Oleiluu

Rohtosormustinkukkien aikaa

Rappukaiteissa olleet kukka-asetelmat laitoin uudestaan, kun alkoivat valumaan kasvien painosta niin, etten uskaltanut luottaa siihen, että ne pysyisivät paikoillaan enää. Lämmintä ja kuivaa on luvattu, lisäsin samalla kastelukiteitä pintamullan joukkoon ja toivon, että se riittää helpottamaan kastelussa tässä kesän aikana. Samalla siirsin kukat ylätasanteen kaiteelle, mistä ne näkyvät hyvin ja missä ne silti saavat valoa.

Muutakin jännää pihalla. Sormustinkukat alkavat olemaan parhaimmillaan ihan näillä hetkillä. Kuvia tulee napsittua, kun pelkää, että sitten se ihanuus meneekin jo vanhaksi... Palavarakkaus ja jalopähkämö alkavat kukintaansa, samaten harjaneilikat ja isopäivänkakkarat. Perunat ovat alkaneet tulemaan mullasta esille (pitäisikin mullittaa ne) ja rikkaruohoksi luulemani "arvoituskasvi", jota luulin jo peurankelloksi, on joku muu jättikellokukkanen. Yksi kukka on vasta auki ja se on todella iso. Kukkavarretkin ovat todella paksut ja painavat kukat ovat niitä kaataneet, piti tukea narulla, ettei mene kukinta hukkaan kaatumisten takia. Jännää!

Kesäsuunnitelmia menossa muutoinkin tässä. Kiva kun tulee jotain muutakin vähän, ettei ihan kokonaan oman torpan ympäristössä vain liiku, vaikkei me mitään yöpyjävieraita ollakaan. Liikaakaan ei voi ohjelmaa tehdä, kun pitäisi saada miehen kesälomien aikana tehtyä yhtä ja toista ja mun käsivaivojen takia en pysty ihan kaikkea haluamaani tekemään. Liikoja en uskalla rasittaa, ettei vaiva palaa entistä pahempana. Kyllä lääkäri severran tuosta luukalvontulehduksen vaaroista peloitteli, että en edes kortisonipiikityksiin halua, saatika tilanteeseen, mikä vaatisi leikkausta. Kyllä nämä käsivärkit vain senverran tärkeät epeleet ovat.