... sisäl kukkii. Yllättää. Moni kasvi o römppästyny talve aikan, mikä taas ei ol yllättävää. Nii on käyny joka talvi. Mut ny o alkanu näit aikassii kukkijoit jo näkymähä. Jäät ulkon ei haittaa mittää!
Viime keväänä mun kuistil siirtämäni ruma kualleeksluulemani tulilatva alko kukkimaha, vaiks se siis ol nii huanos kunnos, et se orotti reissuu kompostihi. En ehtiny. Sit mum piti vaihtaa se isompaha purkkihi ja uussii multtii, mut ev vaa saanu aikaseks (tää o iha solmus sen avolyhtyhommelin kans, mink sisäl kasvaa, et en tiär mite sitä saa siit ehjän enää irti). Ja aattelin, et nautitaa ny siit viimisest kukinnast sit. No, nythä se onki sit alkanu UURESTAS sojottaa noit kukkavarsii! Vau! Oon iha hämmentyny, mite pirtee voi kasvi olla näi huanol hoirol?
Kliivia, isännäv veljelt saatu, on kukkinu jo vähä aikkaa, alkaa koht lopettelemahanki. Mul on kaht erilaist kliiviaa, paksumpi- ja ohkasempilehtist. Tää paksumpilehtine kukkii mont kerttaa vuares, siskolt saatu toine vaa kerra. Toine ol tosin tosa syksyaikan nii isoks kasvanu, et alko tulla purkist ulos, ja jaoin sen. Sai läheisil usseemmallekki viär omii, ja omas on nyssit tilaa taas iha rauhas kasvaa.
Olkkaris talvehtinu pelakuu myäs kukkii. Tää taitaa ol jo kolmas tai neljäs kukkavarsi. Tää on sitä vanhaa kantaa, minkä alun sain isän äiteelt, meijä Lokalahremmummult, ku hän kävi meil ekan kerra aikanaan (häne "tölli" ol samal sisäratkasul, mut vaa isompan - ja ison perheenhä siäl myäs kasvatti. Meinas, et nää (kaks kasvii) ol hänel ollu ainaski 40 vuat, ja nyssit meil jatkanu olemistas tän 26 vuare ajan, mitä tääl ollaa asuttu. Tärkeit kasvei!
Toki sitä om mont muutaki kasvii, minkä alkuperän yhä muistan, vaiks osa niist ojjo saatu ennenku meijä moksut o syntyny. Lehtikaktuksii, rönsyliljaa, amarylliksii... Värinokkoset oon ostanu kirpparilt. Välil ne menestyvä hyvi, välil o haasteit. Tänä talven om monta menetetty, mut viäl on toivoo. Pistokasversioit ov viäl kasvamas. Ens kuus varmaa alkaa ol mul sellane aika, et pistetää multaa "pölisemää". ;) (legionellavaara huamioire, toki)
Kasveissa voi kulkea mukana ihmiselämä jos vaikka toinenkin. Paitsi minulla :-). Olen viherkasvien ystävä, mutta mutta....liikaa kastelua, kesällä liian pitkiä mökkijaksoja , liikaa tai liian vähän lannoitusta ?
VastaaPoistaViime viikonloppuna vaihdoin kiltisti mullat niille viherkasveille jotka ovat talven jälkeen hengissä. Mutta katsotaan nyt mitä niistä on kesän jälkeen elossa.
Touhulasta toin vuosia pelargoniat talvehtimaan kaupunkiin , mutta viime vuonna pääsivät paleltumaan pakkasessa niin pahasti ennenkuin ehdin sitä tehdä. Nyt pitää ostaa uudet. Pelargoniat kun kertakaikkiaan kuuluu vanhaan mummonmökkiin.
Minulla on jotenkin se oma tapani hoitaa kasveja, mitkä eivät välttämättä mene ollenkaan ns. ohjeiden mukaan. Moni "ei saa saada suoraa auringonvaloa" (esim. juorut), kasvavat kaikkein parhaiten ja vahvimmiksi juuri "kielletyllä" paikalla. ;) Ne pärjää, mitkä pärjää, ja ne mitkä ei, kuolevat pois. Siihen on tyytyminen.
PoistaJa varmuudeksi hyyyyvin harvoin ostan mitään kukkakaupoista tai puutarhoista kotiin, kun saan pistokkaita ystäviltä ja sukulaisilta, niin varmistuu se, etteivät ole "kasvihuoneoloissa" kasvaneita - ja samalla myös ötökkäriski vähän pienenee. Hyvinvoivat kasvit sietävät niitäkin siis paremmin kuin "kulttuurishokissa" olevat kasvit.
Kaupunkiasunnossa pärjäs eri kasvit, mitä täällä vanhassa omakotitalossa nyt. Ilmasto vain on niin paljon erilainen - kuin myös valon määrä. Nyt ollaan enempi varjossa, mitä etelä/länsi-ikkunoilla korkealla kerrostalossa asuessamme.
Pelakuista otan joka kevät pistokkaita ja pidän ne koko kesän pienissä purkeissa, enkä edes yritä saada niistä isoja, niin niillä on aina paremmat mahdollisuudet pärjätä seuraavan talven yli huoneenlämmössä sisällä. Tähän mennessä toiminut hyvin.