Täsä kesäloma-ajan aikan (ku ittel ei yksinyrittäjän ol mittää varsinaist lomaa, päivä siäl, toine tääl tyylil mennää, niinku talvelki) tulee välil miätittyy niit omii lapsuusaikoi, ja ku käytännös kaik lomat sillo viätettii mummulois (vaarei meil ei ollukkaa), joko maal tai kaupunkis. Mummut ol eläkeläissii, ja vaiks kaikellaist puuhaa oliki, ni sitä varsinaist "tulontekoo" ei enää tarvinnu miättii. Maal maatilan emäntä hoiteli pihaa ja kasvimaat, pellot ol vuakral, eläimet ol pääosi vaa kesä-sellassii, ei enää "vakkariste", ja me lapsellapset huideltii vähä misä millonki, pisi mettii, mut ain kaikellaises auttamispuuhas mukan. Ja kivaki, ku ol tekemist!
Nykku itte ov viäl töis isännän kans, ni ei voi pittää sillee lapsellapsii, ku haluis, et olisisiva jottai vähä piremppää putkee kerrallas. Ei oikkee tul kirjampirost, oikoluvust, nettipäivityksist, palaveeraamisist mittää, jos pitäs samaan aikaan keskittyy siihe, mitä pojat tekkee. Vanhemp on kyl ain ollu nii varovaine, ja hyvi sääntöorientoitunu, mut nuaremp onki sit iha toist maat. 😆 Ov vähä enempi ku vähä taipuvaine kaikellaissee "kikkailuhu" (niinku itte hölmöilyjäs kutsuu). Eikä tajuu sitä ennenku jottai sattuu. Hups - TAAS!
Ja sitä kauemmi tää tilanne kestää, mitä kauemmas se eläkeikä lipsahtaa... Ja lapsellapset kasvava, samaa tahtii myäs tarpeet ja toiveet tekemisist. Yks olis, ku olis tilaa kavereil, ni vois olla kivamp, mukku tilaa ei oikkee ol. Pihaki nii paahteine, ettei teltaskaa yäpymine oikkee toimi. Varjosinki paikka alkaa ol aurinkos jo hetimite aamust - ja siihenki sit paistaa viäl illal kesäsi pitkään aurinko - siis jos aurinko paistaa. Satteel ny ei ol kiva teltas nukkuu muutonkaa. Sitä "salamajaa" ollaa miätitty, josko sen sit aikanas sais sevverti isoks, et siihe vois usseemma teiniiki saar mahtumaa nukkumaa - siskompetihi kyl, mut kummiski... Sellane "kesäkoti" siis, eristämätön pikkumökki, vähä leikkimökin tyyline, mut aanaukse isomp. Auttaiskoha se?
Miätin sitäki, et mite mont lapsiperhet o kokonas ilma mittää "mummu-vaarilaa", joko elämän rikkomana (et isovanhemppii ei enää olekkaa), tai sit vaa monest muust syyst. Isovanhemmat voiva ol huanokuntossii, asuva kaukan tai eiväv vaa haluu (enää) lapsii hoitoho. Eipä ne omakkaa moksut aikanas pahemmi isovanhemmillas aikaa viättäny. Nykku itte ollaa isovanhemppii, ni sitä tajuu, mite ihanaa se o, ku SAA seurat sitä lastellaste touhuu! En ol ikinä ollu mitenkää "lapsiorientoitunu", et mähä jossaikohti olin ihav varma, etten itte tuu koskaa mittää lapsii tekemähänkää, mut nii se vaa miäli muuttuu. 😍 Kattelisisi iha oikeest maailmaa eri "silmin", jollei lapsii olisisis perheesee tullu. Mut isovanhempie tilal vaihreltii aikanas enempi lapsii siskom perheen kans, ku viättii lapset isovanhemmilles. Tiätyl tappaa surullist seki, mut eihä lapset tunnu siit välittävä, ku eivä muust ees tiär. Olipaha serkut leikkikaverin. 💕
Maailma muuttuu kovaa vauhtii, ja yritysmaailma viäl enempi siin rytäkäs, ni eihä sitä tiär, mite äkkii sitä itte onkaa "vapaal". Hah! Saa nährä sen sit. Tulevaisuus ov viäl aikamoine mysteeri. Mut toive olisisis, et yhteys lapsellapsihi tulis säilymähä!
Tuota kun luin pääsin samantien Mamman ja Pappan luokse :-). Olin heillä hoidossa alle kouluikäisenä viikot.Ja työviikot oli silloin ma-la joten vain sunnuntaisin oleilin kotona.
VastaaPoistaKesällä oli käytössä vinttihuoneet ja sinne majoittuivat usein myös serkkutytöt ja hauskaa oli niinkuin arvata saattaa.
Mutta joskus tuntuu vähän huvittavalta se että lapsena tietysti ajatteli että isovanhemmat ovat "tosi" vanhoja mutta olivat vain vähän yli viiskymppisiä silloin kuin minä siellä asustin.Tänä päivänä viiskymppiset ovat vielä täysin menossa mukana.
Mammani oli suurimman osan elämästään kotona ja hoiti siis kotia ja puutarhaa ja oli ahkera käsityöihminen. Pappani oli puuseppä ja kun sodasta selvisi niin teki SOK:lle hommia eläkeikään asti. Elivät hyvää, vaatimatonta elämää.
Olivat minulle tosi tärkeitä kummatkin loppuun asti.
Tosin se että asuivat maaseudulla eikä minulla ollut siellä kavereita jätti varmaan oman jälkensä :-). Yksin viihdyn edelleen erityisen hyvin :-))).
<3 Meil ku o sisarukset, sit siihev viäl serkkui, usseste monilapsisist perheist kans, ni meit ol iso liuta moksui toisinas menos mukan. Isommal porukal osa nukku teltois, ja just kesähuonees vintil. Osa kamaris, osa salis - ja mummu itte köökis. Toisel mummul ol niim piänet tilat, et siäl pit soppii yksitelle olemissii, ku ei ollu tilaa patjoje säilyttämisil. Mummu nukku omas sänkys ja lapsellapset vuarotelle soffal. Et o kokemust isost "kakaralaumast" ja sit siint yksin olemisest. Molempi parempi. <3 Ja nykysi kyl VAADIN tiättyy yksinolemist, et pääsen nollaamaa itteeni. Yksinäisyys ei ol ain huanoo yksinäisyyt! <3
PoistaMeillä maalla serkkuni tulivat kesäksi mummolaan. Mammallani oli 15 lasta, joten pitkä jono eri ikäisiä lapsia juoksi ympäri rintamamiestaloa. Talossa pääsi juoksemaan ovet avaamalla jokaisen huoneen läpi todellakin ympäri. He lauloivat "uimaan uimaan uimaan... Olin katkera, koska minä menin naattipellolle ja kanat olivat minun vastuullani. Päätin ettei minusta tule maanviljelijää - eikä tullut 😂
VastaaPoistaEt siis saanu mennä serkkujen kans? Voi että! <3 Me kyl maal olttii serkkuporukal auttamas nii eläinte hoiros, veden haus (kaivo ol kaukan), kitkemisis, puitte haus ja hakkaamises... Jokane vähä omal tavallas. Samate marjastuksis ja siänestyksis (vaiks mä olinki -ja olen- tosi huano viimises). Kukkaa ei päässy kokonas laistamaha hommist, ja jokane sai mennä sillon ku menemise aika ol. Vaikken koskaa ol ajatellukkaa, et haluunks mä viljelijäks vai en. Ehkä lähinnä oon ain vaa halunnu paljo kasvei, ihav vaa yleiseste: sisäl ja ulkon. ;)
Poista