22 marraskuuta 2026

Ensilumi tuli

Nii se maa valkosemmaks muuttu, vaikkei ny iha lumiseks voi sanookkaa. Sevverti tuima tuiske pohjosest käy, et vaakatasos lumi tulee ales, ni täsä aaval ei oikkee kerry mihinkää. Tuuli viä sem mennessäs.


Naureskelttii vähä, et het ku isäntä otti isännävviirim poijes, alko talvi. Ei olisisis vissii pitäny koskee siihe. Kuvan otin lumisatteest, mut sehä tul tosiaa nii vaakatasos ja sellasel vauhril, ettei sitä kameran kuvaha saanu.

Enste terassitki pysy puhtaina, ku tuuli siirteli lumet poijes, mut illemmalle ehti kertymää joo vähä lakastavaaki. Ja kummaste se hämärä valastu. Pihavaloki tuntuu riittävä mont kerttaa piremmäl, ku mitä ilman tätä piänt lumimäärää.

Takas piretää tulii, ettei tarttis pattereit pöräyttää pääl. Nää tuuliset päivät ku ova niit torppaa kaikkeist äkäsimmi viilentävii. Isompiki pakkane tyynel sääl, ni lämpö pysyy sisäl.

Mut orotettavissaha tää, et talvi jossaikohti tulee. Ei tää viäl sanottu, et tää jää, kummiskaa, viäl.

Kappas

Jäi eiliselt, näköjäs (ku kuvat seisoo erelles mun tiatsikan tyäpöyräl), laittamat tää "tiarotusasia", eli ku mä EN yleiseste ottae tykkää hamppareist lainkkaa, enkä saatikaa niist, mis o joku jauhelihapiffi sisäl (ja usseemmissaha o, monis usseemppiiki), ni ny löyty mullekki sopiva hamppariannos!

Eli Burger Kingin babyhampparit! Vautsi! Tällaset isäntä toi eilä kyyrissäs, ku tul remppa-autonosaostoksiltas kotti. Kolme erillaist PIÄNT hampparii. Tosin näistäki löyty se oma lemppari, et ens kerral voisisiski kaik pikkuhampparit olla sitä samaa. Sellane oikkee ihana "vanhanajan" (eli Carrolsin juustohamppariin verrattavis oleva) PIKKUhamppari, mist tul upee aamiaishamppari, ku siihe lisäs viäl vähä pekonii kyytii. Niitäki joskus ostelin. 

Tulee nii muistoi miälee mun yritykse alkuajoist (1998), ku mul ol konttori Turun Kultatalos, ja siit ol kiva matka hakkee eväst Carrolsilt aika ajoin. Sillo viäl Turku ol tuttu, ja tiäsin, jollen ny karun nimii muistanukkaa, ni eri liikkeitte ym. sijainnit. Ja niitte avul pystyin tarvittaes ohjaamaa ihmissiiki oikeil paikoil. Nythä kaik ojjo toisin. Keskustas tulee käytyy ehkä sen pari-kolme kerttaa vuares, ja seki aiheuttaa ain hurjaste stressii etukättee, jatkos viäl enempi, ku Turku luapuu kaikist käteis- ja pankkikorttiautomaateist (tai luapu jo?), eli ny pittää ol AIN joku sovellus (mitä mul siis ei oo, eikä tuu) olemas. Tairan joutuu maksamaa väkipakol jottai sakkoi sit, jos tulee pakkoparkin paikka. 😒 Tai maksamaa taksin kyyrin, mikä taitaa jo men yli parkkisakonki hinnan?

Mut hairahruin ny harhateil asiast. Nää pikkuhampparit on tosi pikkassii, eli isäntä olisisis hotkassu kahrel haukul jokasen. Mä nautiskelin ny vähä piänemmil suullisil. PIÄN pehmee sämpylä (joo, höttöö, tiärän), PIÄN jauhelihapiffi ja paljon salaattii. Tää eka ol mum miälest joku wobberi, tai sinneppäi. Hyvää maustemajoneesii, muttei juustoo lainkkaa. Sit ol se juustoine versio (big king?) ja viimine steikki. Kaik selväste toisistas poikkeevii, omam makussii. Eli voisisin kummiski toisenki satsin joskus taas syär. Ei ny iha heti siltikää. 😄

21 marraskuuta 2026

Sukkaa pukkas, ja vähä muut

Isommil koivil sellassii saapassukkii, eli ei makkaral menevii (mitä isäntä tykkää sisäl käyttää kyl) kenkis pirettävii, lährin tekemähä näist mul olevist lankoist. Vähä haasteellist kyl, ku ei tiär, mitä nää lankat oikkeeste ova, paitti noi puuvilla-, bambu- ja pellavalankat erottaa, et EIVÄ ol mittää villasekotelankoi. Et mittää takuit taas ei voi näil antaa.

En lähteny kohristamaa värei, enkä ees käyttäny samoi lankoi joka kohras. Osa valkosestaki o iha eri lankaa, toine ohkesemppaa ku toine, ja tais toi keltanenki ol eri keltast, vaikkei se ny täsä kuvas nii erilt näytäkkää. Ei näit värei siält kenkän sisält nää kuitenskaa. Mut lämmittänee, ku lähtee talvel puit kaatamaha. Sitä hommaa olisisis jo olemas vaiks kui ja paljo. Ehkä saaraa niist sit ens talven klapit?

Tein täl kuvioneulonnal, vaiks hyvi simppelil kuviol, ni tul pikkase paksumppaa neulost, olis vähä lämpimämppää tällee. Antaa toi sopivaste myäte, et pikkase kanta levenee ja samal sukan pituus piänenee, et ikkäänku "soljuu" jalam mukkaa. Mite kestävää tää nyssit o, jää nähtäväks. Omat orotukset eivä ny kovi korkkial sen suhteen oo.

Sit päätin lopultaki alkaa sitä jo pitkään miättimääni tunikaa, tai sen tapast. Ja jottei menis vanhan kaavam mukkaa, päätin alottaa kauluksest alespäi. Tääki siis virkate ny ihka ekaa kerttaa näi, eli harjotukseks menee. Mut vähäv välii vaa kokeiluu pääl, et milt näyttää ja sit (ärg) puretaa, jos ihan kamalalt näyttää. Hah! Pari pätkää oon sitä jo ny joutunu tekemähä. Uskon (pelkään), et usseste viäl ennenku valmist tulee.

Eilä siis käytin S-lahjakortin, ja ostin samaa lankaa (Perfect Cotton) koko summal. Nyssit saa nährä, et mihi se riittää. Tuleeks täst tunika mul vai tyttärel? 😉

Sattumuksii

Ne autot! Ihanii, ku toimiva ja kaik pelittää, mite pittääki. Mut mikkä murheenkryynit, ku eivä toimi...

Meijä autos takaklasimpyyhkijä o sellane itteppäine "omantiän kulkija", mikä pääosin ei toimi, ja sikku toimii, toimii, ku ei tarttettais. Ja usseste toimii, vaikkei mikkää namikka sen toimimiseks ees oo päälläkää. Sellane mystine juttu. Takuuvarmaste ei ol toiminu mm. kurakeleil, millo pakkaa takaklasi sumentumaha mössövesist. Meil o sitä varte takakontis oma lasimpesunesteel (pakkassuajattu) täytetty suihkepullo ja ikkunampesulasta, et välil saa putsattuu kunnol, et näkkee taakkekki.

Noh. Eilä, sikku ajelin moottoritiät sellases tihkusattees, et aika ajoin painelin etuklasin pyyhkijöit pääl, ja tarttin välil pissapoikaa avuks, et näin kunnol ettee, kuulu KRAPS ja kops -vink-vink! Juu, eikö se takaklasimpyyhkijä pelmahtanu ykskaks liikkumaha JA se sulka otti ja lens jonnekki. Sevverti kurkin ympäril, ettei ainakaa näyttäny silt, et se olisisis kenenkää autoho osunu, ainakaa pahaste, et muu liikenne suju varsi mallikkaaste ettippäi. 

Sej jälkkee KOKO matkan se pikkune tynkä siäl takaklasis men -vink-vink- aika ajoin, VAIKS se pyyhkijän namiska ol nollil. Ei se vaikuttanu sentäs klasihi osuva, ettei kraapinu mittää jälkkee siihe likasee klasihi, mut ihmeelline juttu!

Eikä se ihmettely sit siihe loppunu. Isäntähä kävi sit innostuksissas remppajuttuje lisäks nappaamas uuren sulan ostoskärrihi, ja sit olttiinki taas sormi suus, et MITE nää jutut käy yksihi, et saa oikkiallaiseste uurem paikalles siihe nykysee tynkähä. Ei oltu ees varmoi, et onks se tynkä ehjä tai meniks se rikki siin, ku se sulka poijes lens. Mut aikamme ku luvettii ohjeit (iha jo siin ol onkelma et pit päätellä et MIKÄ näist jutuist kuuluu meijä autol...), isäntä päätti hakkee vireoo puhelimellas, ja siältähä se sit löyty. Tai ainaski melko samallaisil osil. Yks kliksaus ny jäi poijes, mikä ohjepaperis olisisis kuulunu kliksahtaa, mut niim piukas ol, ettei me niit ossii enää toisistas irti saatu. Mut se osa, mikä men kii siihe tynkähä takaklasis kliksahti oikkee kunnol, et eiköhä se siin nyssit pysy. Toivomme!

Ei ol meijä autois eka sulka, mikä lentää tiäs mihi. Viimitteks se ol etuklasin pyyhin, mikä men jonnekki pellol nii kauvas, ettei ollu toivookaa löytymisest. Et sillee. Ne autot!

Sotkui

Juu, on sitä muitaki sotkui, ku remppasotkui. Asioi toki, mitä en ollu orottanu etteen tulevan, mut tuli silti.

Silti alotan ny täl meijä remppailul. Se ov viäl vähä vaihees, mut kyl vaa kummaste noi rajat siistiintyy, ku laittaa listat paikoilles. Muutonki omas silmäs tää uus katto om mainio, ku se vanhaha jo "ui", eli aaltoili (pualiks puttoomas siis), ku ol talon tutinois noi paffikiinnikkeet niitteines alkanu irtoomaa noist paneelie yl olevist koolauksist. Ny tehtii reippaaste lissää koolauksii, ja niittei huamattavaste enempi ku viimeks, ni paino ollee nyssit vähä tasasemmi ja leviämmälti, ni ei olisisis (toivottavaste) nii isoo riskii saar näit irtoomaa samal taval. Ja toi johtokoteloha on nyk kans sen paneelirivim pääl, mikä osaltas myäs pittää niit paikoillas. Ja nää led-spottivalot valaseva tosi hyvi (vähä liikaaki), vaiks ei tairet näit pääl kovi usseste pittääkkää, mut valoo löytyy tarvittaes.

Ja sevverti terveysjuttui, et vaiks tää toka (täyrennys) rokote vyäruusuu vastaa aiheutti melkoset oireet, ni ny näyttää silt, et olo ojjo normaali. Punotust löytyy viäl, mut ny ei ol käsivarsi tost kohtaa enää kuumottava, kivikova, eikä kosketus satu. Et kaipa toi ihov väriki tost alkaa normaaliks pikkuhiljaa muuttumaha. Uskon. Ytyy tavaraa tosiaa ollu, tää aine. En kyl iha het tair uskaltaa influenssarokotet hakkee tähä pääl...

Ja sit se toisellaine sotku. Mum pit tänäpe alkaa rästitöil päivä, ja eka puhelinsoitto tuliki jo aikas tarkkaa kahreksalt, mikä vaikutti hyvält sinänsä. MUT sit mun pit käyr yks lasku laittamas maksuhu, yrityksel kyl, mut samallaha siin näky yksityisjutskatki. Ja tili, mihi meijä kortit menee, ol TYHJÄ??? Apuva, mite vattas möyräs! Huh!

Mut selvishä se sit, ku kattelin muit tilei, et toises, misä ei olisisis pitäny ol paljo mittää jäljel, ol vaiks "kuippaljo"... Eli juu. Isäntä ol aatellu auttaa, ku oon ollu väsyny, ja pistäny ittekses laskui maksuhu, mut pistäny ne VÄÄRÄLT tililt. Ei erelleskää oikkee ossaa kattoo tilitapahtumist niit tulevihi eräpäivihi laitettui menoi, ku tuijottaa vaa senhetkist saldoo. Et juu, ei ollu kukkaa huijari päässy tilihi käsiks, ku yks "auttavaine" lähimmäine vaa "hoirellu" asioit. Hah! Noh, ei ollu katastrofii, sentäs, mut kaikellaissii tilisiirtoi täyty tehrä, ja piip-piip ku noit avainlukui kulu. 

En kyl oikkee tajuu, mite hää tällee men sekoilemaha, ku meil o tähäs saakka ollu iha selvä peli, et kaik remppajutut menee "säästötililt" (no, käyttötilihä se ov, vaikkei siihe korttei olla otettukkaa), ja muut juaksevat kulut meijä päätililt. No, homma korjattu, mut men mul tähä jonki aikkaa, et kattelin, mitä missäki ny o tulevaisuureski menos, ku osa laskuist olisisis pitäny eräpäiväl laittaa, ja joku siäl oliki, mut taas vääräl tilil ja osa ol menny maksuhu heti, vaiks olisisis voinu myähemminki maksaa. Ja tällast. Mut luulen, toivon, et ny kaik on niinku pittää ollakki. Et josko sais huakasta ja oikeest ryhtyy töihi. Tätä yksinyrittäjyyre "iloo". 😌

20 marraskuuta 2026

Postii ja muutoksii

Men päivä uusiks, ku ystäväl on ny mont tosi ikävää juttuu päällekkäi menos, ja tartti kuljetusapuu. Mul ojjo itekses jääny töit sevverti rästihi, et jourun viikolloppun "numerohommihi", ni mikäs siin lähtee vähä ajelul.

Aamun aikataulut siis men nopeutetuste. Suihkun ja veskin ehrin alt poijes, jo ennenku tiäsin mittää, mut koiran kans lenkil lähtemine (kaatosattees), ja postilootal kurkkaamine. Mikä ei ollukkaa iha turhaa, ku siäl ol Animalia-lehti ja kiva kortti Tualt! KIITOS! 💜 Vaiks miätin, et välil ikkäänku viätetää pyjamapäivii, ni iha pyjamis ei pystytä koskaa koko päivää olemaa, ku koira on ulkoilutettava kummiski. Viitti sitä iha pyjamas tehrä, kummiskaa. Heh!

Nappasin ystäväm mukkaa, ajettii häne autol, mikä pit saar renkaittevvaihtoo varte häne omal pihal, mihi ol vaihtaja tulos tiättyyn kellonaikaha tänäpe. Siin sattu sit olemaa peräkärriki viäl peräs kii, et vähä siin tuhrattii, et saatii se irti ja sellasee paikkaha mis se a) ei ol muitten tiäl ja b) mist sil ei oo vaaraa lähtee itekses liikkeel mihinkää. Mut onnistuttii.

Ja ny on sit ekat isommat joululahjakki hankittu. Oon kyl tilannu jottai jo aikasemminki, lähiostoksii tehny, mut toimitus lähempän jouluu. Etten ol ihav vaa viime tippaha jättäny. Aatoksis seuraava joulu aika lähel ain erellist jouluu jo. Vaikkei meil mittää joulukoristuksii näi aikasiv viäl esil pahemmi laitetakkaa. Joku noit kaamosvaloi jouluvaloina pittää, mut mul ne ov vaa valoi pimeytehe, eikä merkkaa erityiseste jouluu. Ja niitäki o nykysi itte asias vähemmä ku mitä o joskus ollu.

Kerään kyl lahjoi vähä aikkaa ain, et saan pikkase isomma satsin sit paketoira yhrel kerttaa. Siihe sit joululaulut kyytihi, ja mun se "oikkia" joulufiilis alkaa. SE on se juttu, ja jos se jää poijes, ei aut mitkään joululeipomiset tai muut joulupuuhat, ku fiilist vaa ei tuu. On sitä ollu nii tiukkoi aikoi, ettei olla voitu ostaa ees ylimääräst jauhoo, et oltais jottai lahjaks leivottu. Et ossaa arvostaa tätä aikaa, ku ei ol enää nii tiukkaa.

19 marraskuuta 2026

Hoitajist ei pulaa!

Näät karvaset otukset meinaa ova ny ollu oikkee ekstra-sylittäjii. 💙💚


Pyry.


Nipsu.


Nipsu orottaa, et laitan vanttuut pois, et pääsee sylihi takasi.


Tällast jälkkee tulee, ku hormihi o joskus ikiaika sit kiinnitetty sähköjohtoi, ja sit tiäs kuimmont kerttaa vaa maalattu päält. Eli fiksattavaa riittää täälläki. Sit joskus.

Mut sillon ku Pyry ol mun sylis, ei nää kaks muut kovin kaukana ollu. Samiksii! 💕

Sitä ja tätä

Unohtuki eiliselt laittaa, et sain bujoho alotettuu ens vuat jo. Ja sormet on nyssit mustees hetken aikkaa. Kuivihi sormihi ku tarttuu, ni ei hevil luavuta.

Ei toho samaan muistikirjaha enää koko ens vuat mahru, mut alkuhum pääsee kummiski. Loppuhu käytän kaik, enkä jätä sivui tyhjäks sen takii, et vuas vaihtuu. Onha mul joulukuukki erillises bujos ollu jo mont vuat. Koht täytyy siihenki uus kirja ottaa käyttöhö. Valmiina ojjo sellane, mikä siihe käy.

Nukkusi iha hyvi, vaiks tul mont tunttii eilä päivälki nukuttuu. Ja käsivarsi o tosi arka. Kuumottaa, on kivikova ja punottaa. Täytyy varoo, ettei ees kissat pääse pukkailemaha, ku seki sattuu nii, et em pysty ihav vaa hiljaa olemaha, vaiks kui väistäisinki samal. Toivottavaste ny tarkottaa sitä, et rokote toimii kans. Vaiks se eka pistos ei aiheuttanu käytännös minkäällaissii oireilui. Vähä öisi asentoo muuttamal, sai nukuttuu hyvi, jos rokotuskohta suaraa jäi kropan alle.

Mut muuto o ollu paremp olo, mitä eilä. Vaiks jotenki täys uupunu, ettei jaksa mihinkää ryhtyy. Oon istunu rennoste tyätualil, kissa sylis, ja välil kutonu tuplavanttuit. Hittaaste etenee seki homma. Melkkestäs o ollu vaa pöyräl orottamas tekijääs, seki. 

Räntäsattees tehtii iltapäivälenkki. Ei tullu maa viäl valkoseks. Aamuhuurteestaki o ollu valkosemppaa. Mut märkkää o, lits läts. Onneks kuistil o lattialämmitys, saa kenkät kuivaks.

18 marraskuuta 2026

Vilu tuli - ja uni

Kyllähä se sit se eiline rokotus taitaa vähä vaikuttaa. Tehokas vissii sit o. Lisäsin sukkii, ja vaatteit, mut silti vilutti.

Kunnon tuli takkaha, josko lämpenis.

Mut ei sekää auttanu. Köllährin viltin alle ja siihehä mä sit nukahrinki. Pyry herätti mut jossaikohti, ku ol iltapäivälenkin aika. Eli siis koiran kans lenkkii tekemää, ja kaaruin takasi vaakatasoho, ja pari tunttii tul sit unt kalloho verettyykki. Lämpeninki sevverti, ettei enää iha hurjaa vaatemäärää tarvinnu yllä pittää, mut väsymys jäi.

Kuumet ei ol ollu, mut sellani kuumeine olo kyl. Ja käsivarsi o arkana, et tulee kissanki pukkauksest ähkästyy. Ei siis ol rokotuksekkaa veljeksii keskenäs, ku viimeks ei tullu mittää. Toivottavaste ny ol täsä, et ku saa nukutttuu väsymyksen yäl poijes, ni jaksais huame taas normisti. Toivon.

Eilisest viäl

Jaah, pit tää päivitys laittaa jo eilä, mut taisin unt nährä. 😐

Tais päivä men jännittäen enste, sit yrittäe ottaa töis aamun tuntei takasi, ja illal noit sähkötöitte viimeistelyi ja kutomist. Mut tää mum muisti on kyl iha jottai kamalaa nykysi! En tykkää! Muka nii selvä kuva miäles, et oon päivityksen kuvines tehny, mut tosa ne kuvat koneen tyäpöyräl istuu (mist siis ain ne yksitelle poistan sitä mukkaa, ku niit käytän (omat kuvat vähä eri asioihi, ja eri tarkotuksii). Eli joo, kuvan olin valmistellu, mut siihe se homma sit ol jääny. En kyl muist YHTÄÄ, et miks. Muisti vaa EI toimi.

Ajalliseste ei ny men oikkiallaiseste, mut eihän ne ain ol menny ennenkää. Viimeistelin nää toiset ontelovanttuut, eli kääntövanttuiks kans voi sanoo. Ny kuus silmukkaa puikol, ni tul vähä piänemmät ku aikuisen kättee sopivat, muttei silti niim piänet, mitä ne aiemmi kahreksal silmukal per puikko tehryt pikkuruiset vanttuut, mikkä ei mahtunu ees kaikkeist nuarimmaise kättee. Hah!

Ainaki luulis ny, etteivä liijam piänet ol, ku mahtuva munki kättee, just ja just.

Sit kurkkasin iltalenkim päätteeks postilootal, vaiks oletin sen olevan tyhjä, ku päiväl tul jo postii, mut siäl oliki oikkee kaunis ja värikäs kuari, misä ol iiiiihana korttikirje Tualt! KIITOS! 💜 Tulee kyl ain nii hyvä miäli, ku näit yllätyksii löytyy!

Veskin johrot on ny koteloitu piiloho. Meijä ulospuhaltimen takii ei pystytty tekemää koko kattoo samaan tasoho, ku olisisis pitäny piikat puhallint varte uut reikää, ja paikat se vanha, ja SIIT sitä pölyy ja meluu vast olisisiski tullu. Mut ny tää kotelointi toimii kummiski sillee helpommi irrotettaval taval, jos on joskus tarve noihi johtoihi tulevaisuures koskee. Vaiks tuski enää meijä elinaikan, jos vertaa ny sitä, mite kauva om menny tätä ereltävä aika sähköje suhtee.

Ja samal vauhril palautu noit kattolistoi seinän ja uure katov välihi. Vähä nikkarointii siinäki, ku katto ei ny iha samal tasol ol, misä se aikasemmi ol. Kummaste kyl vaikuttaa het siistimmält, ku listat ova paikoillas.

Sit ov viäl jäljel tää eteise kattoho nikkaroitava kotelointi. Eli siin o mitattavaa, sahattavaa, maalattavaa, ruuvattavaa, niitattavaa viäl tiaros. Mennee viikolloppuhu, et homma ov valmis. Tätä kuistiv vastast seinää ei viäl voinu listottaa tän takii, ku pittää enste saar toi kotelo tehtyy paikoilles, ni tiätää, mist kohtaa lista menee poikki. Täsä ku o enne ollu iha yks kokonaine lista tonne rappukäytäväm päälle saakka. 

Sit piänii paikkausmaalauksii köökkihi; vanhan sulaketaulun tausta on ny epämääräse ruskeen keltane, mikä laitetaa luannovvalkoseks, ja sit jäi pari pistorasiam paikan taustat kans epäsiistiks, ku ollaa ehritty maalaamaa paneelii niitte asettamistej jälkkee. Et tällast piänt. Ehkä menee samal, ku maalit ja ne vermeet esihi otetaa, et vauhril tehrää noi loput. Ja eiköhä meijä sisärempat sit olekki siin vähäks aikkaa.

Tosin pesutilat ja yläkerra aula ov viäl sellase vähä isomma rempan "al", eli orottamas fiksaust, vaiks ny aulaan uus lattia tosa alkuvuarest laitettiinki jo. Seinät ja katto, ja ovet viäl. Nii, ja ku ulkoseinäremppaa lisäeristyksen takii tosa jossaikohti tehrää, ni vaihretaa akkunoit, niin ylä- ku alakerrassaki. Mut ny keskitytää vajaha ja saunaha seuraavaks (jos saaraa säästettyy rahaa tarppeeks, tiätty). Ettei nää rempat tähä lopu!

17 marraskuuta 2026

Ei toiminu, ei

Tää kovasti testiaikaa mainostettu FI-alertin häly ol kovi hiljane, olematon iha. Ei piippaillu oma, eikä muittem puhelin viästin tulost. Olin tosiaa apteekis istumas rokotuksej jälkkee, ja moni ihmine siäl seiso käytävil luurit käres, orottamas jottai ilmotust. Ei tullu. Ja oma puhelin tul päivitettyy tosa su-ma yäl, ettei ol siitäkää kii. Ja pirin tarkotuksel normiasetuksil, et tiätäis sit jatkos, et jos jottai tulee, ni milt se kuullostaa/ näyttää. Ku pääsin kotti, ni ei toiminu isännälläkää. Tyhjää täynnä hälläki.

Apteekis siis ol mul tää vyäruusurokotteen toine käyntiaika. Sain samal muutamat reseptilääkkeekki kyytihi.

Ensteks sit orotin sitä, et laittava sekottae sen rokoteannokse...

Sit orotin sen vaaritun vartin apteekin nurkas oleval istuma-alueel, ennenku sain luvan lähtee liikkeel. Eihä mul viimeks tullu mittää siit ekast rokotteest, mitä ny yäl pit vähä vaihtaa asentoo, jos sattusin nukkumaa sen rokotekohram pääl. Muutamam päivän sisäl voi nousta kuume, ettei kuulu ihmettel, jos näi käy, ei torennäköseste ol lenssust kyse.

Täsä nurkas mä sit istuin luuri käres orottamas hälyilmotust, mitä ei siis tullu. Kaupas ol mont muutaki, ku sitä selkeeste orottel, eri paikois, en kehrannu heist kuvii napsii. 😉

Ny pitäs sit tää ilta pyssyy nii, ettei rasita liikoi tätä kät. Saa nährä tarvitaanks apui noitte kotelointie kans, vai keskittyyks isäntä nyssit töittes jälkkee siihe vessan kotelon panelointihi. Ne onneks ova kevyit paffei. Viäl ainaskaa ei ol mittää havaittavaa vaivaa täst piikist.

Jos nyssit taas yks murhe ja pelko olisisis poijes miälest. En tiär, mite iso torennäkösyys olisisis, et uus vyäruusu kimppuhu "hyäkkäis", ku viimeks sellane ollu, ööö, melkkest kolkkyt vuat sitte. Sillo kyl varotelttii, et ku se kerran tulee, ni uusii helposte. Onneks ei sit liija helposte kummiskaa, ku tähä saakka ollaa ilma uusimist pärjätty. Mut pelotelttiiha mua ton ruusunki uusimisest, et (koputtaa puuta)...

Jännittää!

No, ei tää remppa ny jännitä, sinänsä, se jatkuu vaa.

Vaiks nää tassuttajat vissii ovaj jo kyllästyny tähä rempan tyäjjohtotehtävihi, ku makoileva siäl tääl. Kahres kerrokses, tai viärekkäi. Ja ny enempi eri kerrokses, misä touhutaa.

Olkkari on taas tullu yhrellaiseks tavaravarastoks, ja tätä sit riittää siiheks, et saaraa koteloinnit ja listat laitettuu nii, et noi isommat sähköjohtovyyhdit jäävä lopult kaik piiloho.

Ja oli se varmaa näky, ku kaks isokokost ihmist tunki pikkuruissee vessaha yhtaikkaa, et saatii tää kotelokehys sinne kattoho kii. Ei yhren ihmisen käret ja voimat riittäny pitelemää tätä ja porakonet yhtaikaa. Änkitunkemine onnistu, jotenkute. Onneks sitä EI tainnu kukkaa nährä!

Mun aamu om menny vatta kural taas, et vessa o ollu paljos käytös, ku jännittää NII. Vaiks oon jo kerra hakenu sen rokotteen, ja nyssit vuaros se toine pistos. Ja TIÄTTY se ossuu just siihe aikkaa, ku se FI-ALERT testaa toimintoi, et kuippaljo ihmiste puhelimet sit piippailee/ huutelee, jää nähtäväks. Omaa puhelint en lait kiines, ku haluun ittekki tiätää, et millane se häly sit o käytännös täs omas puhelimes. Vai kuuluuks sitä lainkkaa. Pitää ol oikkiat päivitykset olemas, et se yleensäkki toimii. Jossai ol, et tulee tekstiviästihäly, sit toises luki, et "puhelimen oman äänimääritystem mukaseste", ni mikäköhä se omas mahtaa sit ollakkaa, ku en ol tiäten tahtoe mittää hälymäärityksii tehny. Mitä ny toi 112-sovellus, mihi tää testi ny ei liity mitenkää.

Vatta rauhottuu kyl, kunha pääsen liikkeel, mut tää valmistautumine, ja lähtöö orottamine o KAMALAA! Eli en ees yritä keskittyy töihi ny täsäkohtaa. Jatkan sit iltaa piremmäl (jollei isäntä pir iha kamalaa mekkalaa alakerras, tai tartte apui...). Tätä tää ny meil o.

16 marraskuuta 2026

Syränsukat

Ny on tullu jo melkkest tavaks, ettei hommat oikkee suaraviivaseste toimi. Eli siis -yllätys,yllätys- nykkää.

Piäleem men tääki enste. Et purkamaa pit ryhtyy. Hitsivitsi sentää! No, josko täst oppirahat nyssit olis maksettu? No, ei viäläkää. Sanov vaa, et onneks nää sukat intarsia-harjotustyän ol tarkotuski tulla ittel.

Eli ku olin alottamas nilkkakavennuksii, tajusin, et syränkuvio toisel pualel ei enää täsmääkkää lopputulemaha, ja niihä se ol, et olin tehny melkkest kymmene senttii liikaa, noin niiku vauhris huamaamat. Ja vitsit, mite hankalaa purettavaa tää intarsia o, kolmel lankal, mikkä pakkas menemää solmuhu koko aja. Nii tehres, ku eritote purkaes.

Mut saim mää sukat sit jalkoi lämmittämähä. En kyl ilma yht ISOO virhet, mikä ei ny vaikuta jalkoje lämmittämisee, mink taas huamasin nii myähää, et en enää yksinkertaseste suastunu ryhtyy purkamishommihi.

Kuva kertoo enemmä ku tuhat sanaa, eikö? Höh! Nii jäi nurjat muuttamat oikkioiks tosa nilkan jälkkee. Et ehkä pitäsisis panostaa vähä enemmä noitte ohjeitte kirjaamisee, ku en ymmärrä niit ittekkää enää, ku kirjaamisest o päivä pari välis... Saatika jos pitäs samallaiset tehrä vuasiem pääst - ei toivookaa. Sit pitäs vaa yrittää selvittää neuloksest ittest, et mite se om mahrettu tehrä. Niitäki hommii jo jokune tullu vuasiem mittaa tehtyy.

Ja tää takaosan sauma ei ol mikkää silmänkaunistus myäskää. Pitäs oikkeeste löytää tähä joku nätimpi tapa. Monttaalaitaha täsä jo kokkeilin; tuplasilmukkaa, langankiartoi eri suuntihi ja tiäs mitä, mut ei siit vaa "näkymätönt" saa. Siis mun käsialal, tairoil. Oon kyl nähny sellassii töit, mis kääntökohtaa ei oikkeeste ees tahro nähräkkää, et mahrollist se kauniimpi kääntö kummiski o. Ev vaa tiär, et mite.

Mut saimpaha jalkoihi nyssit lämpimät sukat!

15 marraskuuta 2026

Kerta kiallon pääl

Vaikkei kukkaa ny mittää varsinaiseste kiältäny olekkaa. 😆 Stansta ol laittanu Liskonaise jäljis tekoälyl kyssärii omast plogist ja mitä kaikkee sit tulikaa vastaa? Olipa nii houkutteleva ajatus, et pit itekki sit tehrä sama.

💛💛💛

"Minz on suomalaisen bloggaajan nimimerkki, joka kirjoittaa suosittua elämäntapa- ja käsityöblogia nimeltä Hiiroste elämää.

Keskeiset tiedot blogista ja kirjoittajasta

  • Pääblogi. Kirjoittaja ylläpitää Blogger-alustalla toimivaa Hiiroste elämää -blogia. Blogi keskittyy arjen kuulumisiin, remontoitavaan torppaan, käsitöihin (kuten virkkaamiseen) sekä lemmikkeihin.
  • Kirjoitustyyli. Tekstit on kirjoitettu omaleimaisella murteella ja lämpimällä huumorilla. Kirjoittaja kuvailee itseään eläinrakkaaksi käsityö"mammaksi" ja lastenlasten mummuksi.
  • Varablogi. Aiemmin kirjoittaja käytti myös Vuodatus-palvelussa sijainnutta Hiirose emännä tokaploki -sivustoa, josta hän siirtyi takaisin nykyiseen Blogger-osoitteeseen marraskuussa 2025.

Etsitkö tiettyä käsityöohjetta tai julkaisua Minzin blogista, vai kaipaatko tietoa jostakin toisesta Hiiroseen liittyvästä aiheesta? Voin auttaa etsimään tarkemman artikkelin tai reseptin blogin arkistoista."

💛💛💛

Et oikkee "suasittukki". ;) Hymyilyttää vähä. Mut taas opin uut, et voin käyttää tekoälyy siihe, jos haluun löytää OMAST plokist jottai tiättyy juttuu! Vau! Joskus ku ne jutut ja asiat vaa humpsahtaa johonki ajan taa. Muistaa, et on ollu juttuu, mut mikä vuas, mikä kuukaus? En ol kyl testannu, et toimiiks tää. Ens kerral kyl kokkeilen. 😃



Mahtikemut!

Niinhä se men, niinku arvattiinki, eli HYVIN! 💕💖

Valmistautumiset viime tinkas, ja kinttu vähä siit nokkiis otti, mut selvittii! Ol siivottu, ol pöytä katettu, kaffet keitetty, piirakka lämpimän. Ja mahruttii kaik olkkariinki!

Täl kerttaa tein torttupohjapiirakan. Torttu, ruahosipulituarejuusto, sorizo-metwurstii ohkasin siivuin, mozzarellaa isoin palasin, minitomaattei ja paaaaaaljo emmental-mozzarella raastet pääl. Reunat jäiväv vähä rapeiks, ku en laittanu iha reunaa myäte täytet, ja keskiosa taas ol ekstraste juustoisaa. Jos oltais iha keskenämme oltu, olisisin lisänny viäl homejuustooki, mut tiäsin, et kaik ei siit tykkää. Ja ku pöytä ol tulos jo täyttee, ni ev viittiny kaht lautast erilaist piirakkaa laittaa tarjol, vaiks tost ny olisisis saanu vaiks pualet ja pualet tehtyy. Ei tätä ny kamalam paljoo jäänykkää, mut varmaa huamisem päiväruuvaks syärää.

Ja pojam pualiso tek meil aiva IHANAN Omar-juustokakun, mikä suarastas suli suuhu, ja sit noi piänet omarkuutiot jäi sopivan sitkaaste antamaa jälkimakuu. Tätäkää ei paljo jääny, mut saaraa ny ilta- ja aamupalaks piänet palaset viäl. Et nautinto vaa jatkuu!

Se vaa o niim paljo kivamp touhuta köökis jottai, ol se sit sualast tai makkiaa, ku tiätää, et on niit suit usseemma, vaiks sit joka kerta ottaa riskin, ku tekkee jottai, mitä ei ol enne koskaa tehny, heh. Iha onnistuneit tuatoksii tul täl kerttaa kaikil. Ja jokasel jottai.

Vaari sai synttärilahjaks pojilt omat rannerenkaat. Vanhemmalt tul tiatokoneesee ja heijä yhteisee pelisuunnitteluhu viittaavii paloi paljo, ja nuaremp ol halunnu laittaa koruhu mont syränt vaarin käre ympäril onnee tuattamaha. 💕

Sikku viaraat lähti, ol jo pimiää. Siivosin vaa kööki siihem mallihi, ettei meijä tassuttajat saa tuhoo aikaseks, tai houkuttel koiraa hyppimää pöyräl. 

Pikaseste

Hetkine istuttava vesiklasin ääres, ja tasattava henkityst, enne seuraavaa touhupyrähryst.


Nukkusim pitkään, yli kahreksaa, isäntä vähä piremmällekki. Olkkari (ei kyl eteinenkää, sempualee) ei ollu kovi houkuttelevan näköne. Huh!


Mut alkoha se siit sit siistiintyy, ku vaa enste sai omat suihkut, ihonhoirot, kintut, koiralenkin, aamupalan ja lääkkeet poijes alt. Meijä nykyset aamut ei tosiaankaa ol mittää nopeit. Mut eipä niit aamulääkkeitäkää saa ottaa kaikkii kerrallas, et palastelles menee niitäki. Aurinkoki näyttäyty pitkäst aikkaa. Veski ekaks, sit eteine, sit olkkari, sit kuisti, sit köökki. Muut saa ol mitekute sattuva olemaha.

Ja VIHROSTE viimein sain ny ne yhä takam pääl olleet pääsiäiskoristeet takasi kuistin parvel pääsiäislootaha säilöön. Nykku ollaa se kuistiki saatu vähä tyhjemmäks, et siin uskaltaa köökkitrapuil nousta. Siin ei oikkee ol mittää mist pittää kii ja lattia o liukas. Jos yhtää vääräs paikas o jakkara, ni helposte menee alt.


Ja ku isommat pöllytykset tul poijes alt, aloin kasaamaa meijä tarvittemii astioit pöyräl, ettei sit niit tul käytettyy mihinkää kokkaamissii (isännäl varsinki paha tapa käyttää suurimpiirteis kaik astiat, mikkä vaa kaapeist löytyy, tekkee mitä tekkee). Tuikut laitan osan kynttelikköhö, mikä o pöyräm pääl ja pari viinilaseihi pöyräl koristeeks. Ev viitti vaa näi aikasi laittaa palamaa, paristot kuluva noppeeste.

Aamukuva tul (tiätty) bloggerim miälest viimiseks. Mut siis tuntu vaa aamul nii hyvält, jotenki, ku kuljettii talousrakennukse ohitte (koiran kans siis) nii, et muistelin, milt tää näyttää iltasi, ku akkunois (autotallis ja ylisil) ov valot pääl. Vihronki tääki rakennus alkaa tul enempi hyätykäyttöhö monie, moniev vuasiej jälkkee! Vaiks sauna ei viäl valmis olekkaa.

Koht menee piirakantapane uunihi ja laitan ekan kaffepannullise "porisemaha", et saan termarin täyttee, ja sit uus tuare pannulline, ku viarait alkaa saapumaha, ni saa pannust suaraa laittaa kuppeihi, mut santsin haluavat saava lissää termarist.

Sikku katan pöyrän, ei köökkii enää voikkaa jättää yksi, ettei kissat men tallustelemaha, tai koira napsimaa ylimäärässii houkuttelevii herkkui ittelles, ulottuvaine ku o. Ei tee sitä, jos ollaa samas huanees, mut auta armias, jos nurkan takkaa silmä välttää! Meijä ikinälkäne, pohjatonvattane, impulsiivine otus.

Ihan koht juhlitaa! 😍💕

14 marraskuuta 2026

Ei siivottu, ei

Nyssit mennää huame sil, mihi saak asioit ettippäi saaraa. Omal porukal kokkoonnutaa, ni eiköhä kaik menoho mukkaa sovi, vaiks kaik ei ihan nii tiptop olisisiskaa.

Aamu alko sil, et isäntä kurvas lisäostoksil, ku viäl loppu listamateriaali ja niitit ja ja ja... Ja ku palas, mä lährin asioil. Vein ystäväl vinon pinon paffilaatikoit, ja vähä muil asioil, samal kipasin käyttämäs mun synttärilahjaks saadun lahjakortin Myllyn Taitavaan. Kaikkee kivaa pikkutilpehöörii tul mukkaa.

Miätin, et jos ostan niit lankoi, mil voisisin tehrä ittelleni jonkillaise tunikan, mut olisisis pitäny vähä etukättee miättii, mitä lankaa ja kuip paljo siihe menis. Jämährin sit näihi mineilyhyllyihiv vaa. Kalusteet mul o ollu tiäs kui kauva, mut näit erilaissii muit tarpeit vähemmä. Iha kiva laittaa vähä jonku teeman ympäril juttui. Mun leivonnat jäivä kaiki huamisel, mut miniboxis leivonta-aika onki paaaaaljo piremp. Ehkä joulusemma jossaikohti vaihran. Tai sit en sitäkää.

Olkkarin ja eteisen sotkut vaa lisääntyy samaa tahtii, ku katto etenee. 

Viäläki o hippase keske, ja kello tulee kymmene illal. Taitaa kaik sotkuje siivoomiset jäär kans huamisel. Itte oon ainaski jo ihav valmis kaatumaa sänkyhy, vaiks isäntä se o isomman urakan tehny.

Pikkelöiryt sipulit pistin tekeytymähä jääkaappihi täsä vauhris, ku näitäki huame tarvitaa - jos suinkaa ehrin tehrä sitä, mitä oon aatellu tehtäväks. Tiukaks vetää. Mut aiotaa aamul silti nukkuu JUST niim pitkään, ku unt riittää vaa!