Näyttää silt, et kinttu tilttaa joka päivä, ku tekkee jottai, ja sit se seuraava o lepopäivä, kinttu mahrollisimma paljo pystys. Mut jos se nyssit pysyisisis nii, ettei pahenis, ni tällee saan kuitenski JOTTAI aikaseks aika ajoin. 😎
Aamul het täytyy käyr lämpötilan noustes, varsinki ku aurinko porottaa, availemas kasvarin luukku ja ovi. Aattelin, et kuljen laput silmil ja teen VAA sen. MUKKU! Silmät ny osus kummiski kasvilavan muutamaha mansikkaha, mikkä jäis sinne uuren mullan sisäl. Koska mä en pysty nostamaa noit multasäkkei lavaan, ni se o isännä hommaa. Ja hän ei ossaa kattoo YHTÄÄ, mitä kentiäs pelastettavaa lavas olisisis. Ja et saisin pelastettuu nää, pit tää puusaavi kitkee rikkaruahoist ja niitte juurist - eli kykkii, mist kinttu EI tykkää. Ihav vaa tää yks juttu... Ja sit sisäl ja jalka ylös.
Sit päivemmäl vihroste kävin vähä raakkaamas omenapuut, ja otin kaik oksat, mikkä koskettiva toisias. Eli siis tuules hinkasiva toisias vaste, napsaste irti. Asento ol hyvä, ku ei tarttenu kyykkii yhtää! Kukkii om paljo, enkä raaskinu heittää näit oksii poijes. Kattotaa avautuuks kukat tosa terassil vesilasis. Kokeiluu tääki.
Ku Puurin puutarhal ei ollu kaikkee, mitä haluttii täks kesäks, ni olin tehny Rekost lisätilauksen. Enste ne, mitä "tarvittii": chilit, samettiruusut, amppelitomaatit, mut sit ol tarjol aitoelämänlankaaki, enkä voinu "jättää" sitä ottamat mukkaa. Meillähä kasvaa iha kummallisis paikois tota valkost isokiertoo, mikä toisil o onkelmakasvi, ja tääl ei tunnu oikkee missää kunnol menestyvä. Ollaa yritetty koira-aitaukse muaviaira ympäril, misä sais rauhas kasvaa, mut ei. Noihi koiraporttie kehikoil, ni ei... Ja sit kasvaa puhtaal soral talousrakennuksev viäres, misä sitä soraaki o sarevesikaivojem pääl olevie styroksie pääl vaa muutama sentti. Iha hassuu! Kumpa tota aitoelämänlankaa olisisis valkosen tai keltasen, ni ne erottusis tääl tontil parhaite. Ny kaik ov vähä sellast näkymätönt värii: lilaa lähnnä. Lähelt näkkee, muttei kauvemppaa (siis sekä tää elämänlanka että aikasemmi hommattu kelloköynnös). onneks samettikukat näkyvä!
Ne saa tosin ol viäl tual kasvaris tovin, et saaraa tulevat kasvupaikat kunttoho. Jollei kinttuvaivaa olisisis, ni vois yks päivä riittää kaikkehe (viikolloppun), mut ny täytyy kaik tehrä palasis. Mut eiköhä onnistu silti.
Illal viäl, ku kävin sulkemas kasvarin luukun ja oven, siirsin kuistilt kaik amaryllikset portin kukkalaatikkoho. Jos vanhat merkit paikkaas pittää, ni enste olemas olevat lehret kuivuva ja sit om piän tauko, ja sit alkaa noust uuret lehret. Se, et saaks näist mittää kukkii jouluks, onki sit taas iha oma asias.
Illal kinttuu vähä kivisteli, mut ei se ihan nii paksuna ollu, mitä tosa terassikaiteen viarustan kitkemisej jälkkee. Et kait tää palasis tekemine vaa om paremppaa, vaiks tuntuuki, ettei saa mittää aikaseks, mitä haluaisisis. Aamul tänäpe heräsin siihe, et päkiää pisteli, eli ei se yän aikan iha täysi ol palautunu.
Aattelin tänää kintun taas olla vaa. Mitä ny koiran kans lenkkii teen ja kasvaril piipahran. Kattotaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti