Meil ei kovaste musiikki koton yleiseste ottae soi. Ollaa nii erimakussii isännän kans siit, et mikä kuulostaa hyvält. Heh! Jos kuuntelemal kuunnellaa, ni sit melkkest jottai netist ja kuulokkeet korvil, ettei toine häiriinny.
Mut mä jäim miättimää oikkee tätä, ku noist kaikellaisist häirittevist asioist tul kirjotettuu tosa aijemmi. Et jos taustal olisisis musiikkii, ni se voisisis pehmentää niit häirittevii ääniiki. KUNHA se musiikki ei sit olisisis sitä häirittevää, meijä kummankaa miälest. Täsä yks asia, miks mä toivon sitä meijä tulevaa "kirjastoo" tonne talousrakennuksehe, ni sinnek ku ton meijä isomma vanhan stereonki siirtää ja laittaa vaa käyttökunttoo (vaatii hualtoo), ni siäl voisisis kumpiki sit rauhottuu omal ajal ja omie toiveitte mukaste musiikkie siivil viättää aikkaa.
Oon jotenki "kahtia" jakautunu, ku tykkään melkomoise mollivoittosest musiikist, matalist ja hitaist äänist, mut sit toisaalta myäs rajummast rokist, kunha saan selvää, mitä kiält solisti laulaa (heh), joskus o sellast örinää, ettei vaa voi tiätää, ja vaikken varsinaiseste musiikeist kuuntelekkaa sanoi, ni silti se vaa oj jotenki tärkkiää, et mä voisisin kuunnella niit, vaikken sit kuuntelisisiskaa. Eli esim. Geaff Castellucci laulaa nii matalalt, et moni tuttu kappale muuttuu iha toisellaiseks, vaiks sävel muuto olisisiski sama, ehkä vaa reippaaste hittaamp, ku mitä alkuperäsen.
Ja sit taas iha toine ääripää on tää huilumusiikki, mis mennää usseste korkeelt ja kovaa, ja näihiv vaa jotenki ikkäänku uppoontuu syväl. Säkkipillimusiikkiki mul toimii hyvi, mut isäntä ei voi sitä siätää yhtää.
Ja yks mikä ittel o ehroton nou-nou: rytmitön improjazz. Nousee iho kanallihal ja painan hampait nii kovi yhtee, et alkaa päät särkemähä. Ja sitä kestää sit mont päivää. Ja sama reaktio tulee joittenki lauluäänest: Edith Piaf, M.A Numminen, Loiri - JOKU näis vaa tökkii oikkeev vaa isoste.
Mut sit sellane pualivälin musiikki ehkä menee meil molemmil "läpi" parhaite. Ne kasikyt-ysikytluvun kipaleet, discot, popit, rockit... Ne ei rariost tullenkaa haittaa mittää, meitä kumpaakaa. Nykymusiikis o hyvii ja huanoi, mut niist löytyy kummallissii taustaäänii, mikkä varmaa on sinne musiikin sekkaa laitettu iha tarkotuksel: naputteluu, röpötyst ja sellassii, et me välil suljetaa rario, ja kuunnellaa, et tuliks se ääni musiikist (?) vai meijä autost... Hah! Ei oikkee oma taju riitä siihe, et mitä lisäarvoo moiset äänet siäl musiikin seas oikkee antava, mut enempi ja enempi näit uussii kipaleit o, mist tällassii omituisuuksii löytyy.
Meil ei siis ol mittää ostettuu musiikkii mistää netist, et mitä kuunnellaa, tulee rariost (ja käytännös tääki vaa autoilles) tai sit telkkaohjelmist (telkast, tai muist ilmaisohjelmii näyttäväst sivustost) tai joskus just näist erilaisist keloist ja youtube-pätkist. Eli en oikkee tiär, mite me voitais molemmil sopivii musiikkei taustaks laittaakkaa. Ehkä me vaa jatketaa kuulokelinjal.
Kuunteletko sä musiikkii ja jos, nii mite ja mist?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti