Aamu men viäl aika hianoste tänäpe, siivoskelinki vähä, mut sit alko väsy painamaha pahaste, ja meinasin, et otam piänet tupluurit. Mut sit isäntä alko valmistelemaa grillauksii ja aattelin, et pinnistelen, kunnes saan köllähtää täyrev vattav viäree. Ihan hyvä päätös. Grillatut broiskut maistuva, viäl ku maistan jottai.
Ruuvaj jälkkee koiran kans lenkki, ja sit nukkumaa. Men tunti poikines siin uinailles. Tosa vähä enne seittemää illal vast heräsin. Hah! Menee ne päivät sit näinki. Yhä nokka menee tukkoo, korvat poksuu, kröhittää... Lenssu vaa roikkuu pääl.
Gnocchit ja nauta-sikapannulastut tul ny maistettuu kans ekaa kertaa täl viikol. Ol iha hyvää! Sitäki sevverti iso annos tul, et mun satsij jälkkee ei näkkyny paljo hävikkii vuuas, ja isäntäki sai oman lautases kukkurallee, ni vähä ol verottunu.
MUT sikku aattelin vähä jatkojalostaa jämii meil syätäväks, huamasinki, et "joku" ol käyny verottamas näit oikkee urakal. Isäntä syäny iha kylmänä, eli jollekki maistu erityise hyvält! Kaik lihalastut ol hävinny, muutama gnocchi jäljel ja pikkase rucolaa. Niiv vähä ol, ettei siit ollu ees yhreks annokseks. Pilkoin porkkanasiivui ja paprikaa, pehmensin ne piänel lämmöl pannul jonku aikkaa, ja lisäsin jämät siihe kyytihi. Miätiv viäl, et pitäisisiskös sualaa tai muut maustet lisät (ku noist mausteist o tullu kirjoteltuu), mut aattelin, et maistan enste. Ei tarvinnu mittää! Juusto suli "mausteeks" sopivaste, et kerranki voi sanoo, et ol värikäs annos! Sellane melkkest vihannesannos, ku lihalastuist ol enää rääppeet vaa jäljel.
Ja sit käytin viimiset herelmät ruakaboksin herelmälootast. Niit siis riitti kahrel henkel melkkest kahreks viikoks. Banaanit ol sopivaste mustunu täsä, ne ku ol tullessas iha vihreit viäl. Isäntä ei nii banaanii käytäkkää, mut näi ku rahkaha viipaloi, ni kauppas tekkee, neki. 😜
Näihä tää menee, et pääosin isäntä kokkaa meijä pääruuvat, mä sit hoiran noi välipalat ja välil jottai herkumpaa leipomist. Sit sillon tällö, lähinnä just joko iha "vanhanaikast" perusruakkaa teen, TAI tuunaan jämist jottai. Kahre diabeetikon kans vaa täytyy vähä rajottaa, ettei herkkuu massun täyrelt. Ei sualast, ei makkiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti