsisis olla selkee päivä tänäpe, ni orotus olisisis, et saarais toi meijä kesäajan varaston toiminu telttarakennelma purettuu talven alt poijes, ennenku jourutaa se jossai myräkäs tekemää. Saa nährä!

Paahtamissii

Pääryin ny tekemää paahrettuu chilii vihreitte tomaattie kera. Pit vaa varmistaa, ettei isäntä ollu aatellu mittää uunis valmistettavaa ruakkaa tehrä meil, ku tää paahtamine kestää jonnin aikkaa...

Enste chilit hetkeks kiahumaa öljys. Ajatus saar raakoje chilie kitkeryys poijes. Se jää toho öljyhy. Ainaki viime kerral se onnistuki oikkeev vaa hyvi.

Tavote ol, et melkosen tarkaste otin siämenet chileist poijes, ettei niist tul a) liikaa tulisuut ja b) sitä kitkeryyt, mitä ei kaivat. Ja sit vuaroho noi raa'at tomaatit, mikkä o just napsittu puskist poijes. 

Kovasteha noi tomaatit ol eri kokkossii, mut ei se haittaa. Välil uunis olles sekotteluu, ni tulee pohja pintaha ja pinta pohjaha. Mustapippurii, sualaa, uut öljyy ja pitsamaustet (piti käyttää oreganosualaa, erelliselt vuarelt tehtyy, mut men ajatukset solmuhu, ku isäntä tul just täsä maustamiskohras höpöttelemähä jottai polkupyärän pumpuist...). Eli toi pitsamauste tul vähä ekstemppore, oreganon tilal. Mut ei se toivottavaste vaikuta huanol taval lopputuloksehe.

Ja sit usseemma tunnin paahtamisej jälkkee lopputulema kuumana kuumaha purkkihi. Nys saa jäähtyy sevverti, et uskaltaa jääkaappihi laittaa.

Tätä siis voi käyttää kastikkeisii, patoihi, pitsam pääl ja tiäs mihi, mihi vähä jottai pikkase "hottimpaa" haluu laittaa. Erelline tais mennä osaks paholaisenhilloho, osaks leiväm pääl ja osaks isännä lautasel mm. perunoitte "kyytipojaks". Tätä ei ol viäl maistettukkaa, et saa nährä. Viimine ei siis tainnu kestää viikkookaa, ku ol purkki tyhjä. 

Ja mikäs se sem paremppaa ja kivamppaa, ku se, et omat tekeleet oikeest tekevä kauppas! 💙💛

Monttaalait taas yhres viikollopus

Iha hurjan vauhrikkaaste meniki tää aika - taas. Jopa niiv vauhrikkaaste, et nuarimmaine lapsellapsi "hukkas" yhrem päivän. Hah! Ol iha hämmästyny, et tänäpe ol jo sunnuntai, ja kottiillähtöpäivä. Ol ekaks, et ny hänt narrataa, ku sanottii asiast. Olispa sen ilmeen saanu ikuistettuu!

Ja taas kerra: kuvat sekalaises järjestykses. Mut koitetaa siätää, tälläki kerttaa. Arton kans nostettii ny punajuuret kasvilavast. Kovi erikokkossii ova, mut iha sillee hyvän näkössii, ettei ainaskaa näyt mikkää ötökkä käynee osalliseks. Borssikeittoo jossaikohti tulos! 😋

Höyry nousee!

Onkoha jo viimiset mansikat? Viäl näyttäis olevan noit raakileit kummiski. Saa nährä! Saatii tänäpe viäl suut makkioiks.

En tiär, onks tää jottai ahneut, vai mitä, ku jäin omenoit palastelles miättimää, et mitä jos kokeilis kasvattaa siämenest uut omppupuut? Siitähä siis voi tulla iham mink laatust vaa, kuulemma, ettei takuuvarmaste samaa, mitä oma omppupuu ny tekkee. Vois olla miälenkiintost kokeil. Ainaski näyttää nii valmiit siämenii oleva ompuis, et NII kutkuttais. Mut EN ottanu siämenii talttee. Täl kerttaa...

Ja sit käytin maitorahkaa kermaviilin tilal, et sain vähä enemp proteiinii mukkaa. Sopii vähä paremmi diabeetikoillekki (mitä me siis vanhuste kans kaik ollaa). Sain siit vähä "välipala-aineksii" mukkaa, ku...

... käyttii äiteet juhlistamas (synttäripäivä ol perjantain) poikie kottiivviäntimatkal. Omenatorttu, hillotäytekeksit, giflarit, cream crackerit ja mehuu. Hyvält maistu kaik kaffenki kans.

Vanhuste kissa, Vilpertti tarkastaa ain mun korin, ku sinne mennää, et mitä siäl o, ja olisisiks hällekki siäl tilaa.  😁

Origamei myäs joitaki, kurkii täl kerttaa. Ei men kauvaa Nipal, et oppii iha iteksee tekemää. Tarttis vaa hommat hänel kottikki noit origamipapereit. Isäntä niit aikanas Kiinast osteli, ku siäl ov valinav varaa. Suamest ei iham mist vaa saakkaa, ja usseste ne ova nii piänii, et o Nipan ikäsel viäl tosi haastavii tehrä. Mut ny liikutaa sil silmäl, et ostetaa het, ku oikkiallaissii tulee vastaha.

Arto autteli paljo pihal. On kyl sellane piän maatalon isännän alku, ettei mittää määrää! 💕

Panta, hiusverkko

Siittä se ajatus sitte lähti! Meinaan, ku osu kättee noi isännän joskus vuassii, vuassii (enne korona-aikoiki jo) sitte tyämatkoiltas tuamat lasihelmet, ku iham muut ettisin. Et jottai näist tarttis taas aikaseks saara. Jottai pontsoi oon aikanas koristellu, ku tein niit paljo, mut sittemmi ovav vaa jääny orottamaa "sitä jottai" ireampoikast. 

Enste aattelin, et huivin teen. Sellase bling-blingin. Mut ihaj jo alkumetreil tajusin, et ihal liija painava siit tulis, jos näit laittais huivihi, niinku olin sen alottanu. 

Ja mohair-lankaa ei sit niiv vaa puretakkaa, ni huivi-irea kutistu hiuspannaks tai -verkoks, vai miksköhä sitä nyssit sanotaankaa. Lokalahremmummul ol vastaava, ku köökis touhuili, ilma helmii tosin, mut tollane, mikä piti hiukset "talles".

En oikkee tiär, misä tätä kuuluisis käyttää, mut tulipa tehtyy! Hah!