Kummasteha ne ihmiset, joit näkkee vaa neljä kerttaa sen pualtoist tunttii kerrallas, tuleva jo melkose tutuiks, ihmisin. Tai ehkä just tää, et käsitellää asioit, mikkä paljastaa enempi siält sialun syävereist juttui, mitä ei iha kaikil ees kerrota koskaa, vaikuttaa kans. Päällisim puali näyttää silt, et iha hyvi kaik asiat ova, mut sisäl myllertää kaaos, tai joskus jopa pelkkä mustuus.
Eilä ol siis se viimone kokkoontumine. Näitte viikkoje aikan tää seurakuntakorin eres oleva puu (kait se koivu o, en olekkaa nii tarkkaan sitä koskaa kattonu) on saanu kesän vehreyre ylles. Muuttunu kesämoodihi. Autost näkkyy pikkune pätkä, ja siit sit kans lissää täsä postaukses viäl. Krhm!
Porukka ol piän, ja kaik paikal ajois, ja puheensolina alko ain iha het. Ei tarvittu mittää alustust koskaa. Sen ekan kerran jälkkee, millo "pelisäännöt" käyttii läpitte, ne ittestäänselvät jutut. Mut hyvähä se o järjestäjän varmistaa nääki asiat. Eihä sitä koskaa tiärä muuto, mitä muut ittestäänselvän pittää.
Jutut liuku lemmikeist, ja mitä niist o hyättyy/ haittaa yleisel miälialal, terveyrel ja sitäkaut myäs yhteiskunnalki. Mist taas tul esil se, et jokasel lemmikinottajal pitäs ol sellaset antennit pääs pentui tai poikassii ottaes/ ostaes, et sais siihe OMAAN luanteesee/ perheesee just sopivan luanteen omaavan otuksen. Sillo yhteistyä pelaa ilman turhii tressei ja yhteys eläimehe syntyy vaivattomaste. Ku näkkee valitettavaste niitäki, ku pentukuumees hankkii vaa suurimpiirteis ensmäse, mikä vastaha sattuu tulemaa, makso mitä makso. Ja sit ihmetellää, ettei se olekkaa sellane, ku oletti. Vaiks turhaha o oikeest lemmikeist ees etukättee kamalaste miättii, et meneeks iha kaik asiat sillee sujuvaste, ain voi tulla yllätyksii, ja osa näist yllätyksist myäs maksaa paljo (terveytehe liittyvät, koulutuksii liittyvät...).
Eli lyhyemmi: ku yhteys pelaa, lemmikki lisää hyvivvointii: tasaa verempainet, pistää liikkumaha (leikit, lenkit), ulkoilut lisää usseste sosiaalissii tilanteitki toiste ihmisten kans; löytyy helpommi uussii ystävii ym. Mut jos yhteys ei pela, lemmikist voi tullakki rasite: "en ymmärrä, ei ymmärrä... miksi..."; nostaa verempainet, ja joskus alentaa kiukkukynnystäki. Se ihan sama koira esimerkiks, voi toisen taloures olla rasite, ja sit taas toises taloures elämän ilon antaja, iha riippue siit, mite "kemiat" lyävä yhtee.
Moni tual ryhmäs omistaa, tai on omistanu, lemmikkei, erillaissii, ja jokane ol sitä miält, et niil o ollu parantava vaikutus omaan elämän laatuun. Ylläpitäny miälenterveyt, saanu liikkeel, löytäny jopa mustuurest niit ilon hetkii, ku o saanu seurat lemmikkie touhui, ja moneste tullu lemmikin toimest houkutelttuu leikkihetkihi, mitä muuto ei olisisis tullu miäleenkää tehrä. 💕
Sit puhuttii iha lapsuusmuistoist, ja mite erillaiseks sisaruksekki muistava tapahtumii, vaiks ova samois yhtaikkaa ollu. Mite joku asia (niit tärkeitki) ov vaa kokonas hävinny johonki sfääreihi, ja jollei olisisis mittää valokuvii olemas, et näkkee näit oikeeste olleen, ni voisisis melkkest vannoo, et mittää sellast ei ees oo tapahtunu. Siis ei tartte ol mittää traumaa ees, vaa ihav vaa kuarmitus nii suurt, ettei muistijälkee synny. Kuppi ov vuatany ylitte ja sitä ei sit enää takasi sitä ylivuatoo saa.
Ja täst päästii erityislapsihi ja siit "sujuvaste" muistisairaissii vanhuksihi ja siit taas tähä yhteiskunnan säästötoimihi, mikä johtaa siihe, et moni muistisairas asuu ihal liija kauva yksin omas koris, omas kummastuksen tuskassas, ku ei välttämät enää tunnista ees omaa kuvaa peilist kattoes, et "kuka toi o?", ei tunnista asuntoo, ei läheissii, eikä hoitohenkilökuntaakaa, jokka käyvä kerra pari päiväs. 😓 Riskipaikkoi paljo, vaiks yleiskunto ja liikkumine sinänsä olisisis vaivatont.
Ja näit, ku nostetaa pyärätualihi aamul pöyräv viäree, aamupala nokan ettee, lehti tai kirja tai palapeli viärel, hoiretaa lääkkeet ja lähretää. Vanhuksel lihakset nii heikot, ettei pääse itte liikkumaha mihinkää, ni siin on sit "kököttämäs", kunnes seuraava hoitoajankohta tua lounaan ja lääkkeet, ehkä käyttää vessas, tai tyhjentää katetripussin ja vaihtaa tarvittaes vaipat (riippue mikä on käytös), ja lähtee taas. Ja sit käänteiseste sama illal, et viimeseks laitetaa petihi, joskus jopa jo neljän aikaa iltapäiväl - ja seuraava käynti tulee aamul. 😕
Mist tul esil, mite Suamee ehrottomaste tarttettais se eutanasia luvalliseks. Tiätty hyvil ja selkeil säännöil (ja vaiks tähä erikoistuneitte lääkäreitte avul), ja kunki OMA päätös (piänet lapset poislukie, millom pitäs ol viäl tarkemmat säännöt). Mahrollist iha inhimilliseste kummiski. Eli se pittää sit kirjottaa etukättee johonki, kute ittel o hoitotahto omakannas, et on kaikil tiaros, nii hoitohenkilökunnal ku läheisilläki. Joskus se ajatus eutanasiast on kovemp läheisel, ku itte sil, joka haluu pääst poijes. Ei se elämän TURHA pitkittämine, vaa se elämän LAATU! 💖
Ja sit se MUUTOSjuttu. Meil ol täl päiväl varattu autohualtoo (ilmastointilaite), mun hammaslääkäri, kauppa-/postireissu - ja osa näist naapurikuntiem pualel (Mynämäki ja Masku). Eli autoo tarttettais. Noh, ajaes tonne eilisillan kokkoontumisee huamasin, et joku häikkä auton takajarruis on, ku joka kerta rohis pelottavaste, ku painoin jarruu, ja se jäi hetkeks kirraamaa jokase painalluksen jälkkee. Voi ÄRG!
No, pääsinhä mä peril (onneks ei ollut pitkä matka), ja lakkasin vaa painamast jarruu, ku jarrutin moottoril, ennakoimal. Ja samal taval ajoin kottikki. Onneks täsä o 40 ja 60 rajotuksii täl matkal, ni ei tullu onkelmii. On se pitäny kummallist äänt välil, ja siit isännält kysynykki, et mist se voisisis johtuu, ku mikkää varotusvalo ei ol syttyny. Ja oliha hänen sit "pakko" tehrä piän lenkki itekki, ennenku usko. Hah!
Eli täm päivän reissuu ilmastointihualtoho ei tehrä, ja viärää auto sit myähemmi, ku saava huallos varautuu toho jarruremppaha, ni tekevä sit molemmat samal kerttaa. Ei lähret myäskää Maskuhu hakemaa noutona kauppaostoksii, vaa täytyy tyytyy piänemppää ostoskerttaha ja toivoo, et toi isomp auto tulis käyttöhö taas. Karkki-kuppelis ei ol ilmastointii (kas kummaa, museoautos!), eikä muut tilaa ostoksillekkaa, ku takapenkki, ni hommataav vaa iham muutaman päivän tarpeet, et saaraa normalisoituu tää tilanne. Mut onneks ON toi toine auto, mikä liikkuu!
Täytyy varat aikaa siihe bensamittaril käymissee kans, ku ollaa yritetty ny ajaa tota "ikivanhaa" (viimine tankkaus on tainnu ol kesäl 2023) tankkii tyhjäks, et saatais puhrast bensaa tilal, ettei jätä matkal sentakii, et "juamat" loppuu keske... Eli täytyy men kahrel autol sinne hualtoho, ku muuto joutuis viättämää päivän Mynämäjel. Viänti aamul ja haku illal. Vois siäl joku paikka ol, misä voisisis etätöit tehrä, mut ei ny ol tiatoo, mis. Mihinkää kaffilaa ei voi oikkee men tyäasioitten kans palaveeraamaa, kummiskaa. Et näi sitä tul vähä ylimääräst ohjelmaa täl viikol.
Siält tulee busseiki, ja menee aikas lähelt meit, mut maksamissee tarvitaa joku appi tai kortti, mikkä pitäs käyr aktivoimas jossai tiätyis paikois, mikkä neki om muuval ku omal paikkakunnal - ja ova aukiki vaa sillon tällö, ei joka päivä, eikä ees koko päivää välttämät kerrallas. Menny monimutkaseks nää jutut. Iha muutamas autos enää kelppaa käteine, eikä niist oikkee ossaa itte kattoo aikatauluist, et mikkä vuarot ova "rahattomii" tai "rahallissii". 😔
Näil tiimoil nyssit töittem parihi, jos pystyy keskittymähä (omat aivot tuntuva oleva aikas sekasi just ny). Aurinko paistaa kummiski! 🌞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti