Vihronkis sain aikaseks tehrä sen karviais-vispipuuron. Vähä sekamehun ja vattuje avul, et sain kivan värin siihe. Pelkästäs karviaisist olisisis tullu valkone vispipuuro. Iha hyvää, mut hassun näköst.
Noukin karviaiset, pistin jääkaapin juureslootaha taltee - ja UNOHRIN ne kokonas. Sikku muistin taas, ni meijä ainut sopivan kokkone kattila ol muus käytös. Ja nyssit vast pääsin oikeest tuumast toimehe. Onneks karviaiset ova hyvi kestävii marjoi.
Sikku meil ei ol mittää yleiskonet, ni käsivatkaimen kans o "vaahto" tehtävä, ni pittää ain vähäv välii pitää jäährytystaukoo, ettei vatkaimest men "sinine sauhu" (niinku isäntä sanoo, ku sähkövekotin hajoo). Ei siis ollu iha sormii näpäyttämäl tehty.
Mut tuliha siit sit iha hyvä iltapala! Parhaimmillas näi, pikkase lämpimän viäl, puuromaisen joustavan. Huame se loppuosa ojjo lohkeevaa ja "jäykkää". Syätävää, juu, muttei näi herkkuu. 😄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti