Oon bujoillu ny 2017 syksyst lähtie, tauotta, enkä enää ilman osais ollakkaa. Voi, mite välil yhäki kummastuttaa, et MIKSEN ollu itte keksiny tällast apuvälinet ittelleni aikasemmi? Lista- ja kalenteri-ihmine ku oon ain ollu - näkkee sen vanhoist kalentereist ja päiväkirjoistaki.
Tyyli muuttuu, asiat muuttuu, mut se onki bujon vahvuus, et se VOI muuttuu, jopa kesken kaike kautta, tarvittaes. Joustaa, joustaa! <3 Paremmi ku mikkää valmis kalenteri konsanas.
Tulevaisuussivuje (mist löytyy asioit jo vuassii ettippäiki) pääl nikkaroin sopivas kohtaa uussii kuukausii viikkoines. Tapahtumat pysyvä kasas, ja siirtyvä uusil sivuil sitä mukkaa, ku uussii sivui teen. Välil o aikaa ja innostust tehrä montaki sivuu, joskus vaa viikko kerrallas, mut AIN etukättee. Jos joskus jäis joku viikko tekemät, ni en sitä kyl enää jälkikättee tekiskää. Se on sit jo "unohrettu" viikko. Jos en ol sitä viikkoo tarvinnu, ni EN oo tarvinnu. ;)
Ens kuuks ojjo kivaa tiaros, ja niit orotan kovinki. Eli ny piretää peukkui, ettei MITTÄÄ sairastumissii täsäkohti enää tulisisis! Pikkuhiljaa alkaa kuulo jo palautumaha (ainaki toiseen korvaha), vaiks viäl kamala vinkumine onki pääl molemmis. Ulkoste äänte täytyy men sen ulvomise ylitte. Mut tätä tää toipumine ain o: hirast. Mut paremp hiras, ku ei toipumist lainkka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti