Ny aijotaa käyttää kaik aika, mitä ehritää ja jaksetaa, et saaraa ees meijä eka pintaremppakiarros torpas läpitte tehtyy (heh, tän 26 vuare aikan). Pesutilat ja yläkerran aula viäl koskemattomii, ni ku laminaattii ja tapettii o, ja vermeit jatkaa hommaa, ni mehä jatketaa. Liisterii pit hankkii lissää, ku ei viimessii rääppeit säästetty, eikä ne varmaa enää olisis käyttökelpostakaa täsäkohti. Onneks se ei ol nii kallist kummiskaa.
Ny on kyl aika vihroste viimei ostaa myäs uus rullaverho aulan akkunal, ku tää mikä tääl ol, ku tähä muutettii, ojjo nii hapero, et siit menee sormet läpitte. Kaikkee venytetää viimessee saakka. Näi kaunist ei tul, mut toimivamp kummiski.
Pikkase seinii menee uusiks (pinnoiltas siis, ei mennä ny rakenteisii, viäläkää), tarkottaa tavaroitte siirtoo myäs seinie osalt, ku alakerras kaik lattiatason yläpualel olevat sai jäär paikoilles, eteist lukuunottamat (pitihä se vaatenaulakko ja koukkuteline poijes tapetointie alt saara, tiätty). Miätintää aiheuttaa (taas) se, et mihi näit kaikki kamoi laittaa, etteivä ol meijä töitte tiäl, ku yläkerta o sitä meijä tyätilaa...
Sähköt pysyvä pintavetoina, mut pit neki ottaa alt poijes. Listat kans poijes alt, nii lattialt, ku muuvaltki. Vähä nurkkii paremmi auk, ja seinälistoi, et saaraa vetostoppariks pakkelii laitettuu seinälevyjev väleihi, ennenku ryhrytää pintahommihi. Enste pakkeli saa kuivuu rauhas, sit tapetti, sit seinälevyt, sit lattia. Ja koko aja siirretää vaa kamoi poijes aktiivise tyän alt poijes, ja sit taas takasi, ku kaikkee nyv vaa ei toisiin tiloihi saa. Se o siirretty jo poijes, mikä om mahrollist. Pikkuvalmistelui ja suunnittelui täsä arki-iltoin, huame alkaa "tosihommat". Eiköhä täsä remppa oo sinällään viikollopu aikan tehty, et saaraa miättii, mihi sit kalusteet laitetaa takasi. Mittanauhan kans ollaa huanet ympäriis pyäritty, ettei tarttis iha kaikkee tyäkamaa mont kerttaa siirtää paikast toissee, niinku sänkyn kans om pakko tehrä. Eli uus tyätilanurkkaus ainaski mulle - toivon et kaik mahtuva, mihi nyt suunnitellaa nii, et sänky (lapsellapse nukkumapaikka, ni TÄRKEE juttu!) mahtuu viäl olemaa hyvi, ja et sen ympäri toisel pualel olevaan hassuhu nurkkauksehe kans mahtuu viäl kulkemaha sänkyvviarustaa pitki... Käytäntö siv vast sanoo, et mikä o se lopputulema.
Tavote olisis saar vähä lissää hyllytilaaki täsä samal (ei välttämät iha heti, mut nii, et tila sil olisisis olemas). Mun muistikirjat, askartelujutskat ja sensellaset alkaa pursuilemaa yli äyräittes, vaiks ain vanhimmast pääst arkistoinki niit välil muavissii kannellisihi laatikoihi. Välihuaneen (osa pesutilaa siis) kirjahylly pittää myäs tyhjentää ennenku siäl pystyy ees aattelemaha mittää remppaa, ni siit ehkä vitriiniosa sit piäne fiksauksej jälkkee siirtyyki yläkertaha. Tai jottai. Saa nyssit nährä!
Ei meil nää suunnitelmat keske lopu! =D
Minä alan olla jo vähän allerginen kaikille remonteille ja rakentamiselle. Isäni rakensi aikanaan lähes yksikseen kesämökin ja kaksi omakotitaloa ja sitten ne lukemattomat remontit joita olen omiin koteihin tehnyt tai teettänyt. Aina on kaikenlaista harmia ja ylimääräistä kulua ja voi sitä pölyn määrää.
VastaaPoistaMe kun mentiin yhteen 20 vuotta sitten niin kummallakin oli oma mökki ja ne on vieläkin eli meillä on/olisi kolme kohdetta jota rempata jos viitsi ja jaksaa. Kaupunkikodin putkivuoto ja sen myötä aika valtaisa remontti on vieläkin muistissa.Sen teki kyllä ammattilaiset , mutta se kaikki siivoaminen ja ja ja .....
Eli sympatiaa ja onneakin kilokaupalla täältä sinne remppa-ajatuksille ja toteutuksille. Hermoja siinä tarvitaan, mutta kun itselle tekee ja tietää mitä haluaa sekin on jo hyvä lähtökohta.
Isäntähä sano jo het meijä ekal tapaamisel, et hän ei sit KOSKAAN tuu muuttamaha omakotitaloho, ku on nähny mitä se o (ku ol koko ikäs sellases asunu).
PoistaMUT sit me rempattii käytännös kummiski jokane kämppä, misä asuttii, ja vuakra-asunnois ol oma rumbas, omistusasunnois/ taloyhtiöis sit oliki sellane paperisota välil, ettei mittääm määrää. ;)
Sikku tätä torppaa käyttii lasten kans kattomas, tääl ol niimpal ihmissii, et munst tuntu lähties, et eihä tänne mahru ees pöytää köökkihi, ja jossaikohti osu käsiki kattoho, et mite matalat huaneet olivakkaa. Mut lapsetha olisisiva jääny tänne samoin tein, ja meinasisiva, et jopa lelut ja tavarat saa jäärä. :O Isäntähä siit sit kans itte innostu, ol mukan kuntotarkastukses, näk kaik tilat tyhjinä, ja tehtii tarjous, mikä sit men läpitte - ja tääl ollaa! Alkuepäilyist hualimat isohko pöytä mahtuu köökkihi, ja vaa yläkerra aulas mun käsi ulottuu kattoho (ku venyttää), eli mun käsi varmaa ol osunu siihe yhtee alakerras olleesee kattolamppuhu sillo esittelykäynnil. Iso tontti, iso talousrakennus...
Ja vaiks ollaa jouruttu hakemaa rakennuslupiaki joihinki juttuihi, ni ei ol ollu sellast byrokratiaa, mitä taloyhtiöis ov vaarittu - ja saaraa men aikalail puhtaaste omie miälipiteittem mukkaa.
Nykytilanteessaha kiinteistön arvo, ku asutaan taajaman ulkopualel, käytännös vaa laskee, eikä mikkää remontti nosta hintaa, joku ehkä hetken pitää samas... Eli ihan kaik mitä tehrää, tehrää ittelle. <3
Ja ku remppalainat ova kortil, ni säästöjen kaut eretää...