Kyl me sit ehrittii, kaikellaist. Melkost vipinää, mut onneks iha mukavaa touhuumist! 💙💚
Ja -yllätys-yllätys- kuvat iha sekasin taas. Täl mennää! Otettii poikie kans hauskoi kuvii, mitä en voi tänne laittaa. Naurettii iha katketaksemme, ku ne ol tosi hauskoi! Kissat tunki sit sylihi het, ku pojat antova tilaa. Ol sit otettava söpöyskuvat kissoje kanssaki. Nipsu ol haastava, ku ei pysyny paikoillas lainkkaa, pukkaili ja tökkäili naamaa koko aja, mut siin se nyssit kummiski jonkullaine otos tuli.
Tiatokonepelii tul vaarin kans koodattuu ja kehitettyy, nyt tais jo olla kolmas "kenttä" valmis, neljättä alottiva. Ain sillon tällö, piänii hetkii. Ei liikkaa ruutuaikaa yhteem pötköhö. Näät pojatha kyl liimaantuis ruurun ettee, jos vaa itte saisisiva päättää.
Mut tul sitä sit muutaki tehtyy: väriteltyy minecraft-kuvii, selattuu Pokemon-lehtee ja pelattuu Pokemon-korteil, lehrem mukan tul taas muutama kortti lissää. Spinnerikki ol ny taas käytös pitkäst aikkaa oikkee urakal.
Vanhempi pojist o innostunu kokeilemaa virkkaamistaki, ja siitähä se ajatus sitte lähti...
... mummun vähä haastavast lankast, mis tahto koukku lipsahtaa "vääril uril" välil, pitkä pätkä ketjusilmukoit ja sit liimattuna paperil. Vaiks ol poika jo koton tehny pehmolles pipon, ja hianoste oliki tehny! Et ossaa kerroksiiki kyl.
Lennokkei olttii heittelemäs monee otteesee, säittem mukkaa. Piän kuuro ja ripsottelu ei viäl haitannu, mut kunnon kuuros ol mentävä sisäl kuivattelemaha. Usseemma kerttaa pit siirtyy sisäl turvaha.
Mun omat iltapuuhat siirty siihe aikaha, ku pojat olivaj jo nukahtanu. Vaari jäi sisäl turvaamaa unii, et sain Islan lenkityksen hoirettuu, ja pihakiarrokset ain hoirettuu.
Kynttilät kasvarihi. Kirkas taivas tiätää kylmää yät... Ei luavutet viäl!
Vaniljakastike-omenapiirakka. Tais tul enempi aikuseem makuhu, mut pojat söiväk kyl tota reunaa, enemmä, ku itte "piirakkaa". Hah! Jos olisisis pakkases tilaa, ni täst oltais taas saatu täytet vaiks kui. Ny ollaa syäty tätä välipalan, jälkiruakan, aamupalal ja iltapalal, hah. Noh, viättii me heil kottikki vähäse, jos siäl sit aikuset makustelis kans jossaikohti, vaikkei pojat tykännykkää.
Sit nostettii ny kaik porkkanat, mikkä viäl ol jäljel kasvilavas, ylös. Apulaine ol innol mukan ja oppi ny kattomaa, milt porkkanan naatti näyttää.
Lisäks ol mukan vaarin kans, ku laittova talvisuajii puihi: omput, päärynä, hevoskastanjat ja piänet tammenalut. On kyl ain hurjan ylpee, ku saa tehrä jottai "oikeeta". 💛 Ja sit vauhris välil napostella herneit, mitä oj jäljel, ja kurkkui, ja omppui.
Jahas, ja tännehä se sit "putos" tää Pyry-kuva. Pyry olisisis vaa halunnu hiakkapaperikiälelläs nualla mun kättä, ja ilmeest näkkee, ettei tykänny, ku otin kärem poijes. Hah!
Mut ollaampa saatu monem mont hauskaa juttuhetkee poikie kans. Ja om myäs kiva nährä poikie yhteissii touhui ja toisiis turvautumissii. Kute et meinasin nuarimmal, et pariv viikom pääst oon aatellu nostaa punajuuret ylös (jollei ny joku hurja yllätyspakkane iske enne), ni hää ol kysyny isoveikalt, et montaks päivää kaks viikkoo o, ja sit tul silmät kirkkain sanomaa, et hän haluu sit tulla neljäntoist päiväm pääst taas mummu-vaarilaha, et pääsee auttamaa punajuurie nostos. Täytyy siis toivoo, et onnistuu kans. Täl pojal om meinaa norsum muisti! 😏
Sattuikin hauskasti kun juuri tuolla oman blogin puolella vastasin kommenttiisi , että pitää olla varovainen mitä lapsille sanoo...ja lupaa :-). Nyt se on poikien muistissa että pääsee punajuuria poimimaan !
VastaaPoistaMutta miten IHANA kissa tuo ketjusilmukoista tehty ja siitä tulee väkisin mieleeni miten Kari on kertonut että kun heillä oli kansakoulun alaluokilla käsitöitä ja tehtiin ketjusilmukoita niin hänen kaverinsa oli oikea ketjusilmukkakone :-) ja sai tehtyä moninkertaisesti pidemmän pätkän kuin he muut....mutta joutui sitten purkamaan sen että tuli sen mittainen kuin oli tarkoitettu. Ei ollut oikein kannustavaa :-).
Mutta ihania ovat kyllä Nipsu ja Pyrykin :-)
Kuvista ja tekstistä huokuu ilo ja tekeminen. Arvokas viikonloppu pojille ja tietysti myös teille ! Energiaa pitkäksi aikaa.