Erinäisen apupoikan ollu täsä, mut väleis sit touhunu omii juttui. Sisäkasvei vähä raakannu. Siivonnu kuivii lehtii poijes, osa raakeist kokonas kompostihi. Ei nää kasvit silti tunnu yhtää vähentyneen, hah. Pessy pyykkei ja sen sellast.
Viilii välipalaks, ja meijä "tiskari" orottaa innoissas lupaa pääst "hommihi". Ei meijän koira suinkkaa ossaa kerjät, ei - muka!
Mut kyl ne kissakki ossaava. Oom päässy ny toist villapaitaa kainaloihis saakka pyärönä, ja välil toho tulee lähel tiukkaa tuijotust pitämää Pyry tai Nipsu - eiku tyä syrjähä vähäks aikkaa. 💙
Muutonki ain tarkkana täsä lähel, et mitä tehrää, mitä tapahtuu, löytyisisiskös välil rapsutuksii, tai vaiks vähä herkkuuki (kiitos!!!)? Pikkase välil häirittee se, et me ollaa yläkerras, ku alakerrast kuuluu kokkaukse äänii - ja varmaa niit tuaksuiki siält kulkeutuu. Jollei ny tuijotet siihe suuntaha, ni korvat hörölläs kummiski. Oliskos sellast ruakkaa, mikä "lipsahtais" omallekki ruakapaikal?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti