Eilä ol sen toisen kokoontumisen aika tual vertaistukiryhmäs, kaks viäl tulos. Piänel porukal ihav valtavan kiva juttu.
Neurokirjol oleminenha EI ol mikkää sairaus, vaan enemmänki ominaisuus, mut sit moni miälenterveysoireine voi taas ollakki sairas, yleensä liittyy johonki traumaha, oman ittensä huamiotta jättämissee, jonku hoitamattoman sairaure oireissii (raurampuutos, vaihrevuaret, kilpparionkelmat...), ja mikä ristiriitasint, asian salas toisilt pitämine yleensä vaa pahentaa oireit. :(
Nouste seurakuntakoti o hyvä paikka järjestää tällassii tilaisuuksii, ku sinne mahtuu nii piänet, ku vähä isommakki porukat. Piän köökki, mis saa laitettuu kaffet/teet ja misä o jääkaappi.
Yritän ain ottaa jonku kuvan sisätiloist, viimeks tarjoilust, ku en haluu ihmisist kuvaa ottaa. Täl kerttaa otin näist upeist isoist kaappikelloist, mikkä eiväk kyl valitettavaste toimi, ku ei ol enää sellast asiantuntijaa, joka osais entisöirä sen kellokoneiston vanhal taval. Vaatis sellassii osii, mitä ei saa mistää, eli ne pitäsis jonku iha itte tehrä, jotenki. Käsityän ne o näihi aikanas nikkaroitu.
Ku olttii kaik koos, alkoki juttu luistamaha. Ei tual tartte väkisi puhhuu, jollei haluu. Sillee rennoste voi kuunnella vaa, mitä muut o kokenu, tai mitä joku haluu tiätää. Kysymyksii herää, ja niihi voi vastaukset ol ihmisist riippue iha täysi päivvastasekki. Ja seki on ok. Me ollaa kaik erillaissii, eikä koeta asioit samal taval. Mut silti o hyvä huamat, et näi o. Ymmärrys kasvaa tällasis kokoontumisis. Pitäs vaa laajemmal väel saar tätä tiatoo.
Pualtoist tunttii men vauhril. Puhuttii lääkäreist, lääkärikäynneist, syämisist, ei-syämisist, ajankäytöst ja siihe hyväks toretuist apukeinoist, yllättävist käänteist elämäs, ja mitä se kullekki tarkottaa, mist juantaa se pelko, et "mitä muut aattelee", vai aatteleeks ne oikeest, ja se osa onki paljolti omas pääs vaa. Ja sellast.
Ku aihe o ittel herkkä, se et vaiks sarast ihmisest, jokka tiätää asiast, YKS sanoo jonku poikkipualise sanan, SE jää miälee, eikä se, et ne yhreksänkymmentyhreksä ol iha ok asian kans. 🧡
Kirkollisest paikast tul miälee, ku sanotaa, et "tee muil, mitä haluaisit ittelles tehtävän", ni sitä EI voi ottaa kirjaimellisest. Jos mä tykkään halauksist, joku toine inhoo sitä. Jos joku tykkää piänest naljailust (meijä suvus tää o enemmä tapa ku sattumus, mihi uuret ihmiset kyl onneks o ain äkkii tottunu), ni joku toine ottaa sen kiusaamisen. Parast, ku ossaa nauraa ittelles, ni ei nii herkäste ot ittees muittenkaa mahrollissii vähä ehkä joittenki korvil ilkeekski tulkittavii kommenttei. 💕 Mut siit oon tiätty samaa miält, ettei tartte tahallas men koskaa toiste miält pahottamaha, jos sen suinki pystyy välttämähä. Lähinnä siis pitämäl välil suun kiines, vaiks tekis miäl laukoo jottai... 😌
Ryhmä taitaa ol piän just siks, et piän paikkakunta, ni rohkee pittää ol, et uskaltaa osallistuu, jos pelkää asian leviävä. Vaiks pitäsisiski ol ittestäänselvää, ettei tualt ryhmäst kukkaa lähre toisistas mittää ettippäi puhumaha, ku siinähä tekkee samal itellekki hallaa. Surullist, ettei sellast luattamust ol.
Tähä liittye myäs adressi, mikä kannattais kaikkie ajatuksel lukkee ja allekirjottaa:
alkaa_purkako_toimivaa_palvelua_sailyttakaa_kasvatus-_ja_perheneuvonta_sosiaalihuoltolaissa.
Siinä oli paljon tärkeää asiaa. Pienillä paikkakunnilla tosiaan varotaan, ettei anneta juoruihin aihetta, varsinkin jos mieli on herkkä jo valmiiksi.
VastaaPoistaSanoilla on väliä. Ja ajatuksilla. Yksikin negatiivinen ajatus jättää aivoihin jäljen ja surkastuttaa jotain hermoratoja (tms.). Tästä oli tehty tieteellinen tutkimus. Positiiviset ajatukset taas korjaa niitä.
Sanojen ja ajatusten merkityksestä on sanottu jo Raamatussa yli 2000 vuotta sitten, mutta ihmiskunnan pitää saada tutkia kaikki itse ennen kuin uskoo.
Samoin Jumala ilmoitti jo silloin, että maapallo on pyöreä (maanpiiri/circle), mutta se käsitettiin vasta sitten kun ihminen itse tutki asian.
Puhuttiinki tual siit, et jollailail pitäs asiat saar enempi julkisiks, ettei tulis ittel sitä "muurii", mikä aiheuttaa häpeää, ja sitäkaut herkkyyt asian suhtee. Herkil ku o, ni jopa tiätyt eleet ja ilmeet otetaa nekatiivisin asioin, vaikkei nii olis lainkaa tarkotettukkaa.
PoistaSama ku joku miättii koko aja, et joku/jokkut puhuu (vaiks naapuripöyräs ruakalas olles) ittest pahaa, vaikkei yhtää oikeest KUULE, et mist siäl puhutaa. Pelkää vaa, ni miälikuvitus tekkee loput. Oikeestiha se usseeste on nii, et koko asia ov vaa siäl omas miäles, eikä toiste puheis. <3
En tiedä puhunko nyt ihan samasta asiasta/aiheesta, mutta siksi juuri, että asiasta tulisi enemmän tietoa, puhun omasta Riesasta eli epilepsiasta.
VastaaPoistaJokainen epilepsiaa sairastava sairastaa omalla ja eri tavalla, mutta se "perussairaus" on kuitenkin se, epilepsia.
Kun tapaan uusia ihmisiä, kerron heille, että sairastan ja ensiapu MINULLE on tämä. Ja että tässä (puhelimen sisäkannessa) on Mursun puhelinnumero, hänelle voi soittaa ja kysyä apua - ensimmäisenä ei tarvitse soittaa hätänumeroon.
Passia hakiessakin poliisille sanoin, että "älä säikähdä, jos lakkaan puhumasta, se johtuu vain tästä"
Koetan jakaa tätä tietoa siksi, että muutkin epilepsiaa sairastavat uskaltaisivat ilman häpeää kertoa sairaudestaan ja näin turvata liikkumisensa ja olemisensa.
Mielenterveyspuoli sitten; se ei katso ikää eikä sukupuolta. Mielenterveysongelmat, isot ja pienet, voi laukaista ihan mikä tahansa. Itsellä se oli Riesa ja avun piiriin minut pakotti Mursu. Pahimman yli pääsin ryhmäterapiassa, jossa meitä oli 7-8 eri tavoin sairaita. Mutta useampi vuosi siinä meni, ennen kuin saatoin lopettaa psyk. terveydenhoitajan luona käynnit - keskustelu vieraan kanssa helpotti monessa asiassa.
Sekin on ollut asia, josta ei ennen olisi muka voinut kuvitellakaan kertovansa kenellekään, mutta yhtäkkiä tuntui, että ystävä- ja tuttavapiirissä lähes kaikki ovat joutuneet syystä tai toisesta kääntymään mielenterveyshuollon puoleen.
Kiitos tärkeest kommentist, Pöllö! <3
PoistaJust tää olis NII tärkeet, ettei näit asioit piret "piilos", ku se siäl taustal joka tapaukses o, ja voi joskus vaikuttaa isostikki, JOLLEI asiast ol kerrottu.
Mul joku joskus kummastel, ku oon yrittäjä, viäläpä YKSINyrittäjä, et mite oon uskaltanu asiakkail kertoo, et mul on diabetes, ku eihä sitä "kuuluis" kertoo. Mä taas sanoin takasi, et mum miälest se just KUULUU kertoo, et ossaisiva toimii oikein, JOS joskus tulee sellane tilanne vastaha, mis ulkopualist apuu tarvitaa. Se o kaikkie etu. <3
Mä luulen, et oikeest harvas on ne ihmiset, joil ei koskaa tul mittää vastaa elämäs aikan. Joko ittel tai läheisel, tai molemmil, ja silti elämäs pittää men ettippäi. <3
Hyviä tuollaiset vertaistukiryhmät. Huomaa, ettei ole yksin ja muillakin on sama vaikeus. Nykyisin ihan pelottaa, miten mielenterveyden hoito on vedetty todella alas ja rahoitus viety.
VastaaPoistaenkuli täällä
PoistaEhdottomasti hyviä tällaiset, et ei ol yksin, ja silti voi olla toisil jopa samal diagnoosil olevil erillaissiiki juttui arjes, mitä ei ol ittel tullu miäleenkää. Ei näit voi tiätää, jollei näist puhuta! Ja rahotus o ollu aikas knafti tähänkis saakka, vaikeemmaks vaa menee koko aja. :(
PoistaHienoa miten olet löytänyt tuollaisen oman ryhmän. Se, että ryhmä on pieni voi olla myös plussaa ja silloin kaikki osallistujat saavat ehkä paremmin äänensä kuuluviin tai ainakin helpommin tulevat osaksi ryhmää.
VastaaPoistaNykyään onneksi puhutaan niin paljon kaikenlaisista eri sairauksista ja ongelmista ettei leimautuminen ole ehkä niin suuri vaara kuin ennen.
Tosin juuri äsken luin silmät kosteina koulukiusaamisjuttua ; mutta se on taas ihan oma lukunsa se.
Minä kävin muistisairaiden omaisten vertaistukiryhmässä kahdesti. Ei ollut minun juttu vaan lähdin sieltä aina entistä ahdistuneempa pois.
Taidan olla muutenkin sellainen että esimerkiksi sairaana haluan olla vain yksin enkä juuri ole välittänyt siitä että minua tullaan sairaalaan katsomaan. Tai jos tullaan niin nopea visiitti piisaa hyvin :-).
Eli kuten totesitkin meitä on niin moneksi. Toiset kaipaa vertaistukea tai kosketusta tai tai....ja toiset taas rauhaa ja yksinäisyyttä selviytyäkseen.
Mutta tosi tärkeää olisi se, että kaikki saavat sellaista tukea ja apua kuin tarvitsevat eikä siinä saisi se raha olla ratkaiseva tekijä. Ja kuitenkin on !
Vertaistukkee tosiaa voi saar monel tappaa, nää fyysiset ryhmät ovav vaa yks keino. Nettiryhmii om paljo kans, ja omis sairauksis ne o ollu ittel iha melkkest korvaamattomat. Oon saanu siält monii ireoit ja selityksii omil oireil ja myäs erilaissii keinoi, mitä voi kokeil eri asiois, mist terveysalan henkilöt eivä ol maininnu mittää. Sikku kyssyy lupaa mm. lääkkeisii liittye, ni ovat kaik ollu, et "iha vappaaste", kunha päivittäine annostus pysyy samana. Et sellast. Joskus hyvä olo, ja paremmat mittaustuloksekki voiva ol piänest kii.
PoistaAl-anonia, alkoholistie läheiste ryhmää, oon kans joskus miättiny, mut siin tökkii jotenki se "korkein voima", ja "jumalan johratus" ja sen sellane. Vaiks uskon, et läheisen teot ei ol mittää, mihi itte voisisis vaikuttaa, ni en kyl usko, et "jumalakaa" siin nyssit auttaisis... Mut hyvä, ku se jotaki auttaa. =)