Mite sitä ossaakaa tuntee ittes nii kärettömäks ja avuttomaks! Täsä iha lähiaikoin muutamiiki kavereit/ ystävii, joitte taisteluu jaksamisen kans (erilaisist syist johtue) oon ny seurannu. Lähinnä ihav vaa kuuntelevan korvan siis ollu, ku muuhu ei pahemmi paljoo pysty. Lähimmil voi ol sillee käytännön avuks, et käyrää asioil yhres tai toisem pualest toisinas, mut sikku on noit kauvemppii, yli 200 kilsan pääs olevii, ni... Ja ottae huamioo myäs omat menot, sairastelut ja jaksamiset, ni kaikkeen ei vaa riitä.
Kamalaste mainostetaa noit matalan kynnykse apui, mut ne kaik tuntuva olevav vaa just chattii tai nokakkain keskusteluu. Milt sust tuntuu? -> "paskalt" - auttaaks tää? No, EI! Ovat joko pikakoulutettui jonku yhristykse henkilöit (puhelu/chat), kokemusasiantuntijoit (siis ei ammattilaissii nääkää) tai vaiks esim. kirkom pualelt diakonissat, joil joko on tiatoo tai ei ol, riippue tapauksest. Mut mitä ku tarttis ENEMPI juur sitä käytännön appuu? Mite JAKSAA lähtee liikkeel, mite JAKSAA täytel lomakkeit, mite JAKSAA löytää tiatoo siit, mihi voisisis olla yhteyres missäki asias?
Huali-ilmotuksii on tehty nii itte ku toisekki. Eikä niissäkää sit ol tullu ku jottai just keskusteluapuu, ku ovat tulleet kottii kaffel. Lähinnä siis kattomaa, misä kunnos koti o, tarviiks jottai kotiapuu, siivoust ym. (mikkä siis MAKSAA kyl, eikä ol ilmassii), ns. julkist lastenhoitoapuu ei tair ol olemassakaa, jos sitä tartteis, ja tällast. Mist siis EI ol hyätyy, jos ei ol rahaa, eikä ol jaksamist. Eikä se kaik jaksamine ees men omaan kottii, ku se voi tarvit "reppeemist" muil läheisil kans, mikä just rasittaa.
Jäät hyväpalkkasest tyäst yllättäe tyättömäks. Vanhat kiinteet kulut jatkuva, mut täl hetkel ei niiv vaa saa esimerkiks asuntoo/ omakotitaloo myytyy. Joku voi ol kiinnostunukki, mukku sit pankki ei annakkaa lainaa ostajal, ni siinähä se. Kulut juaksee, tulot puttoo. Tyäpaikkoi voi hakkee, mut nii hakkee sit moni muuki siihe samaha. Ja tuntuu, et tyäpaikat vaa koko aja vähenee ja vähenee, tyättömii tulee lissää ja lissää. Ei hyvä yhtälö sekää.
Jos oot tyätön, ja saatki jonku pikkase pätkätyän, tai piänituntise osa-aikatyän, raha-asiat menevä iha sekasi. Tyäkkäri/ tyättömyyskassa/ kela... Ja jos lomakkeis tulee joku outo juttu, ja vastaat vääri, saatika jos jätät vastaamast johonki, mitä et ymmärrä, taas jää jutut keske, ja rahantulo viivästyy (tai loppuu kokonas pitkäks aikkaa). Toimeentulotuel kamala paperimpyäritysrumba kans, mihi menee aikaa JA just sitä enerkkiaa, mitä ei olisisis muutonkaa ylimääräst. Ja jos sattuu asiat lipsahtamaha ulosoton pualel, ni kaik jutut vaa senku monimutkastuva entisestäs.
Sellane YHRE luukun palvelu (se voisis olla kyl vaiks netis kummiski), mist sais just kaik nää eri jutskat. Joku joka täyttää (vähintäs avustaa täyttämises) lomakkeet, joku joka antaa vinkkei, mihi kuulusis mennä, mitä voisisis tehrä. Iha käytännös. Sikku nää viäl joka paikkakunnal tuntuu oleva erilaiset, ja ne muuttuva koko aja. Joo, rasittaaha tää niit eri aloje tyäntekijöitäki, taatuste, ku pittää koko aja uuristaa osaamistas, mut silti. Mite oletetaa et "maija meikäläiset" nää sit tiätäis, ku tuntuu, ettei asiantuntijakkaa tiärä?
Nyt ei tunnu hyvält!
Tähän mä en sano, että "mä niin tiedän miltä susta tuntuu" - kun en tiedä. Mutta sanon, että yritän kuvitella miltä tuntuu, koska kun luin, niin itsellä on aika lailla yhtä kädetön olo. Haluaisin auttaa, mutta kun luulen aiheuttavani vaan lisää harmia ja pahaa oloa autettavalle.
VastaaPoistaMutta joskus onneksi riittää, kun on vain se kuunteleva korva ja olkapää johon nojata, ja se kauppakassin kantaja.
Tuosta "miltä nyt tuntuu - paskalta - auttaaks tää" - siitä on omakohtaista kokemusta vähän toisessa muodossa:
mä olin hakenut jo monta kertaa eläkettä ja Mursu oli joutunut työttömäks. Mulla oli käytössä vielä työterveyshuolto ja kävin siellä psykologilla, kaikki kivet oli käännettävä. Suurin huoli oli SÄÄNNÖLLISESTÄ toimeentulosta, kun vuoden/puolen vuoden välein piti hakea kuntoutustukea. Ei se psykologi tajunnut, selitti vain, että "tiedätkö tuon vanhan elokuvateatterin, siellä on ruokajakelu joka viikkoa, viidellä eurolla saa kassillisen ruokaa". Ei ollut kyse siitä, kyllä meillä oli ruokaa ja rahaa siihen, mutta kun oli tottunut säännöllisiin tuloihin, ja kaikki muuttui vuodessa epävarmaksi, se söi niin naista kuin miestäkin rotan lailla.
Kuuntelu on vaikea taito ja siksi siihen pitäis sekä ammattilaisilla että matalalla kynnyksellä (en osaa taivuttaa sanoja...) varata kunnolla aikaa!
Ja kun tarvitaan konkreettista apua, ei sen pitäisi jäädä saamatta siksi, ettei siihen ole varaa.
Pitikö joskus silloin 1970-luvulla maksaa kodinhoitajasta? Mummolassa kävi kodinhoitaja hoitamassa kotityöt ja huolehtimassa meistä mukuloista (sedät ja minä, joka olin siellä hoidossa/kävin sieltä käsin koulua), kun mummo oli sairaalassa.
Halaus Minz - koeta jaksaa, kaikesta huolimatta ♥️
Kiitos halauksest, Pöllö!
VastaaPoistaMul taitaa ny ol joku valituskynnys alhaal, ku tuntuu, et niim moni asia ottaa "luannom pääl". Mut rasittaa se sivust seurat, ku toisil o isoi pahoi oloi, eikä oikkee mittää appuu mistää saa.
Se pelko siit, et oma talous ei enää olekkaa iha täysi omis käsis, monistaki syist, aiheuttaa kyl paljo harmait hiuksii. Tiättyhy pisteesee ast voi vähentää kului, JOS o ollu sellassii kului, mist vähentää. Mitä sikku ei asunto mee kaupaks, tekkee ruuvat itte, ei käy ravintolois, ei käyt eineksii, jättää kaik kalliimmat ruaka-ainekset ostamat, peruuttaa kaik kuukausitilaukset (netti- ja lehti- jne.), jättää harrastukset... Hmm. Ja varsinki, jos ojjo nähny ison vaivan, ja myyny poijes kaik, mitä myytävää o ollu... :(
Anna tulla vaan - eikö me just Pöllönkulmalla oltu sitä mieltä, että kyllä maailmaan marinaa mahtuu.
PoistaSe tuntuu pahalta kun haluaisi auttaa, mutta kun ei pysty itse auttamaan eikä toinen saa muualtakaan apua. Tai ehkä saisi, mutta ei halua sitä vastaanottaa.. sekin on tuttua - väkisin ei voi auttaa, voi vain yrittää puhua.
Niin totta turiset! <3 Ain ei oteta apujakaa vastaa, vaiks sitä olisisis saatavil, mut sikku sitä haluu ja TARTTEE, sitä vaa ei saa. Yrittämäl vaa tuntuu, et hakkaa päät seinää, eikä mittää tapahru. :(
PoistaMut joo, näit kausii tuntuu tuleva ain tasase epätasaseste, mut valitettavaste enenemäs määrin ny viime vuasie aikan, et alkaa "kipukynnys" ylittymähä itte kultaki.
Kiitos, Pöllö, et oot olemas! Ja "menos" mukan! <3
Olen melkoisen samaa mieltä kaikesta tuosta mitä kirjoittelit. Melkein jokaiselle tulee milloin mitäkin vaikeuksia eikä niiden hoitaminen ole läheskään aina nopeaa ja/tai helppoa. Toivottavasti sinulla nyt ainakin terveys palautuu ja kunhan päästään kevääseen niin eiköhän se auta piristämään mielentilaakin, koska talvi ei ole ainakaan minun vuodenaikani.
VastaaPoistaVoimien etälähetys sinulle täältä Kotkasta!!!
Kiitos, Marjatta! <3
PoistaTuntuu välil, et sikku murheit alkaa tul, niit sit kasaantuu isoiks keoiks saakka ain niil yksil yksilöil, vaiks voisisis vähä jakaantuu tasasemminki (tai tiätty parast olisisis, ettei tulis murheit lainkaa, se vaa taitaa ol maailmas mahrotont).
Mut päivä päivält ettippäi porskutetaa! Me kaikki! <3
Olit poikennut Terhin tarinoissa ja kiitos siitä ja samalla tulin tutustumaan sinun sivuihisi.
VastaaPoistaHauskaa miten kirjoitat rauman kielt :-) mutta täytyy tunnustaa että sen lukeminen oli vähän haastellista paikkapaikoin vaikka minäkin olen turust päin kotosi.
Mutta asiaan !
Olen tähän ikään mennessä elänyt rikkaita ja köyhiä, laihoja ja lihavia vuosia ja totuus on valitettavasti se, että raha ratkaisee niin monia asioita. Sitä on turha kaunistella. Rahalla pitää hommata ruokaa kaupasta, lääkkeitä apteekista enempi tai vähempi ja kattoa pään päälle mutta entäs ne muut jutut. Kun ei ole varaa harrastuksiin, kulttuuriin, matkustamiseen....eikä mihinkään ylimääräiseen jos aina tarpeelliseenkaan.
Minä olen onnellinen siksi, että olen saanut aina tehdä töitä mutta kun sitäkään ei kaikille riitä ja siitä seuraa sitten sekä taloudellisia että henkisiä ongelmia.
Pidän avoimesta tyylistäsi kertoa asioita ; niistä vaikeistakin.
Tsemppiä ja valonpilkahduksia sinulle !
Oi, mite kiva, et poikkesit! <3
PoistaMum murre taitaa ol sekalaist soppaa Tampereelt, Rauman kaut Turkuhu. Sellast, mitä omas suvus lähinnä mun lapsuures o enempi puhuttu. Alkaa murteet hävitä, mitä enemp o ihmiste kans tekemisis, jokka ei puhu murteel. Mä tykkään kyl lukkee muitaki murteit ku omaa - äänee lukies jotenki oon ymmärtävinäni paremmi ku pään sisäl, hiljaa. ;)
Eipä nykyää pääse ilma kului, vaiks omistais jonku paikan jostai täysin korvest, ja muuto tulisisis melkkest omavaraseste toimee, ku se paikan kiinteistövero vähintäs pitäs rahana kunnal/ valtiol kulkee. Siihe pääl siv viäl tiämaksui ja tiäs mitä, jos haluu kummiski ees joskus liikkuu ihmiste ilmoil. Ei ol nyky-yhteiskuntaa rakennettu nii. Rahan pitää ol liikkees - ja mialuuste tiätty valtion kassaha tippuu vuasittai ain lissää varoi.
Mut joo, toisil ov vaikeuksii, talourelliseste, vaikkei ol oikeest pahemmi mittää ylimääräst, ja on kaks tyäskäyvää taloures, ja toiset sit tyättömän/ sairaslomal/ eläkkeel yrittää paperiviirakoist selvit, et ees jotenkute pärjää. Mitä enemmä tyättömii ja mitä vähemmä tyäpaikkoi, sitä enempi kummiski näit kärsivii talouksii o.
Mut pitäis osat nauttii ny siit, et OMA talous o kutakuinki kunnos, vaiks paljo remppaa onki orotettavis, mihi on itte säästettävä, ku sitä lainaakaa ei nykyäs enää niiv vaa saa...
Kiitos toivotuksist! <3 Ja sitä samaa sinnekki!