27 huhtikuuta 2026

Pysytäänki viäl käsityälinjal

Tää mun MUISTI (!!!??) ku ei pela, ja koko aja eneneväste kaik takkuaa, ni nauratti oikkee, ku eilä kirjotin ristipistotyäst, ja etten tiär mihi oon sen "puristusrinkulan" (kait silläki joku oikkia nimi o olemas, ei vaa tuu sekää miälee, jos ees tiätäsisinkää) säilöny, ku ei ollu tyän kans yhres, vaiks se selvästi oj jääny keske.

Juu, sellane miälikuva, et ain välil se jossai ettee putkahtaa, ja sit taas sitä ei vähää aikkaa nää.

No jaa. Kappas kehvelii! Sehä o taulunkehyksen seinäl! Rappukäytäväs, mis sen välil huamaa, ja välil taas ei. Tostaha kulkee vaa ylös-alas nii, ettei pahemmi sivuil tuu vilkuiltuu, jalkoihi enempi, ku o liukkaat ja kappiat portaat. Hah!

Näät siis ova huavutustöit. Ylemp on tehty pistelykurssil, ja se ol sillee helppo, et siäl ol "miljoona" erivärist hahtuvaist, mist valita sopivaist, ku alemp o tehty omist tarpeist, ja vajavaisest värivalikoimast.  Jos haluis oikkee upeet saar aikaseks, ni ne "miljoonat värit" olisisis iha välttämättömät olla. Korvat jäivä vähä keske sil aatoksel, et "kyl sitä pystyy sit joskus jatkamaa, ku saan lissää villaa"... En ol saanu, en ol jatkanu. Mut siin se ny seinäl nököttää, seki. 

Eli tulemana se, et JOS joskus oikeest haluun kunnol ton erellise postaukse ristipistotyän valmiiks, pittää lankoje lisäks hankkii tää kiristinrinkulaki. Hah! Varusteekki ku vaikuttava ain niihi lopputuloksihi, kummiski.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti