Ystävä kysäs, tää suara lainaus: "Hillopurkkihetki. Onko tää sulle tuttu konsepti? Vai onko tää vaan Saksassa sana tärkeälle hetkelle? Marmeladenglasmoment.
Ne on onnellisia hetkiä, jotka on sulle niin merkityksellisiä, että sullot ne itsellesi talteen hillopurkkiin. Aina välillä sen hillopurkin voi avata, ja nauttia sen tuomista muistoista. Helpoin tapa hemmotella itseään arjessa sanoisin. Ja tärkeä muistutus elää arkeaan niin, että mukaan mahtuu myös uusia hillopurkkihetkiä, joihin palata myöhemmin. Niiden ei tarvitse olla mitään isoja ihmeellisiä hetkiä. Tärkeitä ne kuitenkin on, vaikka ne usein koostuu aivan arkisista hetkistä."
Munst vaa nii ihana ajatus tää, et säilöö ihanat hetket muistoin hillopurkkihi. Ei ol mitenkää tuttu sanalliseste, vaiks tosa joku vaikeemp ajankohta vuassii sitte pääl olles otin "onnen hippusia" -purkin käyttöhö. Joka sunnuntai kirjotin viikon kivoimman jutun piänel paperim palasel, taiteilin sev viäl piänemmäks ja sujautin purkkihi. Sikku ol oikkee vaikkia tilanne tai tunne pääl, purkist korkki auk, sormet sai valita paperilappusen (tai lappusia, tilanteest riippue), minkä luin, ja sain tärkeen muistutuksen siit, ettei kaik elämäs ol kuitenskaa pelkkää murhettakaa. Ja ny en ees tiär, misä koko purkki o.
Ei vaa ol tullu enne miätittyy tällasii ilmam mittää purkkii. Siis tää saksalaine ajatus ku ei ol mikkää fyysine purkki, vaa sellane sanonta, mikä viä sinne mukavii ajatuksii, kivoihi muistoihi. Se voi liittyy just tapahtuneesee asiaha: pihal varjoje leikkihi aurinkompaistees, tiätty aamupala, joku tiätty tuaksu, mikä vaa asia tua jonku aikasemma tapahtuman kivana muistona miälehe.
Onks tää sul tuttu juttu?
Ittel tulee montaki "purkkihi säilöttyy" hetkee miälee, nii lapsuurest, ku aikuisiältäki. Ne Lokalahremmummun makaronivellit iltapalana, mummun kitkemispuuhien keskelt nostama etana: "Kat ny hänt! Huame om poutaa!" (ku etanal ol sarvet pystys), niit teltas loikoilui serkkuporukal. Raumammummun kans viätetyt korttipelihetket. Ne riamun hetket, ku lemmikit oppiva jottai uut tai muutev vaa hassutteliva oikkee persoonallsel taval. Omie laste kommentit piänin, kute esimerkiks, et "mite noi rantalaivat o saatu Aurajokkee siltoje taa?" (em muute osannu vastat!), tai ku kävelttii paljo moksuje piänii olles, ni kerra tul täti koiran kans vastaa, ja hää yritti saar koiraa poijes erääst puskast, ni plikka siihe, et "ei sun koiras oikkee tottele sua", kyykisty, ojensi kätes, ja koira tul het puskast ulos, ku plikka taas nous ylös koira lähti emäntääs seuraamaa taas - ja vaiks mitä! 💕
Mikä on sun paras hillopurkkihetki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti