Aamuvipinää. Heräsin ajois, et sain kaffekupillisej juattuu enne liikkeel lähtöö, ja sit sel lisäks kaik muut: pisut-pesut, koiran ulkoilutus, ne tassuttajie ruuvat... Me itte syättii aamiaine vast ekan ajeluj jälkkee. Ja lääkkeekki vast sillo, ettei ol nii tarkkaa miättii, misä olisisis niit vessoi. 😊
Mut et ärsyttää välil toi, et ku ollaa sovittu lähtevämme kello tää ja tää, ni eiks isäntä lähre "ihav vaa pikaseste" SUIHKUHU just siinkohtaa, ku pitäs jo startat pihalt. Meijä perhees kaik muut ova ain joutunu orottamaha tätä yht, ku saa ittes kuntoho vast viis-kymmene minuuttii sovitun ajaj jälkkee. Se ov vakio, mut silti se kismittää. Eikä aut päättää lähtöi aikasemmakskaa, ku hää tiätää ittekki, mite kauva matka minnekki kestää, ja viivästyttää vaa lissää, et ollaa sillonki myähäs yht paljo. Huakaus! Mä INHOON olla myähäs missää!
Mä ajoin mennes jarruvaivast, ja isäntä puksuttel peräs Karkin kans. Menttii pikkuteit pitki, ja hyvi pysty moottoril jarruttamaha nii, ettei poljinjarruu tarvittu kerttaakaa. Ehrin paikal vähä enne, ku lährinki vähä enne, ni sattii avaimet ajois hualtomiähel. Ei ollu kamalaa liikennet tällee aamukahreksaks Mynämäjen suuntaha, ku suurin tyähämmenoruuhka menee Turun suunttaha.
Isäntä ajo sit kottikki, ku Karkin kaik sääröt ova hänel tehty. Mul o nii lyhkäset kintut, et ain menee kaik peilit ja penkit ja korkeus ja ja ja uusiks, jos mä lähren ajamaha. Skoodallaki ajaes, mul o ain tapan siirtää penkkii reiluste taakkeppäi, ennenku tuun ulos, ku muuto isäntä ei ees mahru penki ja rativ välihi, jos o seuraavaks ajamas jonnekki. Heh. Ja mun on laitettava penkki ettee, ku muuto mun jalat ei yllä polkimil.
Muutaman tunnim pääst jo tul puhelu, et auto olisisis kunnos, et tulkaa hakemaa, ja sit ilmotti hinnan (hupsistarallaa, näihihä ain MENEE sitä rahaa!). Äkäsee sit siit lährettiinki taas liikkeel.
Isäntä men maksamaa laskuu ja hakemaa avaimet, ja mä taas orotin Skoodelin avaimii Karkiv viäres, et päästää taas kotimatkal.
Mynämäjen kirkko ja Karkki samas kuvas.
Onha se kuppeli iha sympaattisen näköne takkaakipäi. 💗 Ja Skoodeli, mil itte ajoin, ei krahissu eikä krohissu, ja jarruuki uskals taas käyttää.
Karkki on kyllä sympaattisen näköinen! Muistan, kun lapsena laskettiin PUNAISIA Kuplawolkkareita...
VastaaPoista<3
PoistaLähtemisen vaikeus ?
VastaaPoistaSilloin aikoinaan kun meidän perheessä oli kolme miestä (josta kaksi oli poikaa) niin minä naisena olin aina ensimmäisenä autossa kun jonnekin lähdettiin :-).
Nykyään kysyn aina ennakkoon Karilta että moneltako lähdetään ja hän saattaa vastata että NOIN kymmeneltä. Minä kun haluan tarkan ajan :-).
Haluan olla ajoissa ja usein suorastaan etuajassa eikä minua se haittaa jos joutuu odottelemaan . Pääasia että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Mutta ihanaa , että auto on taas kunnossa; maksoi mitä maksoi :-)).
Joo, itte mialuummi ootan siäl peril, ku sillo tiärän olevani oikees paikas oikkeesee aikaa (vaiks ove eres vähä aikaa kuluttaes, heh), ku koton, ja lähtee viime tinkas. Sit voiki matkal sattuu vaiks mitä viivyttävää. Kute ny o noitte traktoreitte aika, ni voi yllättävästekki matka kestää sellasen takan ajaa körrööttäes paljo kauvemmi ku mitä ilman niit...
PoistaLähteminen... Jos mä jotakin kaipaan, niin sitä, että saisin ITSE ajaa autoa ja käydä ITSE itsekseni siellä missä milloinkin haluaisin, eikä tarvis aina olla ronkumassa kyytiä.
VastaaPoistaKun kotona on aina jotkut rönttövaatteet päällä eikä tukkaakaan ole välttämättä laitettu pariin päivään - en ees muista joka päivä katsoa peiliin, jos ei ole mitään menoa 🫣
No, sitten tulee se päivä, kun joko edellisenä päivänä sanotaan "huomenna VOIS käydä.." tai aamulla "mietin tässä, että jos..." Niin???
Ja sitten yhtäkkiä Mursu rupee itse vetämään sukkia jalkaan ja vaihtamaan housua ja paitaa ja onkin jo ovella menossa.
Muistamatta sitä, että minä joudun aloittamaan pukeutumisen kuta kuinkin alusta alkaen 😜 ja vielä vähän tukallekin jotain tekemään. Keräämään lompakon, puhelimen, avaimet, kuulokojeetkin ois hyvä olla paikallaan, niin ja varaparistot niihin mukaan (käsveska OIS ihan kätevä, mutta inhoan niitä...). Ja sitten kun mä lopulta pääsen autolle, johon joudun kiipeämään, niin naama on rutussa eikä yhteenkään kysymykseen saa kunnon vastausta ennen puoli väliä matkaa.
No joo, ehkä vähän liioittelin, mutta vaikka kysyisin, että lähdetäänkö ja mihin aikaan, niin en saa välttämättä selvää vastausta, vaan "mä nyt mietin vielä" - ja sitten alkaa se sukkien jalkaan laitto. Silloin mulle tulee aina kiire 😂
Jos on aikataulu (lääkäri, autohuolto, ihan mikä vaan), silloin meillä kyllä kumpikin on ajoissa, vaikka muuten minä olen se joka hoitaa hommat viime tipassa, valitettavasti.
Karkki on suloinen - ihan kuin karkki ❤️
Mä oon kyl itte paljo joustavamp nois menois, mis ei ol mittää tarkkaa lähtö- eikä saapumisaikaa. Sillo ei mennä "kello käres". Mut sillonku o joku ajankohta, misä kolmas osapuali orottaa meit tiättyy aikaa tiätys paikas, ni SILLO pitäs ol viimestäs tällö paikal - eikä viis-kymmene minuuttii myähäs. ;)
PoistaMut mä en IKINÄ käy just enne lähtöö suihkus, ku sit pittää sej jälkkee varat aikaa ihonhoitoho (paha atopia) - naamarasvat, vartalorasvat, jalkarasvat, tukisukat... eikä just rasvattuhu ihoho oikkee voi vaatteitakaa saar, ku rasva imeytyy sit kankaasee, eikä mun ihoho. Hah! Eli toi "viis minuuttii", mink isäntä heittää suihkun ja vaatetukse ajaks ei onnistuisisis ikänäs. No, ei kyl häneltäkää, et ain menee vähintäs se kymmene minuuttii - vartti... Vaikkei hän käyt mittää rasvoi, ni ei hänkää iha märjäl ihol tykkää vaattei pukkee. =P
Karkkii pitäs kans vähä "hoitaa", mut pittää viär "erikoislääkäril", et ossaava museoautoo käsitel sen tarvittemal "kunnioituksel". ;)