Sevverti kinttu otti nokkiis kitkemisist maan tasol, vaikkei sitäkää ny (mum miälest) iha kamalam paljoo ollu, et nyssit kostautu. Eilä aamul em meinannu saar ees lipsukoit jalkaha, ku päkiä ol nii paksuna ja kippee. Mut lährin silti koiran kans piänel lenkil. Vet sateli hiljalles, enkä jaksanu sareviittaa äheltää enää pääl, ku ei ollu varpailkaa mittää suajaa, vaiks Islal saretakin laitonki. Ei tullu kummiskaa siis kannettuu kameraa mukan, ku mul ol remmi toises käres ja satteevvarjo toises.
Aamupäivän se sit satoki, iltapäiväst alko kirkastumaha. Iltalenkki tehtii iha teit pitki, kintul helpomppaa. Puitte lehret kasvavav viäl, ovat nii pikkussii ny, mut vehreit!
Mä meinasin, et olisisin ehtiny möyrimähä ny noi kasvilavat satteej jäljilt, mukku toi kinttu ei antanu kunnol myäte kulkee meijä epätasast nurmee. Savimaa ku liikkuu säist riippue. Märkän paisuu, kuivan kutistuu, siin o kuappii ja kumpui. Sattuu. Varmaa osaks myäs siks, et nilkkaki o turvoksis.
Pääsin noi pualeevvälii pihaa, ja sit aattelin, et jos meen kasvaril (kasvilavol) asti, ni sit täytyy pittää sellane tauko, et istuu jossai kinttu pystys, ja ku siäl ei ol ees penkkii... Ni kääntysisi suasiol takasippäi. Olin kummiski ehtiny jo vähä aikkaa sit laittamaa kasvarin luukut kii, sentäs. Kait tonnekki joku jakkara tarttee jostai kanttaa.
Norjanangervot alkava justsillee olla parhaimmillas kukas.
Kyllä niin sympatiseeraan tuota jalkakipuasi. Onko siihen mahdollisuus saada jotain apua jostain vai auttaako vain aika ja lepo ? Niin tai näin; harmi homma !
VastaaPoistaTouhulan pihassa on ikivanha norjanangervo ja minulle se on ns. Isän pensas kun se kukkii kauneimmin useimmiten juuri Isäni syntymäpäivänä eli toukokuunn loppupäivinä. Eilisen sateen jälkeen näyttää nyt olevan jo kauniissa kukassa.
Lepo- ja istumapaikkoja täytyy nykyään olla joka paikassa :-). Nyt kun puuhastelen Touhulassa vähän toipilaana niin huomaan miten helposti ahteri istahtaa jonnekin :-).
Kepeää keskiviikkoa !
Mä oon koht ollu jo vuarev verra jonos tukisukkamittauksehe, ku tartten sellasen tukisukan, mist tuki alkaa jo tost päkiän kohrast. Kauppoje tukisukat lähtevä tukemaha nilkast ylöspäi, mikä seki kyl pikkase auttaa, ettei pohje "pullahra" pahaste, mut se "kenkäosuus" on ny isoin onkelmakohta. Lymfakiarto ku o rikki, ni se o rikki, eikä enää palauru. :( Elefanttijaloil pelotteliva, et jollei pirä varaas, ni SITÄ mä en totiseste haluu.
PoistaPittää oppii vaa se, mitä saa, ja mitä ei saa tehrä. Loppuelämän vaiva.
On kait meilläki alettava ripottelemaha erilaissii istumapaikkoi sinne tänne, ku o iso piha ja matkaa paikast toissee. Ja siv viäl toi koira-aitaus tosa, mikä pittää kiärtää mones kohtaa, et menee portist sisäl tai ulos, vaiks voisisis ol noppeemppiiki reittei ilma aitaa... Ollaa kyl miätitty niit usseemppii porttei tehrä samal, ku aitaa uusitaa. Pääsis liikkumaa sujuvammi.
Ja ku kunto o huano viäl toipilasaikan, ni kannattaaki totel sitä ahterii! <3
Harmi tuo jalkakipu, toivon sinulle pikaista paranemista.
VastaaPoistaTosi idyllinen kuva talosta ja norjanangervosta.
Omassa pihassa aina puuhaa riittää, vaikka onhan se ihana olla olemassa.
Kiitos! <3 Kylhä toi tost rauhottuu, kunha antaa hetken olla. Tarttee vaa pittää kinttu yläasennos, et nesteet pääsee "valumaa poijes". Ja sit varovaisemmi jatkos...
PoistaPihapuuhailut on sitä parast hyätyliikuntaa! <3