Pit ottaa koirast kuvii viäl ku lunt o, aamu-usvan kera, mut eihä tää mun luurin kamera nyssit tehnykkää yhteistyät täsä kelis. Ku nappaa kuvaa, se "sanoo", et pirä luuri paikallas, ja sit siin pyärii ja pyärii joku pallero, sen melkkest pual minuuttii, ja mun käsi tärrää ja Isla haluisisis jo mennä ettippäi, eikä pysy paikallas, ni... Suurin osa kuvist siis iham pilal.
Oon joskus yrittäny kattoo, et mikä asetus tosa nyssit om pääl, ku tekkee tota välil iha valosaski, vaiks mä luulin, et se oj joku hämäräasetus. En ol keksiny. Menee välil nää tekniikat nii "hianoks", et ne pilaa kaik kuvat.
Meijä torppaha o siis kahre tiäv välis, tällane valompilkahrus muute hämäräs maisemas. Paitti jos kattois tän kuvan ottopaikast mun selän taa, misä hohkaa kasitiäv valot, ja naapurin pihavalot, heh!
Mul tulee ain mummu (isän äiti) miälee, ku otan kuvii tällee hämäräs meijä torpast. Hän ku asustel mettän keskel (YKSIKSES), vähä isommas rintamamiästalos, mitä meijä o. Mut samal "kaaval" tehty. Mummul ol ullakol vaa varastotilaa ja yks pikkane kesähuane, mut alakerras iso köökki -tupa-, kamari ja iha kunnon kokkone sali. Porstuaki ol melkosen kokkone, vaiks kuisti oliki avoversio. Kolme tulipesää, mil talo pysy kylminäki talvina asuttavana. Täsä meil o ollu kyl puuhella/leivinuuni köökis joskus aikanas, mut erelliset asukkaat rempatessaan ova poistanu sen. Ny haaveillaa, et saarais se joskus viäl paikalles takasi. Vaatii vaa isomppaa remppaa ovempaikkoje vaihtamiste kans (mikä vaatii vessan paikan vaihtamisen), ettei meijä jo valmiiks piänet kaappitilat vähene entisestäs. Et "sit joskus".
Saaha sitä haaveilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti