Ku ei oikkee tiäräis, mitä näist loppukerist tekis, ni pistiv vaa silmukoit toise ettee, jossaikohti käänsin, ja tällane mustavalkone pussukka siit sit synty. Kuvas siis vasemmampualeine.
Noi isoäirinneliöist tehryt toiset pikkukassit tul tehtyy aikasemmi jo. Niihi men vähä enempi lankoi, mut niitäki ol kyl ihan kiva tehrä. Ei vaa oikkee ol noim monel pikkukassil ittel käyttöö. =)
Mul on nyj jo tosi mont erillaist jämätekelet (villatakkei, pontsoi, huivei, pantoi...), mitä en itte käytä. Ne omat ojjo ikkäänku tullu valituks, ja ne onki sit ahkeraste käytös. Niit ov vähä vaikkia antaa lahjoikskaa, ku ova sevverti epämääräsist aineist tehty. Siis erilaisist lankoist, eri paksusistaki. Bambuu, pellavaa, puuvillaa, villasekotet, puhrast villaa... Ei noit ainaskaa ihan noiv vaa mennä pesemää. Moni lankakerä tullu kavereilt tai sukulaisilt, osa ostettu kirppareilt. Harvas löytyy mittää vyätet, ja sinnehä neki piänet kerät seiskaveikkaa ym. om menny, muitte mukkaa, ni ei sekää oikkee aut.
Vähä pyäritelly ajatust jostai pop-up -tyylisest myyntipöyräst jossai, sillee et "maksa mitä jaksat", jos löytyisisis jollekki joku, mist vaiks tykkäis. Riskeist hualimat. Hmmm. Kirppareil vaa o hylly-/ paikkatila ain maksulline (eli voisisis jäär persnetol kyl), ja se epämääräsyys hinnoissakaa ei oikkee onnistune, kassajärjestelmien takii. Sevverti kaukan asutuskeskuksistaki asustellaa, et epäilen kenenkää lähtevän tulemaa tännes saak näit kattomaa, tai päälles kokeilemaa... Jaa'a!
Ireoit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti