Ystävä kysäs, tää suara lainaus: "Hillopurkkihetki. Onko tää sulle tuttu konsepti? Vai onko tää vaan Saksassa sana tärkeälle hetkelle? Marmeladenglasmoment.
Ne on onnellisia hetkiä, jotka on sulle niin merkityksellisiä, että sullot ne itsellesi talteen hillopurkkiin. Aina välillä sen hillopurkin voi avata, ja nauttia sen tuomista muistoista. Helpoin tapa hemmotella itseään arjessa sanoisin. Ja tärkeä muistutus elää arkeaan niin, että mukaan mahtuu myös uusia hillopurkkihetkiä, joihin palata myöhemmin. Niiden ei tarvitse olla mitään isoja ihmeellisiä hetkiä. Tärkeitä ne kuitenkin on, vaikka ne usein koostuu aivan arkisista hetkistä."
Munst vaa nii ihana ajatus tää, et säilöö ihanat hetket muistoin hillopurkkihi. Ei ol mitenkää tuttu sanalliseste, vaiks tosa joku vaikeemp ajankohta (pelättii pakosti joutuvamme myymää täm meijä töllin) vuassii sitte pääl olles otin "onnen hippusia" -purkin käyttöhö. Joka sunnuntai kirjotin viikon kivoimman jutun piänel paperim palasel, taittelin sev viäl piänemmäks ja sujautin purkkihi. Sikku ol oikkee vaikkia tilanne tai tunne pääl, purkist korkki auk, sormet sai valita paperilappusen (tai lappusia, tilanteest riippue), minkä luin, ja sain tärkeen muistutuksen siit, ettei kaik elämäs ol pelkkää murhettakaa. Ja ny en ees tiär, misä koko purkki o. Sevverti elo ja olo tasaantunu, et se purkki kulkee ikkäänku miäles mukan koko aja, ei tartte fyysist purkkii.
Ei vaa ol tullu enne miätittyy tällasii. Siis tää saksalaine ajatus ku ei olekkaa mikkää fyysine purkki, vaa sellane sanonta, ku joku juttu täs hetkes viäki sut sinne mukavii ajatuksii, kivoihi muistoihi, niinku olisit avannu sen kivoje muistoje hillopurkin. Se yleensä liittyy just tapahtuneesee asiaha: pihal varjoje leikkihi aurinkompaistees, tiätty aamupala, joku tiätty tuaksu, mikä vaa asia tua jonku aikasemma tapahtuman kivana muistona miälehe. Tai just ny tapahtuu/ tuntuu jottai isoo, minkä haluu laittaa hillopurkkihi säilöhö tulevaisuut varte.
Onks tää sul tuttu juttu?
Ittel tulee montaki "purkkihi säilöttyy" hetkee miälee, just ny. Nii lapsuurest, ku aikuisiältäki. Ne Lokalahremmummun makaronivellit iltapalana, mummun kitkemispuuhien keskelt nostama etana: "Kat ny hänt! Huame om poutaa!" (ku etanal ol sarvet/silmät pystys), niit teltas loikoilui serkkuporukal. Raumammummun kans viätetyt korttipelihetket. Ne riamun hetket, ku lemmikit oppiva jottai uut tai muutev vaa hassutteliva oikkee persoonallisel taval. Omie laste kommentit piänin, kute esimerkiks kolmevuatiaan kummastelu: "mite noi rantalaivat o saatu Aurajokkee siltoje taa?" (em muute osannu vastat!), tai ku kävelttii paljo moksuje piänii olles, ni kerra tul täti koiran kans vastaa, ja hää yritti saar koiraa poijes erääst puskast, ni nelivuatias plikka siihe, et "ei sun koiras oikkee tottele sua", kyykisty, ojensi kätes, ja koira tul het puskast ulos, ku plikka taas nous ylös koira lähti emäntääs seuraamaa kiltiste taas - ja vaiks mitä! 💕
Mikä on sun paras hillopurkkihetki?
Hurmaava ajatus tuo hillopurkkihetki !
VastaaPoistaTänään juuri kuvasin kahvihetkeä ulkona istuessa ja ajattelin , että tämä tunne ja kauneus pitää tallettaa talven varalle.
Minulla on muutenkin nykyisin tapana todeta ääneen (vaikka olisin yksinkin) ihan vain että onpas mukavaa. Kun kuljen vaikka saunapolkua pitkin saunaa lämmittämään.
Ja meillä on tapana myös kaupungissa aina kiittää saunasta lähtiessä saunatonttua ja todeta että kyllä teki taas hyvää kylpeä :-). Pieni juttu mutta kuuluu aina asiaan.
Aikoinaan jo nyt edesmennyt Lasse mieheni tapasi todeta usein päivän päätteeksi että olipas taas kiva päivä yhdessä. Se oli mukava tapa. Ja silloin ajattelin ettei riitä että hetkittäin tunnistaa hyvän, onnellisen, mukavan olotilan vaan se on hyvä todeta ääneen.
Nuorena minulla oli tapa jo ennenkuin nousin sängystä miettiä joku mukava asia tulevasta päivästä. Sen tavan opin yhdeltä tyttökaveriltani. Usein riitti ihan pienikin juttu minkätakia kannatti nousta ylös.
Kaikki hillohetket on arvokkaita. Vaalitaan niitä !
Mullekki "kolahti". Ja noit päivän alotukset/ lopetukset positiivissii asioihi oliski nii hiano juttu. Mä jotenki kykenen siihe jonku aikkaa, mut sit se lopahtaa. Pirin pari vuat bujos ylhääl päivän parast asiaa, mut lopult seki siv vaa jäi. Niinku nää kausittaiset lääkkeet, ku olo paranee, unohtuu alottaa uurestas...
PoistaTul tost suv viimisest lauseest miälee tää "sanonta" Suameski, et mitä asioit kukin "hilloo". Tarkottae sitä, et oj joku asia, mitä ei vaa raaski käyttää, ja säilyttää sitä jossai, misä sitä ei ees välttämät näekkää. Ja sikku meinaa raaskit käyttää, se ei välttämät enää olekkaa käyttökelpone. Eli ei liikaa kannat hilloo juttui piilos, vaiks kaik hyvät muistot ja tunnelmat kannattaaki miäles pittää! <3
Ihana sana tuo "hillopurkkihetki" ja ajatuksena muutenkin se olisi näinä päivinä ihan konkreettisesti monellakin tarpeellinen ja tärkeä.
VastaaPoistaTunnen monta ihmistä, jotka ovat oikeasti iloisia ja positiivisia perusluonteeltaan, mutta elämä potkii tällä hetkellä puukengillä, joten tuollainen hillopurkki olisi kyllä tarpeen.
On myös niitä jotka ovat perusluonteeltaan negatiiivisia.. ne pitäisi "pakottaa" käyttämään hillopurkkia 😉
Mainitsit tuoksun.. se toi mieleeni erään talviaamun, asuttiin kaupungissa Mursun kanssa, kahden jo. Oli kova pakkanen ja olin lähdössä kävelemään kauppaan. Astuin ovesta ulos ja pienen pienen hetken ulkona tuoksui...tuoksui joltain, joka toi mieleen mummolan ja sen kun olin pienenä koululaisena siellä hiihtolomalla ja hiihtämässä enon kanssa.
Se tuoksu katosi saman tien, enkä "löytänyt" sitä uudestaan vaikka yritin, enkä ole enää minään talvena sitä haistanut, vaikka täällä maalla on varmasti ollut samanlaisia talvia kuin mummolassa.
Saanko ottaa sinulta blogiini käyttöön tunnisteeksi tuon hillopurkin, sitten kun ja jos, on sellainen asia, jonka voi laittaa hillopurkkiin?
Ai niin - hilloamisesta. Minä hilloan lähes kaikkea. Eniten tietenkin lankoja. Muistikirjoja. Kyniä.
PoistaKysy vain, mitä meillä EI hillottaisi. 😂
Tähä sanaha mäki ihastuin, niinku ajatuksehe yleensäkki. Kaik ikkäänku täsmää! <3 Ja toki saat sitä käyttää, ei se sana ol mun, en ollu sitä enne kuullukkaa. Vaiks kuulemma Saksas se o iha yleiseste käytös.
PoistaMä tairan kaikkeist enite hillot noit kiiltokuva-arkkei, mitä en raaski käyttää, vaiks joitaki on usseemp kipalekki. Heh!
Minulla on onnellisuuspäiväkirja, johon on tarkoitus joka päivä kirjoittaa asioita, jotka ovat sinä päivänä tehneet onnelliseksi. 😊
VastaaPoistaMä käytän bujoo vähä samal tyylil, ku kirjaan siihe päivän tapahtumii lyhyeste, ni pyrin keskittymää enempi hyvii ku huanoihi asioihi, MUT toisinas on iha hyvä myäs päästää ne nekatiivisemmakki tunteet ulos pääst. Etteivä jää vaivaamaa.
Poista