Isla ei onneks normiolois ol mikkää haukkuja, vaiks haukkuilmasija onki. Sikku torpas ov viarait, ni sillo kyl äänt lähtee. Innostushaukkuu, malttamattomuuttas. Impulsiivine ja terävä ku o, ni täytyy ol tarkka, ettei satu vahinkoi, vaikkei koira niit tarkotuksel teekkää.
Tiätää, millo o ruaka-aika, ja tää o AIN paikal sillo. Ruaka o tärkee juttu, TOSI tärkee! =D Ja ku ruaka o syäty, orotetaa (toivotaa) jälkiruakaa, ja välipalaa... Ja ku me syärää, hää orottaa viäres, et jottai tippuis, toivees, et tipahtais lautase ja pöyränki läpitte, mitä pääsisis "imuroimaa". Iham pohjaton vatta, ja lihois kyl ilmapalloks, jos vaa ruakaa olisisis saatavil sevverti. Ja mitä enempi ruakaa on tarjol, sitä noppeemmi täytyy syär, ettei kukkaa vaa tuu osingoil - ja siv voiraanki oksentaa koko ateria ulos... Eli annokset pirettävä maltillisin, ni malttaa koiruuski syär hittaammi. Mittää varsinaissii hirastuskeinoi ei olla tarvittu, vaiks keinot siihenki kyl löytyy, tarvittaes.
"Tikkujalkasen" ei saa antaa lihotakkaa. Sellane pomppija ja menijä on, et siit seurais sit paljo ikävyyksii.
Ja sikku ei tartte vahrat ruakkaa, sit pyritää seuraamaa, mitä torpan ympäril tapahtuu. Melkose vilkkaan tiäv viäres asustellaa, ni alakerra akkunoist, varsinki takaovest, näkkee lähitiät (torpam molemmi pualin), ni neitone ilmottaa, jos siäl kulkee joku koiran/koirie kans (puhisee, ja yrittää löytää parempaa kattelupaikkaa), kulkijoist muuto ei välitä (jalankulkijat, pyäräilijät, autot) mittää - paitti jos olettaa, et joku tulee meijäm pihal.
Yläkerra akkunast näkkee kauvemmas pellol. Siälläki menee tiä, misä paljo ihmissii kulkee, joskus autoiki. Mut pelloil menee pupussii, peuroi, kauriitaki ja tiäs mitä muit, ku ympäristös menee susii, kettui, mäyrii, supikoirii, kissoi... Välil o kurkii, välil joutseniiki. Ja niit koirakkoi, tiätty. Islan asennost näkkee, millo kattelee muutov vaa, tai millo näkkee oikeest jottai liiket. Kaula venyy ja kääntelee päät, ku yrittää kuullakki jottai (se ei kyl taatuste onnistu tualt kaukaa tänne seinie taa, olettaisisin).
Ku postiauto pysähtyy postilootal, siit kerrotaa yhrel haukul, ku roskisauto piippailee ja kolistelee pihal, siit ei välitet lainkkaa, sitä ei enää ees pyrit kattomaa, ihanku se olisisis ilmaa vaa.
Iha sama, ollaanks sisäl tai ulkon. Tänä kesän tosin koira-aitauksest om puuttunu iso palane, et siäl ei olla paljoo oltu, ja mun kintun takii ulkoilut muutonki ollu aika vähis, varsinki ku terassikki o (viäläki) iha sekasi meijä rännirempan takii, ettei ol voinu vaa istuu ja nauttii säist. Ehkä me saaraa tätä aikaa "takasi" korkojen kans sit ens kesän? (vaikkei tekemiset toki ol mihinkää loppunu, suunnitelmii ov vaiks muil jakkaa)