Onneks ei ollu kettää kuvaamas sitä, ku mä olin kuvaamas. Hah!
Eri paikkoi kokkeilin, tripodin kans, mut joko valoo ol ihal liijav vähä, tai sit paikka sellane, etten saanu tyät tarppeeks lähel. Lopult päätin kokeil pittää leua al rinnuksil, mut eihä se puhelin siin pysyny, sit laittelin erillaissii tukijuttui, ja SE onnistu - kolmannel yrittämäl. 😆
Ja sikku se vihroste onnistu, siit tul ihal liijam pitkä. Siis tänne bloggerihi. Lyhensin vähä, sit vähä enempi ja nyssit en tiär enää, et auttaaks tää kettää, itteekää, sikku haluun joskus myähemmi palata asiaha (jos, nii joskus sattuis käymää), ja tehrä samallaist.
Voisisin kuvitel hyvi, mite jostai paksust, pehmeest lankast, vaiks olisisis yksväristäki, tai kaht koko tyä, tulis oikkee ihana päiväpeitto tai viltti. Usseemmat aikasemmat virkkuut, mist oon peittoi tehny, ova aika kovii ja joustamattomii. Isol koukul toki saa vähä pehmeyt lissää, mut se lisää sit niit reikiiki töihi. Eihä ne ol haitannu kyl, et sinänsä, mut riippuu siit, mitä haluu.
En ol enne tällast tehny, ni hyvä laittaa jottai itellekki muistihi. Menihä tosa mukavaste parituntine. Hah! "Ammattimaist"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti