Jotenkin hurjan painostava keli ollut, välillä on ollut pilvistäkin, ettei aurinko ole paahtanut, mutta silti pelkästä ajatuksesta tuntuu hiki lentävän. Koirat läähättävät ja huohottavat ja kissatkin haluavat oleilla vain jossain yhdessä paikassa melkein koko päivän. Viileä kohta on arvokas, ja sitä ei hevillä pois anneta.
Kehuttiin kuutamoa tuossa kovasti jo joku päivä sitten, mutta minä en tajunnut siitä ottaa kuvaa. Edellisiltana vihdoin huomasin, että kuu oli komeana ja piti ottaa kamera takaterassille kaveriksi. Nyt olisi vain pitänyt olla tyttären kamera käytössä, kun hän sai sillä aiemmin otettua niin tarkkaa kuvaa, että kraateritkin näkyivät. Mahtavaa. Nyt olisi itselläkin hurja kamerakuume...
Vehreää on. Meidän tontin poikki menevää jokea ei enää tahdo nähdä, ei edes ne, jotka tietävät sen olemassaolosta, saatika sitten muut. Joki se on, vaikkakin pikkuruinen. ;) Autoremppoja on tässä miehet touhuilleet ja piharakennuksen päätyä mies pääasiassa yksin kyhäillyt. Itse olen enempi puuhaillut sisällä ja kastellut kasveja terasseilla ja kukkapenkeissä. Kasvimaa onkin tuolla kauempana, ja on saanut tulla pääosin omillaan toimeen. Saa nähdä, saadaanko satoa. Ainakin pellolla nyt kasvaa sentään jotain muuta kuin pelkkää rikkaruohoa.
Sitä jo toivoo, että lämpimät vähän viilentyisivät ja edes joskus tulisi vesiropsauksia, että pääsisi vähän helpommalla kastelun suhteen; ja kasvitkin kukkisivat kauemmin. Mitä kuumempaa, sitä nopeampaa kukinta menee ohi. Mutta ainakin se on nyt selkeästi KESÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti