06 heinäkuuta 2026

Makosaa mansikkaa

Terhin innottaman kipasin hakemas uuret satsit metsämansikoit, iham meijä torpan seinäv viärelt. Vähä olivaj jo sateist kärsineit, mut hyvi sain viilin kyytihi välipalaks.


Joku viis-kuus kämmenellist tul.




Osa kasvustost o iha kulkuväyläl, mut silti siin om marjoi. Pittää vaa kulkies yrittää välttää pääl astumist. Nam!

8 kommenttia:

  1. Voi miten ihania! Minä olen maistanut yhden pienen mansikan viime viikolla tien varrelta, kun Äitin ja Siskon kanssa käveltiin Äitin naapuriin - ihanalta maistui. Äiti kyllä pelotteli, että naapureiden pienet koirat, Nalle, Topi ja... kolmatta en muistakaan, olisivat saattaneet "maustaa" niitä aamulenkillään 😉 Siskon kanssa emme uskoneet emmekä pelänneet.
    Kotipihan mansikat ovat varmaan vettyneet kelvottomiksi, sillä meillä on satanut lähes tauotta siitä lähtien kun tulin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nyt sade putsaillut niitä teiden varsiakin! ;) Metsämansikat eivät tosiaan märästä oikein tahdo tykätä, ovat köyhän ja kuivemman maan kasveja. Mutta edes jokusen, kun saa vuosittain maistaa, niin sekin jo riittää.

      Poista
  2. Kiva kun sait inspiksen metsämansikoiden keruuseen :-).
    Ne on vähän työläitä ja hitaita poimia , mutta on se maku sitten kyllä sen väärtti. Minulla on mukava apuri eli Arttu joka tulee viereen ihmettelemään ja haistelemaan että mitäs se mamma täällä kykkii :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana apulainen sinulla! Arttu ei kuitenkaan taida syödä mansikoita? Meidän Isla kun taas on ihan hurja "rohmu", jos pääsee liki. Islahan syö karviaiset ja mustikatkin suoraan puskista. ;) Välilä vetelee koko puskan kerralla, eli "salaatitkin" kyydissä.

      Poista
  3. Kesän ihanuus on tuokin. Täällä kaupungissa näkyy metsiköissä villivadelmia, mutta ne ovat tosi pieniä, eikä tiedä, missä koirien kanssa on kuljettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villivadelmissakin on se oma makunsa, mikä eroaa jalostetuista. Mutta kieltämättä ne ovat pienempiä ja paikasta riippuen myös haastava tietää, ovatko puhtaita. Vadelmia nyt ei märkänä oikein voi poimiakaan, menevät velliksi niin helposti.

      Poista
  4. Meillä kasvaa muuramia mansikoita ja ukolla on kielto leikata niitä ruohonleikkurilla pois. Paras mansikka ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meidän metsämansikat kasvavat talon reunalla sorassa, niin siitä ei leikkurilla kuljeta (hajottaa vain terät). ;) Mutta ehdottomasti yksi makoisimmista marjoista, mitä maa päällään kantaa. =)

      Poista