Se yhreksäs käsityä tälle vuatee, ja toine aistipeitto. Eri värei, eri paksuuksii, eri tuntussii, tiheenä ja tiukkana, löysänä ja reikäsenä, roikkuvanaki. Erilaisii kuvioit, palleroitaki. Tunnusteltavaa.
Yhre oon tosiaa tehny jo aikasemmi, ja siit tykättii, vaiks näit ei tosiaankaa voi luvat pestäviks. Nii erilaissii lankoi, et osa venähtää, osa huapuu, osast voi lähtee värii, osa voi men poikkiki pesus... Moni lanka ku on tullu mul iha ilma vyättei, ni pesuohjeist ei ol mittää hajuu.
Sen kokkone, et saa taittaa kaksinkerro sylihi, tai sit antaa ol leviän nii, et jalat peittyvä. Lämmittää vähä sit vaiks olis pikkase viileetäki. Ja samal saa näpeil tekemist ja tunnustelemist.
Ja Nipsu käväs tarkistamas, et olin "pakannu", eli siis taitellu peiton oikke. Heh! Muutama viikko menee, et saa viättyy ettippäi.
Ny sitä sit taas miättii, et mitä sit seuraavaks? 😉
Isälleni tein joskus sellaisen hypisteltävän jutun kun hän oli aina tehnyt käsillään kaikkea. Ja huvitti kun ostin hänelle sellaisen pulmapelin missä yritetään avata solmuja niin hän totesi ettet sitten saksia tuonut ? kun ei tällaisiä solmuja muuten saa auki :-).
VastaaPoistaÄitiäni en oikein saa kiinnostumaan mistään tuollaisista, mutta musiikkia hän kuuntelee mielellään ja Tapani Kansan cd on kohta jo puhki soitettu.
Tuo peittosi on juuri sitä mitä pitääkin eli tosi värikäs ja monia tekstuureja. Hienoa että jaksat tehdä tuollaista hyväntekeväisyyttä ja annat iloa monille....tuntemattomillekin.
Olisha niit piänemppää tilahanki menevii hypistelymuhvei kans, mitä voisisis tehrä, mut ne o kuulemma helppo "laittaa nolona syrjää", jos jossai yleisis tilois o. Näät viltit menee "viltteinä", mut niit VOI sillee niinku iha huamaamat hypistel kummiski. ;) Tän vinkki on tullu mul jo mont, mont vuat sitte, ku oma mummu asu palvelutalos omas yksiös, ja siäl ain jonku lemmikin kans välil piipahrettii, ni siällähä kulovalkean tavoin lähti viästi kirimää ympäri taloo, et on kissa-/ koiraviaras tullu, ja koko kööri eläimist tykkäävii vanhuksii sit päivähuanees orottamas, et millo me aletaa olemaa lährös, et saava kans vähä rapsutel. =) Siihe loppuhu men ain vaihtelevaste aikkaa, riippue lemmikin siatokyvyst lähinnä. Vanhuksetha olisisiva ottanu näät karvatit omiks, jos olisisiva saanu päättää asiast, heh.
PoistaMut siäl tul muutamaanki otteesee puheeks, mite siäl tuntuu oleva päivähuanees paljo viileempää, ku niis omis yksiöis, et osa kanto jo sen tiätäe omii vilttei mukanas, ja usseemma kertaa kuulin sivukorval jonku siäl puhuva, et ku ei pysty käsitöit enää tekemää (reumasormil tms.), ni olisisis silti kiva hypistel jottai sylis nii, ettei se olisis nii "näkyvää" kaikil - vaiks just toi viltti. ;) Se jäi vuasiks kytemää mum miälee, ennenku pääsin oikeest toteuttamaa sen.
Vanhan kansan miähet mittää pulmajutuil "leiki"! Heh! Voisisi hyvi kuvitel, mite oma isä olisisis just samallail reakoinu. Vaiks o ollu tosi hyvä onkelmaratkasija kummiski koko ikäs. Ny ei onnistuisisis muutonkaa, ku ei ol kahteenkymmenee vuattee ollu tuntoo sormis ekan nivelen jälkkee. :(
Musiikki on hyvä, ja jos tykkää kuunnella vaiks kirjoi, ni niissäki ov valinnan varaa. Tätäki oma isä o alkanu tekemää, ku silmävaivasen o vaikkia keskittyy lukemissee. <3