Jahas, se onki sit taas "sellane" aika. Onneks nyv vast, et saatii toi isoin rempparuljanssi tehtyy, vaiks yhä on isoi kantamissii tiaros...
Nimittäis vahinkoi vahinkojem perähä. Mikkää ei tunnu pysyvä näpeis: mukit puttoo, lasit kaatuva. Potkin varpait huanekaluihi, huaneen kulmihi, ovihi. Käsivarret ova mustin noest, ku tökin takan ritilähä itteeni puit laittaes, ja sitähä mun kuivast ihost o kamala saar poijes. Jään KII ovenkahvoihi, jopa yäpuvus, mis ei ol MITTÄÄ, mihi oikeest voisisis ees jäär kiines. Siis ei taskui, ei reikii, ei mittää erikoissii saumaleikkauksii. Sain jopa villapairan hihan tarttumaha jääkaapin ovehe jotenki (EN TAJUU, mite se onnistu!), vaikkei siin ol mittää "kahvaa", siis ove sisäpualel, ja ulkopualelki vaa loivakulmane otin, sillee, et ovest putos tavaraa lattial, ku se pysähty nii äkkiste. Onneks mittää ei menny rikki, mut pelästysisin kyl. Taas yks syy ol laittamat mittää raakoi kanammunii jääkaapin ovehe, niinku siin ain uures laittees se munakotelo o (meil siis kanammunat o aina huaneellämmös, eikä mittää onkelmii ollu säilyvyyre kans; em muist millo olisisis viimeks jottai pilaantunut vastaha tullu).
Kaffenkeittimestki jäi purukotelo tiskipöyräl, ja huamasin sen vast, ku melkkest pualet kaffest ol jo pannus. Juu, siis tul vähä laihaa kaffet siv vaa, ku vesihä men siit sit ihav vauhril läpitte. Hö! Ei ollu eka kerta, tääkää, mut harmitti. Paree silti tää, ku unohtaa koko pannu alt, ja sikku purukannu tulee täyttee (se ku o tippalukolline), loput nesteet valuva sit pisim pitki - valitettavaste seki on tullu "kokeiltuu" joskus...
Piänekki asiat täytyy laittaa listal, et muistaa tehrä. Iha niinki piänet, ku hampaitte pesu, ku o kiiruaamu, eikä mennä normirytmim mukkaa. Ärsyttävää huamat matkal, et pesu jäi...
Taitaa ol aika taas nostaa vähä tyroksiiniannostust. Näköjäs se vaa talveks vaatii vähä enempi, saa sit keväämmäl taas laskee kesää kohti ku mennää.
Juu, tällast tää elämä välil vaa o.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti