"Hilloatko - säilytätkö muistoja?"
TOKI! 😄
Lähiaikoje muistot ja tapahtumat o talletettu bujoihi. Näit siis o näät viimiset vuaret 2017 lähtie tullu erillaissii "askarrettuu". Osas o "koko elämä", osa on sit jo vähä eriytetty. Eli löytyy nii kalenterit, seurannat, ku päiväkirjamaisekki lurinoinnit, koristelut, piirtelyt... Nykysi o lissää siv viäl puutarhal, talol, terveysjuttuil, käsitöil, resepteil, lastellapsil ja mitä viäl, mitä just ny em muistakkaa. Näist löytyy printattui kuvii höpötyksines, vähä albumityyliseste toisinas, muitte juttuje seas.
Siit asti, ku sain ostettuu omam palkan rahoil kameran, mul o "miljoona" valokuvaa iha albumeis, piänempie tai...
... isompie kirjotuste ja turinointie kera. Näit albumei o parisekymment sisäl ja samammoine määrä taitaa ol varastom pualel viäl. Halusin nostaa nää, misä lapset ova mukan, sillee, et niihi pääsee helpommi käsiks. Näit selataa usseste ny lastellastenki kans, ja tää viimine albumi selattii läpitte pojan kans, ja pätkä siält ja toine täält luettii. Tul PALJO asioit miälee, mitä ei oltais muistettu, jollen olis niit ylös kirjannu. Yhrest lauseest voi tulla ryäpsäys senaikast tunnelmaa mukan. 💖🧡 Kute joskus iha yhrest valokuvastaki.
Joskus tallensin kuvii iha hurjat määrät cd-rompuil, ja niit taitaa viäl ol mont laatikollist varastos, mut eihä niit tullu sit sej jälkkee koskaa enää esil otettuu - eikä meil ol enää cd-asemaakaa missää, mis näit voisisis ees kattoo. Ne om menneen talven lumii. 😒 Mut enää en ol pelannu tilattavie kuvie ja irtoalbumie kans, vaa tilannu sit vuasittai noit kuvakirjoi, mitä ojjo tullu vino pino. Näitäki lapsellapset haluu aika ajoin selata. Kuka on kuka missäki kuvas? Eivät erota toisias, ku ova nii saman näkössii saman ikäsen ollu, mikä o heist nii hauskaa. 💙💜 Misä kuvas o tuttui ja heil tuntemattomii, tunnistavakko äitees, vai onks muuttunu niim paljo, et ei enää oikkee "äiteest" käykkää? Hauskoi hetkii.
Mut muistoi kyl tulvii miälee monest asiast, ehkä niit ei voi oikkee "hilloomiseks" kummiskaa sanoo. Muistan melkkest kaikkie kasvien antajat, pitkält ajalt. Ku hoiran niit, tulee monii asioit näist henkilöist ja meijä yhteisist ajoist miälee. Musiikki toimii tunnelmie tuajan, iha varhasee nuaruutee asti. Jokkut hajut myäs tuava muistoi miälee, mut niit ny ei myäskää "hillot" mihinkää, ne tuleva ku tuleva.
Muit sellassii varsinaissii muistoesineit mul ei ol, mitä säilyttäisisin sen takii, et jottai muistaisisin, vaiks kaikkellaist tavaraa hyllyt onki täyn. Osan esineist kyl muistan, et kuka ne om mul antanu, mut ev välttämät muist, et mikä se tilanne o ollu. Niihi kiinnyn enempi ulkonäöm perusteel, ku sem mukkaa, kelt ne oon saanu. Pöllöt, siilit, kissat... Hah! Jotenki lähel syränt, ni niit täst huushollist LÖYTYY kyl.
Muistoi om monellaissii, ja osa tulee miälee iha arjen tapahtumist. Mitä joku kirjottaa omast elämäst, tulee joku oman elämän tapahtuma esil, tai mitä joku kissa/ koira teki, ja mitä joku toinen lemmikki olis samas tilantees tehny samal/ eri taval. Näi sitä tulee myäs jo eresmenneit muisteltuu, yleensä sillee positiivisel taval, ettei tartte hautuumaal käyrä tai muuto erityissii muistelupäivii.
Tällaset "hillot" tääl. Kiitos, Repolaine, kivast aiheest! 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti