Ompas täsä ny tullu jostai syyst miätittyy monel taval tota omaa lapsuuttaki. Toistem plokei lukies tulee ain vaa lissää muistoi miälee. Lähinnä ny liittye isovanhempihi. Vaarei/ukkei/pappoi meil ei ollukkaa, mut ol Lokalahremmummu ja Raumammummu. Isän äiti asu keskel mettää, yksinäs. Äiteen äiti taas kaupunkis ystävie ja sukulaiste ympäröimän. Kaks aiva erillaist ympäristöö ja elämää. Molemmat kuitenski oliva käsil tekevää sorttii.
Mettäläs olttii ain isol serkkuporukal, kaupungis vähä piänemmi, ku tilat ol piänemmät, vaiks siäl joskus oltii sillee vähä hajallas, et yävyttii eri sukulaiste tykön, eikä kaik yhres nipus, niinku Mettäläs. Mut siis hyvim paljo viätettii aikaa kummassaki nii enne kouluikää, ku sit kouluje lomie aikanki.
Mettäs hoirettii pihaa, leikattii ruahoo, kitkettii, haettii mettist kuivii oksii, marjastettii, siänestettii, hiihrelttii talvisi. Opittii keräämää satoo, säilömää - ja kaikkee sellast käytännöllist, mitä ny maatilan emännäl kullonki ol teon alla. Ruuvallaitto pääosin puuhellal, mihi mummu ei meit koskaa päästäny, eli se puali jäi meilt "oppimat". Sivusilmäl sai kattoo, mut koskee ei.
Kaupunkis pelattii korttii, opittii virkkaamaa (mummu ol täs tosi taitava) ja neulomaha. Kuljettii kaupunkil näyteikkunaostoksil, piipahreltii kaffilois, höpötelttii mummun ystävie kans, seiste porukal joko aurinkos tai varjos, tuules tai tuulensuajas kelist riippue. Ovikello myäs soi aikas tiuhaa siäl ain, et mummu ol tosi seuralline ja ain monellaist tarjottavaa, mitä ol lähileipomost ostanu, tai meijä äitee tehny. Mut ruakkaa hää ei kyl pahemmi kokkaillu, jollei jottai ollu, mitä lämmittää. Ku olin murkkuna joskus piremppii aikoi siäl kesäl, ni mä siäl sit jottai yksinkertast meil ruuvaks laitoin, ettei oltais iham pelkästäs herkuil eletty.
Mut mite hianot muistot molemmist paikoist ittel oj jääny! 💕
Ny meil jäi yks päivä pehmeit makaroonei ylitte, mut kastike men, ni ei päässy "sotkemaa" pastaa ja kastiket yhreks jämävuuakskaa, ni päätin, et hyvi pitkäst aikkaa teenki makaroonivellii, mitä Lokalahremmummu meil kakaroil usseste iltapalaruuvaks teki. Tää tuntuu kovaste aiheuttava pualest tai vastaa - miälipiteit, JOS joku on tätä joskus saanu syäräkses. Ku niitäki on tullu vastaha, ettei ol koskaa kuullukkaa. Heh! Mun herkkuu! Ja näi valmeist makarooneist tehtyn ei men nii kovim pitkää aikaa tehreskää, ku jos raakoi makaroonei käyttäis. Jakso seist kauha käres sekottamas, ettei maito pala pohjaha tai kiahu yli kattilan reunoje. Ja NAM, mite hyvää se o!
Isäntä ei suastunu ees maistamaha, ku meinas vaa, "ei houkuttele". Hah! Noh, sainpaha sit itte kaks annost! Ei paha!
Herättääks velli mittää muistoi muil?
Makaronivellistä tykkäsin lapsena, ei ole tullut tehtyä aikuisena.
VastaaPoistaTaisi sitä ainakin ala-asteella olla koulussakin.
Jostai syyst toi velli ikkäänku unohtu pitkäks aikkaa. En ol sitä kokeillu lapsellapsillekkaa, vaiks puurotellaa muuto kyl... Kouluis en ol tätä koskaa saanu.
PoistaMakaronivelli - voi mitä herkkua se oli lapsena! Terhinkö blogissa sitä jo hehkutin 😅
VastaaPoistaMeillä muori (isän äiti, jossa arkisin olin), teki sitä pitkistä, sellasista "pilli"makaroneista.
Meil om mum muistim mukkaa ain ollu näit iha "perusmakaroonei" täsä, mut käyhä siihe kaik, mikkä vaa pastaa ova yht hyvi. ;) Uskoisisin.
PoistaMinullakin on paljon ihania muistoja lapsuudestani! Isäni sukulaiset asuivat kaupungeissa, jopa Helsingissä, mummoni täällä Kotkassa ja äitini sisarukset kaikki maaseuduilla. Äitini nuorin sisko Tyyne-täti opetti minua jopa lypsämään lehmää käsin.ja heidän kissa istui vieressäni odottaen saavansa lämmintä maitoa.
VastaaPoistaMakaroonivelli on ollut yksi minunkin lapsuuteni ruoista.
Hyvähä se on tutustuu vähä erilaissii menoihi ja meininkeihi. Mitä tehrää maal, mitä kaupunkeis. Opittii me ainaski jo nuarest iäst, et kerrostaloasunnos täytyy ottaa naapurikki huamioo, ettei meteli ylly liikaa, varsinkaa iltasi, heh. Omakotitalos, ku naapurit ova kauvempan, ei sil ol ihan niim paljoo välii, mitä sisäl "kiljutaa". =P
PoistaNo voi hyvä ihme sentään !!! Tämän aamun postaukseni Touhulan ruokahommista päätyi makaronivelliin. Jo on aikoihin eletty kun päässä pyörii samat vellit :-)))).
VastaaPoistaIhanaa muistelua ja tuota lukiessa tulee väkisin mieleen miten tärkeää on että lapset näkee ja kokee sitä kaikkea tekemistä mitä isovanhemmat ja vanhemmat puuhaa. Lapsi imee kaiken itseensä vaikkei edes kaikkeen pääsisi osalliseksikaan.
Tekemisen meininki säilyy muistissa.
Vielä velliin mennäksi niin minä en saanut kokeilemastani makaronivellistä sellaista lapsuuden makuista. Nuukailin ehkä voissa ja maitokin oli vain purkkimaitoa :-).
Heh, tuntuu et monil on ny jotenki muistelut pääl. Ja siihehä liittyy usseeste joku ruakaki. Makaroonivelli nyssit täl kerttaa esil. <3
PoistaVellin pasta täytyy saar TOSI pehmeeks, et se maistuu "oikkialt". Muust en ossaa sannoo. Itte syän ilma voit, vaiks oon nähny kyl monil annoksem pääl voisilmän, samoin ku kaurapuuronki pääl. Pehmee pasta, kypsä suurustus (ettei maistu "jauhoselt") ja pikkase sokerii annoksem pääl, ni siinä se.
Ehkä siinäki oj joku ero, jos tekkee pastan kypsäks alust saakka, tai sit jo kypsist, valmeist pastoist? Mä ku en kokkailust tykkää, ni meen ain siit, mist aita om matalin, ku o ruuvallaitost kyse. ;)
En ole koskaan makaronivelliä keittänyt, enkä nyt tullut Äidiltä kysyneeksi, mutta olisiko niksi ollut siinä, että makaronien keittovettä ei kaadetakaan pois?
PoistaEli makaroneja ei keitetä kovin väljässä vedessä ja siihen veteen "liukenee" jo makaroneista (vehnää 🤔) saostuttamaan velliä ja sitten kun makaronit ovat kypsiä tai likikypsiä, lisätään maito ja tarvittaessa vielä vehnäjauhoja?
Tämä oli siis vain pohdintaa näin lauantaiaamuna - ei faktatietoa. Vanha vanha keittokirja, josta ohje varmasti löytyisi, olisi tuossa selän takana, mutta nyt ei selkä taivu - ja siihen löytyy syy, kunhan pääsen oman blogin kimppuun 😉
Se, mite muistan mummuni tehneen makaroonivellii: makaronit enste pussist kattilam pohjal, ja vet nii, et ne peittyy. Reiluste vähemmä ku oikeest tarttettais, jos pelkkii makaroonei tehtäis. Kypsennetää sekottae koko aja nii kauva, et neste o hävinny (makaroonit ei ol viäl kypsii täsäkohtaa), lisätää nopaus voit ja maito (huaneellämpöne). Isos kattilas tehre voi men enempi ku litra. Keitellää hiljaksii koko aja sekotelle, kunnes makaroonit ova kypsii ja pehmeit. Jos liämi o liija löysää (ei ain saostust tarvitakkaa siis, tärkkelys makarooneist voi hoitaa saman asian joskus), lisätää pualikkaasee desiin vet tasaseks seokses reilu ruakalusikalline (isoon satsihi) vehnäjauhoo ja lirutetaa se vellin joukkoho hyväste sekotelle, ettei tul kokkareit. Kiahautetaa viäl, et tää vehnäjauhoki kypsyy, eikä velli maistu jauhoselt (kannattaa maistaa!). Sit lisätää suala, sekotetaa hyvi - ja lautasel.
PoistaMeil täsäkohtaa ol tapan käyttää enää vaa sokerii pinnal pikkase ja, ehkä kylmä maitolasi viäres (ei ain tätäkää), syär herkku poijes. Mitä ny oon nähny kuvii, ni mones o toi voisilmä siin lautasellaki annoksem pääl, mitä en siis tiär milt maistuu, ku ei itte sitä käytetty koskaa. Enkä uskal kokeillakkaa, et jos tulee liija hyvää, heh... Melkone hiilaripommi tää herkku, näi niinku diabeetikol. =)
Ny iski huali, mitä kummaa sun seläl on tapahtunu? <3
Kiitos Minz kun huolehdit❤️ Tää mun selkä, tää on kai joku säännöllinen liikkumattoman ihmisen vaiva, jota on nyt lisännyt huono sänky - josta eilen pääsin eroon.
PoistaJa uusi sänky ei kyllä paranna tilannetta heti, jos ei sitten käy niin, että kun ne joilla ei ole selkävaivoja saa uudesta sängystä yleensä selkänsä kipeeks, niin jos mun selkä paraniskin?
Mulla on kyllä sellanen selän taakse laitettava tyyny, jota käytän kun menee oikein pahaksi, mutta tää yleensä vertyy kun lähtee liikkeelle.
Nyt vaan eilinen "sänkyjumppa" (kirjoitin juuri pitkän jutun blogiin) ei ihan heti aamulla verryttänyt 😊😊
Noin mäkin ajattelin, että se makaronivelli tehtäis, tai siis jotenkin tuohon suuntaan.
Minua ei lapsena eikä nuorena ruuanlaitto kiinnostanut; kun muutin kotoa pois, Mursun kanssa yhteen, onnistuin kai keittämään teevedenkin pohjaan 😄
Opin kyllä sitten tekemään ruokaa, ihan peruskotiruokaa, mutta kun tää epilepsia vei multa muistia muutenkin, niin unohdin myös ruuanlaittotaidon, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Ja parin keittiönpolttoyrityksen jälkeen Mursu ei juurikaan ole mua keittiöön päästänyt, just ja just kananmunia saan itselleni paistaa ja kaurapuuroa keittää.
Kipaisinki het lukemas teijä aherruksest! Reipast! <3 Nyssit vaa varovaiseste, ettei ylly pahaks. Ja toivotaa, et uus sänky antais hyvät unet ja pitäis selänki paremmi kunnos!
PoistaMä en oo ollu kovin kiinnostunu ruuvallaitost ikänäs. Sitä oon vanhimpana sisaruksist tekemää välil, et meil ol jottai syätävää, mut ain iha perusruakkaa vaa. Sil tairol men murkkuikäsen kesät lastenhoitajan ja yks kesä mummun kuntoutushommis aivoinfarktin jälkkee häne tykön. Et puurot, makaroni/peruna, jauheliha/kananlihasuikale -jutut tul tutuiks. Ja itte asias ne o aikoje saatos pysyny menos mukan ain. Näist perusaineksistaki jo saa aika monta juttuu aikaseks. ;) Isäntä sit hoitelee ne muut. <3
Vaiks mä oon kyl viäläki se, joka sulkee hellan levyt ja uunit ja kaapie ovet kokkaustej jäljilt... Ku ruaka ov valmis, ni eihä isännäm miälest näit enää tartte miättiikkää. Hah! Seuraava liäsi o sellane, mikä sulkee ittes tiätyn ajam pääst automaattiseste.
Kyllä mä uskon, että tää tästä tokenee. Tosin just mietin, ihan ääneenkin, että pitäisikö ostaa toinen tommonen pötkötyyny, jonka ostin.. joskus viime vuoden puolella just selkää varten. Kun on käynyt niin, että Mursu on vähän niin kuin ominut sen: siitä on apua sille, saa kädet parempaan asentoon eikä olkapäitä säre öisin niin pahasti. En sitten tohdi potkia sitä hereille, kun nostan jalan siihen tyynylle.
PoistaKaikkea sitä yöllä pohtiikin 😄
Mulla on keittiössä ja ruuanlaitossa se, että kun pannulla on jotain ja ajattelen kipaista viemään vaikka tyhjän maitopurkin verannalla olevaan pahvinkeräyslaatikkoon, niin otan sieltä jotain vietäväks tonne ja sieltä sinne ja.. unohdan koko ruuan laiton. Ja ruoka palaa pohjaan tai kiehuu hellalle ja palovarotin huutaa ja...
Yritän kyllä auttaa; kysyn aina tarviitko apua, mutta kun on pienet tilat, niin helpommalla usein pääsee kun tekee itse.
<3
Poista