Kaks päivää ulkolämpötila ollu sellast 19 astet, eli aikas sopivaiselt touhukelilt kuulostaa, MUT se keli o ollu TOSI painostavaa. Ollaav vähä orotettu, et millo se ukkone osuis kohral, et ilma raikastuis.
Sisäl meil o ollu silti, vaiks viilennyskone pöheltää kylmää ilmaa koko aja, siin vähä alle 30 - tuskase kuumaa. Sisäl ei jaksa tehrä mittää, ku alkaa hiki tursut ja ahristaa. Puhaltimet puhaltaa kohti, ku töit tehrää, millo missäki.
Sinnikkääste nää karvatit silti haluu ol samas kerrokses, misä meki. Yläkertaha se kuumempi paikka o, mukku me ollaa ylhääl, karvatikki ova. Vaiks sit just suaraa tosa puhaltime tuules. Makkarist tulee se viileemp ilma, mikä ossuu parhaite Pyryhy, ja sit tosa rappuje yläpääs o korkkia iso tuuletin, minkä tuulahrus osuu osaks sänkym pääl Islaan, lattial sen ettee Nipsuhu JA muhu, ku istun tiatokonepöyrän ääres tual nurkas.
Ei tää lämpötila tosiaankaa ol mitenkää inhimillist. Ei ihmisil eikä eläimil. Sisätila viilentyis oikeest, jos olisisi usseemma viileet päivää peräkkäi. Ny tuntuu, et yks kaks viilemppää päivää ja just ku sisätila alkaa vähä helpottamaha, tulee taas ne lämpimämmät säät. Paahtees tää meijä musta peltikatto ei kyl oikkee toimi, ku kuumentaa sisätilaa kummaste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti