Tää mun MUISTI (!!!??) ku ei pela, ja koko aja eneneväste kaik takkuaa, ni nauratti oikkee, ku eilä kirjotin ristipistotyäst, ja etten tiär mihi oon sen "puristusrinkulan" (kait silläki joku oikkia nimi o olemas, ei vaa tuu sekää miälee, jos ees tiätäsisinkää) säilöny, ku ei ollu tyän kans yhres, vaiks se selvästi oj jääny keske.
Juu, sellane miälikuva, et ain välil se jossai ettee putkahtaa, ja sit taas sitä ei vähää aikkaa nää.
No jaa. Kappas kehvelii! Sehä o taulunkehyksen seinäl! Rappukäytäväs, mis sen välil huamaa, ja välil taas ei. Tostaha kulkee vaa ylös-alas nii, ettei pahemmi sivuil tuu vilkuiltuu, jalkoihi enempi, ku o liukkaat ja kappiat portaat. Hah!
Näät siis ova huavutustöit. Ylemp on tehty pistelykurssil, ja se ol sillee helppo, et siäl ol "miljoona" erivärist hahtuvaist, mist valita sopivaist, ku alemp o tehty omist tarpeist, ja vajavaisest värivalikoimast. Jos haluis oikkee upeet saar aikaseks, ni ne "miljoonat värit" olisisis iha välttämättömät olla. Korvat jäivä vähä keske sil aatoksel, et "kyl sitä pystyy sit joskus jatkamaa, ku saan lissää villaa"... En ol saanu, en ol jatkanu. Mut siin se ny seinäl nököttää, seki.
Eli tulemana se, et JOS joskus oikeest haluun kunnol ton erellise postaukse ristipistotyän valmiiks, pittää lankoje lisäks hankkii tää kiristinrinkulaki. Hah! Varusteekki ku vaikuttava ain niihi lopputuloksihi, kummiski.
Piikittelyä se on neulahuovutuskin - sitä joutusin opiskellessa kokeilemaan, mutta sain nopeasti vapautuksen - villa-allergia oikein räjähti käsille... olkavarsiin saakka punainen ja turvoksissa... silloin oli "isot hauikset"
VastaaPoistaHui sentäs ton allergian kans. Mä oon myös villa-allergikko, mut jotenki vissii sain siärätettyy itteni, ku aloin pitkän tauon jälkkee uurestas neulomaha. Enste hanskaitte kans, sit ne jäi poijes, ja ny pystyn käyttämää ittekki villapaitoi ja -huivei, ettei ne ees pahemmi kutita. :O
PoistaVoi miten ihania!
VastaaPoistaHuovutus on laji, jota minä en ole koskaan oppinut, kokeillut olen, mutta ei.
Ainoastaan huopuvalla langalla neulottuja lapasia pesukoneessa tehnyt.
Eipä tuo rinkula (kirjontakehys, minäkään en tahtonut muistaa sen nimeä 🤭) ristipistotöissä välttämätön ole.
Välillä käytän, välillä en, vaikka mulla on niitä monen kokoisia kertynyt vuosien mittaan. Joskus tuntuu, että on helpompi ja nopeampi tehdä ilman.
Niin suloiset koirat ❤️❤️
Maailma on nii pullollaa kaikkee ihanaa tekemist, et kaikkee tekis miäli kokeil ja jokasee asiaha osallistuu. Sit ei missää ol oikkee hyvä, ku hajottaa sitä tiättyy keskittymist. Hah! Mut onneks tää ei ookkaa mikkää kilpailu, ku omaks iloks kaikkee tekkee! <3
PoistaKirjontakehys, no, sehä se! Kiitos! Tää muistikatkeilu tuntuu välil oleva tarttuvaa. Mä oon oppinu aika hyvi kiärtämää asioit nii, etten sano sitä sanaa, minkä oon unohtanu, vaan kerron sen toisel tappaa, eikä kaikki ain ees huamaa mittää erikoist. Sikku jämähtää johonki, ni sit alkaa moni muuki miättimää, et olikoha se sana, mikä tul miälehe, sittenkää se oikkia sana. Hah!
Jos teen pitkii pätkii samaa värii, ei tartte tota kehyst, mut tarkas kuvios tulee ne "ruurut" esil paremmi, ja saa tasasemppaa jälkkee, ku kankas o piukas.
Ylempi om meijä nykyne koiruus, Isla, ja alempi yks entisist, Kadi. Pit tyytyy Kadihi, ku ol vaa ruskeesävyssii villahuapii. ;) Ihan kivaa puuhaa, mut tosiaa, vaatii hurjam määrän noit erisävy villoi (misä niitäki sit säilyttäisisis?).
Juuri niin; tämä ei oo kilpailu, vaan kiva näyttää omia käsitöitä muille saman mielisille ja nähdä muiden tekemiä kätten töitä.
PoistaSamalla saa uusia ideoita 😄
Minulla on muistin kanssa samoja ongelmia. Välillä kyllästyn miettimään ja kysyn Mursulta, en vaan jaksa miettiä jotain sanaa päivätolkulla.
Riesa on se, joka mun muistiin vaikuttaa ja erityisesti työmuistiin.
Inhoan kaikkia salasanoja ja tunnuslukuja.
Ennen olin kävelevä puhelinmuistio meillä kotona 😅
Näi se o! Rennol kärel! <3
PoistaIttel ol kilpparin vajaatoiminta liija kauva hoitamattomana, ku lääkärit vaa meinas, et vaihrevuasonkelma o (siis paljom muitaki oireit ol, ei yksin muistiin liittyvää), ja se pitäs hoitaa gynekologin kaut hormoonituatteil, mukku ne ei mul ol käyny, ni sitä ei ol voinu hoitaa. Sit myähemmi eräs lääkäri lopulta otti asiakses ja sain lääkityksenki, mut sen oikkia annostus o ollu vaikkia saar kohrilles, ku vaikuttaa verempaineesee vahvaste. Meinas vaa, et olisisis pitäny alottaa lääkitys vuassii aikasemmi.
Muisti parani kyl aika paljo, ku lääkitys alko, mut silti nyssit jäi sellane, et jokkut kanavat ei vaa enää kolahra suaraa paikoilles aivois, vaiks tiätää, et tiätää, ei vaa sanaa löyry. Ja lähimuisti ov vajavaine, vanhemmat jutut muistaa paremmi. Siis "katkeilee" jokkut linjat. Ja määki oon ollu TOSI hyvämuistine aikasemmi. Sehä otti kovil, ku tajus, ettei enää muisti "solju". Sen kans vaa o opittava elämää; bujoilu auttaa! Tiätyt asiat muistam paremmi, ku oon kirjottanu ne KÄSIN jonnekki. ;)
Hyppää yli, jos tulee toistoa tai jos oot käynyt lukemassa mun blogia Pöllö ja ystävänsä Riesa, jossa oon kertonut koko tarinan mun ja Riesan alkutaipaleesta.
PoistaEli mä sain pitkittyneen epilepsiakohtauksen heinäkuussa 2012 ja olin neljä viikkoa sairaalassa, joista kolme ihan kuutamolla - en tiedä niistä viikoista mitään muuta kuin sen mitä mulle on kerrottu ja/tai mitä olen epikriiseistä lukenut.
Kohtaus tuli autossa ja luojalle tai kenelle vaan kiitos, Poika oli vieressä; ehdin vaan sanoa, että nyt on tosi huono olo ja kops, tolkku pois. Poika otti auton haltuunsa repsikan paikalta! ja ohjasi auton sivuun, hätävilkut ja hätäkeskus. Mursu oli samaan aikaan sairaalassa syöpäleikkauksessa..
Sen kohtauksen myötä multa hävisi muistista 3-5 vuotta täysin. Kun lopulta pääsin sairaalasta kotiin ja olin pikkuhiljaa sopeutunut ja tutustunut uudestaan vanhoihin paikkoihin, katselin varmaan satoja kertoja satoja valokuvia noilta vuosilta. Tunsin ihmiset ja tunsin paikkojakin, mutta mitä niissä tapahtui - ei mitään. Tyhjää. Pelkkää tyhjää. Lopulta tuhosin ne kuvat, koska niillä ei ollut enää mitään merkitystä mulle.
Muistot eivät ole palanneet.
Ei toisto pahaa tee! <3 Onni onnettomuures sentäs, ettet iha yksin ollu, tiäs mitä SIT olisisis tapahtunu. :( Tressin paikka, ja laukaseva tekijä ol siin aikasemmi olemas, ni muut ei tarvittukkaa enää.
PoistaIttelläki tän lähimuistin kans o se, et ne asiat mitkä katoo, katoovat lopulliseste. Ei ol sellast välimuatoo. Toki sitä ennenki ol juttui, mikkä unohti, kokonas, muttei nii ahkeraste, mitä tosa jokune vuas enne diagnoosii. Vanhoi juttui muistan aika hyvinki, varsinki just jonku valokuvan kaut. Ihmiste nimet ja paikkakunnat mum pääs ei ol koskaa pysyny, mut asiat sinänsä, et mitä o luvattu ja miten joku asia toimii jne. Ny en voi enää tähänkää luattaa, ku muistan vaa, et PITÄIS muistaa, mutten siltikää muista. :(
Mut en yhtää ihmettele, et sellaset valokuvat, mil ei enää ol mittää yhteyt omaan itseen muistie kaut, ovat arvottomii. Ittel tulee yllättäviiki muistikuvii iha tuaksujen kera, ku kattelee vanhoi valokuvii, joskus joku tunnelmaki voi vyäryy pääl. Hyväl ja pahal.
*HALIT*