Nykku täsä on tullu seurattuu autistissii juttui, ja oltuu vähä vertaistukiryhmäski mukan tosa kevääl, ni sain iha hirveen naurukohtauksen tänäpe, ku syättii isännän kans lounast. Palaan tähä koht.
Mua kyl haittaa moni asia.
Omie korvie vinkumine poisti osan onkelmist: lamppuje ritinät ja sirinät, varsinki ne pitkät loisteputkilamput kaupois ja autotalleis ja sellasis otti päähä, ettei ainakaa kauvaa voinu aikaa viättää niitte "al". Nykku omat korvat sirisee (viime vuare alun lunssast lähtie), ei enää erota noit eri sirinöit, ei ees heinäsirkkoje sirinää, mikä taas mua ei ol haitannu koskaa, mut vähä samaan sarjaha kuuluu seki kummiski.
Muutonki isot äänet, kute varsinki jotkut moottoripyärät ja niitte "rymistely" ottaa päähä, siis et jos sitä joutuis liikaa kuuntelemaha, tulisisis päänsärky; aivoihi sattuu, hiusjuurihinki sattuu. Mut täst poikkeus o kuplavolkkarin erityine "räminä", mist tykkään, mikä kummiski ov vähä sinneppäi, mitä en enää siäräkkää.
Hauskaa välil, et mä en huamaa, jos itte lähren napsuttelemaha mustekynää (muutamallaki eri taval), mut puren hampait nii tiukkaa yhtee, et alkaa päät särkemähä, jos joku MUU tekee samaa. Juu, tai eihä se siis sinänsä "hauskaa" ol. Lähinnä outoo. Täsmällee sama ääni, mut toine haittaa, toine ei.
Vilkkuvat valot, heijastukset, nämäki pyrin itte välttämää mitev vaa suinki pystyn. Migreenitausta, mikä varmaan tähän kyl vaikuttaa. Yhä kuljetan lääkkeet mukan, ku kuljen, vaikken ol niit tarvinnu enää vuassii, onneks. Aurinkoklasit auttaa vähä, mut ei kokonas.
Ja sit tähä päivähä. Tosiaa syättii pasta-pekonivuakaa, ja isäntä ol kattanu syvät lautaset ja lusikat meil. Vähä olisisin itte tehny eri taval, mut ei täsä viäl kummiskaa mittää. Tulee se ruaka syättyy tälleenki. MUT: miten se isännä lusikka osu JOKA suullisel hampaisii, ku lappo lusikal ruakkaa suuhus?!!! Mä en vaa tajuu! Ja että se sai mun karvat pystyhy ja niskan jäykistymähä. Simmää aloin iha hervottomaste nauramaha, et pitääks meijä keksii köökkihinki joku taustaääni, etten KUULE mite toiset SYÄ!???
Tiättyhy asteesee kestän mässytyst ja tota hampaitte kolinaaki (isäntähä ossaa siis syär KEITTOOKI niinku näkkileippää, eli puree kuuluvaste hampaat yhtee), mut yleensä meil ny kuuluu sentäs ympärilt jottai muutaki äänt, mikä vähä pehmentää tätä. Ny ei ollu telkka, ei rario, ei läppäri, ei mikkää laite (tiskikone esim.) lähistöl pääl, ni jotenki kuulu kaik tällaset paljo voimakkaammi. Hah!
Ja sikku sain sanottuu, mikä kohtauksen aiheutti mul, isäntä alko yrittämää syär nii, ettei syämisest tul kolahruksii, ni SE se vast hauskaa oliki. En tajuu sitäkää, et MITEN se muka voi olla niiv vaikeet? Mua haittais jo se, jos omat hampaat kolahtaisisiva lusikkaha joka suullisel. Yh!
Isäntä: "Joo, ET sää mikkää autistine oo"...
Jopas oli hauska kirjoitus ja NIIN totta tuo , että se mikä ärsyttää ja häiritsee voi olla toisen mielestä ihan turhan aikainen juttu.
VastaaPoistaTyöelämästä tulee mieleeni se, että olisin kaivannut rauhallista tilaa tehdä vaikkapa niitä ns. kirjallisia töitä ja toiset taas kaipasi juuri siihen kohtaa musaa taustaksi. Meillä ei muutenkaan soi musiikki kotona ihan muuten vain. Ollaan kumpikin sellaisia että sitten kun soitetaan tai kuunneellaan musaa niin sitten se on ihan oma juttunsa.Ja kumpikin huudattaa autossa radiota yksin mutta kun ollaan yhdessä matkaa tekemässä niin radio on aina kiinni. Pitkilläkin matkoilla. Tulee ehkä puhuttua paremmin kaikenlaisia juttuja. Kaikenlaisia kaavoja syntyy yhteiselämässä :-).
Mutta vielä tuohon syömis"häiriöihin" niin uskon, että sekin on sellainen ohi menevä ilmiö. Kaikkeen tottuu...kai ? :-).
Itte oon tehny iha tyäntekijänä töit sekä maisemakonttoris et omas huanees, ja molemmis on ne hyvät ja huanot puales. Kute tahtoo joka asias olla. ;)
PoistaMeil toi vilkas tiä tosa talov viäres aiheutta sen, et jos torpas o kaik iha hiljast, ni koira alkaa ilmotel ulkon tonti ohitte liikkujist, mut sikku oj joku häirittevä tekijä, telkka, rario, tai joku, mist lähtee lähemppää äänt, ni ei välttämät ain huamaa ees pihal tulevii autoi. Ja saman huamaan itteltäki, et mitä hiljasemppaa muuto, sitä isompan ne "turhat" äänet kuulostava, ja entist ärsyttävämpin.
Ja näihi ei muute totu, vaiks tiättyym pisteesee pystyy siätämähä. Ihan o ollu mässyttämiset (esim. purukumin "jyystämis"ääni) ja muut syämise äänet inholistal lapsuurest asti. Ei ol hävinny ajan kans mihinkää.
Pitää siv vaa hualehtii, et jatkos ON jottai tasaavaa äänt lähistöl, ettei "kolinat" nii kuulu... Liäsituulettimenki ain suljen, ku sen ääni häirittee, mut tiskikoneen hurina ja lurina taas ei haittaa yhtää. Hmmm. Ei tos ol itellekkää oikeest mittää lokiikkaa.
Mut se on tosi, et niit omii juttui syntyy, ku pitkään elää yhres. Ja vaiks kaikist asioist ei nii tykkäiskää, ni jokkut asiat vaa on siärettävä, ei auta! =D