Aurinkoo riittää

Näi aurinkoisin päivin tulee enempi kuljettuu lenkitki puhelimen kans, et saa kuvii, mut silti tahron helposte unohtaa sen muutoin ku täs oman tonti lähettyvil. Jollei matkal mittää erityist tapahru.

Maakaapelointihomma jatkuu. Meijäm pihal ei viäl oo tultu, mut kaipa se lähipäivin ajankohtast olis, jos tekevä linjan kerral valmiiks. Naapurustost kuulunu tietoo, et o tyä kestäny kolmekki viikkoo, tää mylläysosuus. Vissii iha eri porukka, mikä tekkee teitte osuutta, sit oma porukka pihoil ja viäl ne sähkärit tiätty, mikkä liittävä nää jakokaapit yleiseev verkkoho ja taloihi. Siivooja/ entisöijäporukka viäl erikses 

Ruaho kasvaa ku rikkaruaho. Mitem mont kerttaa kuullaankaa tänä syksyn: "tää ov viimine ruahonlleikkuu"... (joka vuas vähintäs se 10 kerttaa)

Kelloköynnökse siämenpalluroitte ruskeeks muuttumist innol orottelen - ja toivon, et se ehtis tapahtumaa ajois, et olisisis ees piän mahrollisuus saar siämenet itämiskuntosin talvisäilöhö.

Oliskos sit tän päivän urakkan paholaisenhilloo satsi ja omenoit yks tai kaks satsii? Josko toiseen laittaisisin omppuje sekkaa sitä minttuuki, mikä ei ol ittel tullu miäleenkää, vaiks melkone pehko pihal kasvaaki.

Illal isäntä paahtaa loput chilit grillis, mitkä mun puuhasteluist jäljel jää. Noh, ei paholaisehilloho men ku kolme chilii, jote ei vaaraa, etteikö jäis. Niit ojjo paljo punaisin, ja lissää tulee kasvarist koko aja.

Orotav viäl innol, et noi avomaankurkut ja punajuuret olisis sevverra isoi, et niist voisisis jottai kellarihi kans saara.

Ja SE on totta, et ku ON toi oma käyttökelpone kellari, ON myäs intoo tehrä säilykkeit. Aiemmi ov voinu tehrä vaa piänii satsei, mikkä saa jääkaappihi mahtumaa - ei sen enempii. Eikä ain ol vaa jaksanu nährä sitäkääv vaivaa...