26 toukokuuta 2026

Viimone vertaistukikokkoontumine ja muutoksii

Kummasteha ne ihmiset, joit näkkee vaa neljä kerttaa sen pualtoist tunttii kerrallas, tuleva jo melkose tutuiks, ihmisin. Tai ehkä just tää, et käsitellää asioit, mikkä paljastaa enempi siält sialun syävereist juttui, mitä ei iha kaikil ees kerrot koskaa, vaikuttaa kans. Päällisim puali näyttää silt, et iha hyvi kaik asiat ova, mut sisäl myllertää kaaos, tai joskus jopa pelkkä mustuus.

Eilä ol siis se viimone kokkoontumine. Näitte viikkoje aikan tää seurakuntakorin eres oleva puu (kait se koivu o, en olekkaa nii tarkkaa sitä koskaa kattonu) on saanu kesän vehreyre ylles. Muuttunu kesämoodihi. Autost näkkyy pikkune pätkä, ja siit sit kans lissää täsä postaukses viäl. Krhm!

Porukka ol piän, kaik paikal ajois, ja puheensolina alko ain iha het. Ei tarvittu mittää alustust koskaa. Sen ekan kerran jälkkee, millo "pelisäännöt" käyttii läpitte, ne ittestäänselvät jutut. Mut hyvähä se o järjestäjän varmistaa nääki asiat. Eihä sitä koskaa tiärä muuto, mitä muut ittestäänselvän pittää.

Jutut liuku lemmikeist, ja mitä niist o hyättyy/ haittaa yleisel miälialal, terveyrel ja sitäkaut myäs yhteiskunnalki. Mist taas tul esil se, et jokasel lemmikinottajal pitäsis ol sellaset antennit pääs pentui tai poikassii ottaes/ ostaes, et sais siihe OMAAN luantteesee/ perheesee just sopivan luanteen omaavan otuksen. Sillo yhteistyä pelaa ilman turhii tressei ja yhteys eläimehe syntyy vaivattomaste. Ku näkkee valitettavaste niitäki, ku pentukuumees hankkii vaa suurimpiirteis ensmäse, mikä vastaha sattuu tulemaa, makso mitä makso. Ja sit ihmetellää, ettei se olekkaa sellane, ku oletti. Vaiks turhaha o oikeest lemmikeist ees etukättee kamalaste miättii, et meneeks iha kaik asiat sillee sujuvaste, ain voi tulla yllätyksii, ja osa näist yllätyksist myäs maksava paljo (terveytehe liittyvät, koulutuksii liittyvät...).

Eli lyhyemmi: ku yhteys pelaa, lemmikki lisää hyvivvointii: tasaa verempainet, pistää liikkumaha (leikit, lenkit), ulkoilut lisää usseste sosiaalissii tilanteitki toiste ihmisten kans; löytyy helpommi uussii ystävii ym. Mut jos yhteys ei pela, lemmikist voi tullakki rasite: "en ymmärrä, ei ymmärrä... miksi..."; nostaa verempainet, ja joskus alentaa kiukkukynnystäki. Se ihan sama koira esimerkiks, voi toisen taloures olla rasite, ja sit taas toises taloures elämän ilon antaja, iha riippue siit, mite "kemiat" lyävä yhtee. 

Moni tual ryhmäs omistaa, tai on omistanu, lemmikkei, erillaissii, ja jokane ol sitä miält, et niil o ollu parantava vaikutus omaan elämän laatuun. Ylläpitäny miälenterveyt, saanu liikkeel, löytäny jopa mustuurest niit ilon hetkii, ku o saanu seurat lemmikkie touhui, ja moneste tullu lemmikin toimest houkutelttuu leikkihetkihi, mitä muuto ei olisisis tullu miäleenkää tehrä. 💕

Sit puhuttii iha lapsuusmuistoist, ja mite erillaiseks sisaruksekki muistava tapahtumii, vaiks ova samois yhtaikkaa ollu. Mite joku asia (niit tärkeitki ja positiivissii) ov vaa kokonas hävinny johonki sfääreihi, ja jollei olisisis mittää valokuvii olemas, et näkkee näit oikeeste olleen, ni voisisis melkkest vannoo, et mittää sellast ei ees oo tapahtunu. Siis ei tartte ol mittää traumaa ees, vaa ihav vaa kuarmitus nii suurt, ettei muistijälkee synny. Kuppi ov vuatanu ylitte ja sitä ei sit enää takasi sitä ylivuatoo saa. 

Ja täst päästii erityislapsihi ja siit "sujuvaste" muistisairaissii vanhuksihi ja siit taas tähä yhteiskunnan säästötoimihi, mikä johtaa siihe, et moni muistisairas asuu ihal liija kauva yksi omas koris, omas kummastuksen tuskassas, ku ei välttämät enää tunnista ees omaa kuvaa peilist kattoes, et "kuka toi o?", ei tunnista asuntoo, ei läheissii, eikä hoitohenkilökunttaakaa, jokka käyvä kerra pari päiväs. 😓 Riskipaikkoi paljo, vaiks yleiskunto hyvä ja liikkumine sinänsä olisisis vaivatont.

Ja näit, ku nostetaa pyärätualihi aamul pöyräv viäree, aamupala nokan ettee, lehti tai kirja tai palapeli viärel, hoiretaa lääkkeet ja lähretää. Vanhuksel lihakset nii heikot, ettei pääse itte liikkumaha mihinkää, ni siin on sit "kököttämäs", kunnes seuraava hoitoajankohta tua lounaan ja lääkkeet, ehkä käyttää vessas, tai tyhjentää katetripussin ja vaihtaa tarvittaes vaipat (riippue mikä on käytös), ja lähtee taas. Ja sit käänteiseste sama illal, et viimeseks laitetaa petihi, joskus jopa jo neljän aikaa iltapäiväl - ja seuraava käynti tulee aamul. 😕

Mist tul esil, mite Suamee ehrottomaste tarttettais se eutanasia luvalliseks. Tiätty hyvil ja selkeil säännöil (ja vaiks tähä erikoistuneitte lääkäreitte avul), ja kunki OMA päätös (piänet lapset poislukie, millom pitäs ol viäl tarkemmat säännöt). Mahrollist iha inhimilliseste kummiski. Eli se pittää sit kirjottaa etukättee johonki, kute ittel o hoitotahto omakannas, et on kaikil tiaros, nii hoitohenkilökunnal ku läheisilläki. Joskus se ajatus eutanasiast on kovemp läheisel, ku itte sil, joka haluu pääst poijes. Ei se elämän TURHA pitkittämine, vaa se elämän LAATU! 💖

Ja sit se MUUTOSjuttu. Meil ol täl päiväl varattu autohualtoo (ilmastointilaite), mun hammaslääkäri, kauppa-/postireissu - ja osa näist naapurikuntiem pualel (Mynämäki ja Masku). Eli autoo tarttettais. Noh, ajaes tonne eilisillan kokkoontumisee huamasin, et joku häikkä auton takajarruis on, ku joka kerta rohis pelottavaste, ku painoin jarruu, ja se jäi hetkeks kirraamaa jokase painalluksen jälkkee. Voi ÄRG!

No, pääsinhä mä peril (onneks ei ollut pitkä matka), ja lakkasin vaa painamast jarruu, ku jarrutin moottoril, ennakoimal. Ja samal taval ajoin kottikki. Onneks täsä o 40 ja 60 rajotuksii täl matkal, ni ei tullu onkelmii. On se pitäny kummallist äänt välil, ja siit isännält kysynykki, et mist se voisisis johtuu, ku mikkää varotusvalo ei ol syttyny. Ja oliha hänen sit "pakko" tehrä piän lenkki itekki, ennenku usko. Hah! 

Eli täm päivän reissuu ilmastointihualtoho ei tehräkkää, ja viärää auto sit sinne myähemmi, ku saava huallos varauruttuu toho jarruremppaha, ni tekevä sit molemmat samal kerttaa. Ei lähret myäskää Maskuhu hakemaa noutona kauppaostoksii, vaa täytyy tyytyy piänemppää ostoskerttaha ja toivoo, et toi isomp auto tulis käyttöhö taas. Karkki-kuppelis ei ol ilmastointii (kas kummaa, museoautos!), eikä muut tilaa ostoksillekkaa, ku takapenkki, ni hommataav vaa iham muutaman päivän tarpeet, et saaraa normalisoituu tää tilanne. Mut onneks ON toi toine auto, mikä liikkuu!

Täytyy varat aikaa siihe bensamittaril käymissee kans, ku ollaa yritetty ny ajaa tota "ikivanhaa" (viimine tankkaus on tainnu ol kesäl 2023) tankkii tyhjäks, et saarais puhrast bensaa tilal, ettei jätä matkal sentakii, et "juamat" loppuu keske... Eli täytyy men kahrel autol sinne hualtoho, ku muuto joutuis viättämää päivän Mynämäjel. Viänti aamul ja haku illal. Vois siäl joku paikka ol, misä voisisis etätöit tehrä, mut ei ny ol tiatoo, mis. Mihinkää kaffilaa ei voi oikkee men tyäasioitten kans palaveeraamaa, kummiskaa. Et näi sitä tul vähä ylimääräst ohjelmaa täl viikol.

Siält tulee busseiki, ja menee aikas lähelt meit, mut maksamissee tarvitaa joku appi tai kortti, mikkä pitäs käyr aktivoimas jossai tiätyis paikois, mikkä neki om muuval ku omal paikkakunnal - ja ova aukiki vaa sillon tällö, ei joka päivä, eikä ees koko päivää välttämät kerrallas. Menny monimutkaseks nää jutut. Iha muutamas autos enää kelppaa käteine, eikä niist oikkee ossaa itte kattoo aikatauluist, et mikkä vuarot ova "rahattomii" tai "rahallissii". 😔

Näil tiimoil nyssit töittem parihi, jos pystyy keskittymähä (omat aivot tuntuva oleva aikas sekasi just ny). Aurinko paistaa kummiski! 🌞

3 kommenttia:

  1. Voi Minz kun oli niin paljon tärkeitä juttuja ja hyviä kannanottoja kaikki tyynni. Kaiken voin allekirjoittaa :-).
    Jatkuuko tuo ryhmä kokoontumista vielä syksyllä ? ....ainakin yhdistäviä puheenaiheita näyttää riittävän ja nyt kun ryhmäläiset on tulleet jo tutuksi niin olisi varmaan ihan kiva jatkaa.

    Nuo autoasiat saavat minut aina tosi kärttyiseksi ; oli sitten kyse mistä tahansa autoon liittyvästä "vaivasta". Jo se että auto pitää jättää jonnekin ja saada sitten kyyti ja ja ja ....ja varsinkin kun tulee maksun paikka niin GRRR.
    Mutta totta on sekin ettei noita julkisiakaan ole enää mitenkään helppo käyttä kun ei tiedä millä maksetaan. Kaikki menee niin turhan mutkikkaaksi. Minäpä muistan vielä senkin ajan kun linjureissa oli vielä ihan oikea rahastaja :-))).

    Aurinko ja kovaa tuulta on täällä edelleen. Huomenna kai saadaan jokunen tippa vettä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välil o sellane tunne, ku näit asioit pui toisten ihmisten kans, ja kuulee asioit, mikkä o ihmiset ITTE kokenu ja nähny, et näis vertaistukiryhmiski voisisis ol hyvä jonku päättäjän olla mukan kuunteluoppilaana, ni voisisis heijänki tärkeysjärjestys vähä muuttuu? Ehkä?

      Ku oikeest Suami ei enää ol sellane hyvivvointivaltio, mikä se o ollu. Ihmissii ajetaa yhteiskunnalliseste tosi ahtaalle, ja yleensä viäl niit, joit ojjo ennenki kaltoin kohreltu. Sit päättäjie ja rikkaitte osuuksii vaa lisätää, ol ne sit palkankorotuksii, osinkoi, verohelpotuksii, tai mitä vaa. Rahansiirtoo köyhilt rikkail. Ni meneeks tää oikke oikee?

      Ja juu, auton toimimattomuus o ain kyl sellane ärsytys ja rahammeno, ettei mittää määrää. Nii kauva kaik o ok, vakuutus- ja veromaksuines, ku päästää vaivatta paikast a paikka b, ku tarve o, mukku täs tulee stoppi, ni alkaa tukka nousemaa pystyhy.

      Eilä tosiaa paisto aurinko koko päivän, ny näyttää vähä pilvisemmält täälläki. Tosin vet ei ol tullu - ainaskaa viäl. Sais tulla kyl!

      Poista
    2. Ai nii, ja pit viäl sannoo, ettei kokkoontumiset jatku, ku tää ol seurakunnan "yhteisöllisyys"kokeilu -juttu, ja vaiks ol asiaa paljo, ni osallistujii ol liijav vähä, et tätä kannattaisis jatkaa. Ilmeseste vaa liija iso kynnys näi piänel kyläl ihmisten lähtee "hakemaa" leimaa ottaas. :(

      Poista