Vähä näitte elämän ja kualeman miätintöje paris täs viime ajat pyäritty, vaiks arkikin soljuu ettippäi samal. Isännä vähäset yäunet ova vähentyneet entisestäs. Toki veljes tilanne vaikuttaa, vaiks urheena yrittääki olla. Aikas vaitonaine o, ja vaihtaa äkkii puheenaihet, jos läheltäkää liippaa. Koskettaa!
Mut nää karvaset otukset ovak kyl sellassii, et vaiks näittekin kualema koskettaa niim paljo, et syrämest riivitää joka kerta paloi, ni antava sit elämäs aikan NII paljo enemmä! 💕💛💚 Jos yleensäkki pakkaava aikas viäres aikaas viättämähä, ni ny o sylis ekstrapaljo tunkuu. Tiätävä kyl!
Ja hauska, ku nukkuva täysil, mukku otan kameran, luurin siis, kättee, et otan kuvaa, ni ain sen jotenkis huamaavak kyl. Se niist syvist unist.
Ja ossaa Islaki ol lötkömpötkö, vaiks estääki ovel viaraitte luvattoman sisältulemise. Mist en ees haluu toist poijes opettaa, ku tääl noit ihmissii kulkee, mikkä röyhkeesti vaa tunkeva sisäl asti, eiväkkä ees ovikelloo soita. Kuistil saakka pääsevä, mut siit ettippäi tulee tyssäys. Tosa piharakennukse ja pihan juttui ku tehrää, ni ei tykkää kulkee avaimet kaulassakaa, et pitäsis ovii lukos päiväsaikaa koko ajankaa.
Iha hirmune henkine, joskus siis fyysinenki apu, näist! 💙💓
Miehillä on usein paljon vaikeampaa ilmaista niitä tuntemuksiaan. Ei osata eikä pystytä eikä oikein uskalletakaan.
VastaaPoistaKarin nuorempi veli kuoli yllättäen sairauskohtaukseen kotiinsa ja kaikki luulivat että hän on kesälomareissulla ja Kari hänet sitten löysi kotoa kuolleena parin viikon jälkeen. Kauhea tilanne.
Toinen veli kuoli syöpään ja pikkusisko nuorena leukemiaan. Karin vaimo ja vanhemmat kuolivat kukin eri sairauksiin. Vaikeaa on ollut Karin kaikki nuo asiat käsitellä eikä niistä kovin usein enää puhuta. Mutta hän näkee usein läheisistään unta ja se on jotenkin hirmuisen lohdullista.
Vitsailee välillä että perhehauta on jo täynnä mutta me sinne vielä sentään mahdutaan. Ja tietysti suree välillä sitä miten olisi ollut mukavaa vanheta sisarusten kanssa yhdessä.
Eläimet vaistoaa ihan mahdottoman paljon omistajiensa olotiloista. Antavat tosiaankin lohtua jo pelkällä olemassaolollaan.
Voimia teille kaikille !
Surullissii kohtaloit. :( Isännä vanhemmat om menehtyny syäpii, ja nyssit isoveliki o lähtemäs. Syäpiiki on nii monellaissii, et taitaa jokasel jossaikohti vähintäs olla joku tuttu, jollei iha läheine, joka tähä menehtyy. Vaiks vastaavaste om monii, jokka on sem myäs päihittäny, et on tää nykytiäre sentäs jotenki kehittyny.
PoistaJa kiitos, Terhi, voimatoivotuksist, puuh, puhallan isoimman osan tonne sairasvuareperheel menemähä! <3