Meniki noppeeste täl kerttaa toi suuoperaatio Islal. Vaiks yht noppeesteha se melkkest paritonnii sit tililtäki "hävis". Mut sama o eres vuarem pääst uurestas, et siiheks vaa täytyy sit saar rahaa säästettyy - taas!
Mun täytyy kyl joku juttu tähä kuvie laittamisee kehittää, ku taas men ne kahreksan kuvaa, mikkä tähä haluun laittaa iha sekases järjestykses, ku yhtaikkaa laittaa. Mist kummast tää bloggeri oikkee määritykset sil järjestyksel ottaa? Ei ol kuvie ottoaika, ei ol kuvie nimitykset ainaskaa.
Mut joo, Islaha tais tajuta noist auton turvavaljaist, mikkä laitin ylle, ku lährettii aamul ulos. Tarkotus ol, et teen aamuLENKIN ennenku lähretää, mut Islaha kipitti autov viäree, et "OVI AUK!". Sikku meinasin, et eiks häräkki pitäs tehrä enne, ni kyykkäs siihe autov viäree ja siihe tul pissit. Sit uurestas ovev viäree, et "NOH!" 😏
Vähä ku houkuttelin, ni päästiim me mettäm pualel niit isomppiiki hätii varte. Mut siält ol veto taas äkkii auton suuntaha. Ja ku kiärsin auton ja otin kameran kättee, ni Isla ol: "MENNÄÄ JO!" Heh! Isla o ain valmis autoiluil, eikä ol moksiskaa elläreissuistakaa, ku siälläki vaa tutustutaa uussii ihmissii, joskus jo siin orotustilas, ja vähintäs sit ellää ja jokusee hoitajaanki. Eikä niit kipujuttui ol muistihi jääny, ei nykkää tuntunu ees huamaava, ku ellä pisti kankkuhu nukutuspiikin.
Ja ku ny se "oikkia" lenkki kotitianois jäi poijes, ni mehä olttii aikas aikasi siäl Vettorim pihal. Kuunnelttii hetki vaa rarioo ja Isla motkotti jokase ohikulkijam peräst, et millo se meijäv vuaro oikkee onkaa. Ehrittii siin viäl piän lenkki tekemää, ennenku menttii ilmottautumaha.
Olttii varmaa ensmäsel ajal, ni mittää issoo ruuhkaa ei ollu. Luvettii ja täyteltii lomakkeit ja orotettii omaa vuaroo. Hauska, ku Isla ei meinaa mittää, ku ihmine kävelee hiljaa ohitte, mut jos joku sattuu puhumaa vaiks kännykkähä, ni sit tulee "keskusteluu" -vouvouvouuuu- Islaltki. Osallistuu. Hölmö! Muutama nauro tätä reaktioo ohimennessäs.
Sevverti elosaa meininkii täl neitosel ol, et ellä meinas, et ehkä joutuu lisäämää toisem piikin, ku sevverti kiarroksii koiral ol, mut se yks riittiki sit hyvi.
Vaiks mä yritän täsäkohtaa miättii kaikkii kivoi ja positiivissii ja aurinkoissii ajatuksii, ni SILTI toi nukuttamine jotenki vaa saa nää silmän hanat ain aukkeemaa. Em mahra mittää. Hoitaja ku tul hakemaa Islan toisee huaneesee toimempiret varte, naurahti et "et oo ainoo".
Sit ajon kottii, enkä pystyny mihinkää keskittymähä, ku orotiv vaa, et puhelin sois. Se voi tarkottaa, et tulee lissää operoitavaa (ja hintaa lissää samal), tai sit se voi ol, et kutsutaa vaa koiruli hakemaa kotti. Onneks puhelin ei soinu ny "muutev vaa" kerttaakaa, et se ku se soi, se ol ellä.
Kuulin jo orottaes, et Isla on tulos, ku oven takan kuulu, mite ellä puheli Islal jottai, ja Islaha sit "vastas". Just sil -vouvouvou- 😁 Ja ku ovi aukes orotustilaha, ni ellä katto enste, et mikä tilanne huanees ol, ja päästi sit Islan tulemaa. Toine tul iha kyyrymyyryy peppu heilue niim paljo, et ellä meinas, et mahtaaks pyssyy plikka tassuillas, ku lääkkeet vaikuttaa viäl, mut pysyhä se. Tul sit kans tarkistettuu, et siruki yhä toimii, kuulemma.
Kolme piänt hammast poistettii, ku niis ol jo jottai rappeumaa, mikä vaa tulis pahenemaa täs vuare aikan ennen seuraavaa käyntii, ku eihä tää ikenen liikakasvu hävii mihinkää, valitettavaste tullee vaa pahentumaha vuasiem mittaa. Saa siis varautuu siihe, et jatkossaki pikkuhiljaa hampaat vähenevä. Ellä harmittel, et tällane ienvaiva on tullu, ku muuto vaikuttaa silt, et hampaat ova vahvat ja kunnos. Mittää hurjaa hammaskiveekää ei ol täsä vuarem mittaa ehtiny muarostumaha. Mut minkäs tälle sit mahtaa?
Iha pikkane pisukiarros tehtii ennenku menttii autol, ja sinnehä tää tytteli taas hyppäs nii, ku oltais jollekki uurel kival seikkailul lährös. 💜
Ajomatkan Isla makoili ja vähä kattel akkunast ulos, mut lopult varmaa nukahtiki. Heräili taas maisemii kattomaa, ku käännyttii kasitiält kottippäi. Siin o sellane melkose jyrkkä U-käännös, ni sitä ei oikkee voi ol huamaamat.
Suasitelttii antaa märkäruakkaa heti, tiätty huamioire päiväannokset, ku aamun ruaka jäi poijes. Pyry olisisis kans sitä halunnu. Pyry on nii ahkera "hoitaja", et ol het nualemas Islan suut ja naamaa ny yleensäkki, et mä pistin luukun häkkihi kii. Isla rauhottu sinne viltim pääl nukkumaha, vähä ku sai ruakkaa vattaha. Mä luulen, et Isla kyl söis ruakkaa, vaikkei olisisis nälkäkää, jos ruakkaa vaa ulottuvil o.
Huamisest alotetaa aamul enste kipulääkityksel (vähintäs 30 minuuttii enne ruakailuu), ja syämisej jälkkee hampaampoistokohtie ruiskupenslaamisel, jos se vaa jotenkis onnistuu. Ruaka pehmeenä pari viikkoo, hampait voi alkaa pesemää muutamam päiväj jälkkee, välttäe noit poistokohtii ja puruluit saa antaa pariv viikom pääst - jos poistokohrat antava myäte (ettei siis tul mittää onkelmaa). Toki sit jos jottai tulee, ollaan ellähä uurestas yhteyksis.
Mut näil näkymin tää ol nyssit tält vuarelt täsä.








Olihan tuo tosi kova koettelumus sekä koiralle että emännälle. Mutta hauskaa miten innoissaan koira oli lähdössä autoilemaan :-) eikä ressukka vielä tainnut aavistaa mitä tuleman piti.
VastaaPoistaMuistan hyvin miten hermona me oltiin kun Arttu oli kielileikkauksessa ja siinä oli vaihtoehtona se ettei kieltä enää voida korjata tai tulee muuten jotain kompikaatioita. Puhelua odotettiin kuumeisesti koko päivä ja mikä helpotus kun päästiin hakemaan kissa kotiin.
Kyllähän tuo kotihoitokin oman osaamisen ja ajan vaatii. Mutta hyvä kun homma on nyt hoidettu. Nopeaa paranemista toivotellen !
Ainaha nää jännittää, ku jottai rokotuksii isomppii operaatiot tehrää. <3
Poista