Kuuretta päivää uut vuat, Loppiaist viätetää

Tai ei kait täsä ny sen kummemppii "viättämissii" suinkka ol. Meil ei ol viäl tapan täsä kohtaa jouluukaa pois ottaa. Nuuttipukki vast joulun viä (tai meil se mennee usseste sitä seuraavaha viikolloppuhu, ku ei jaks viikol töittem pääl mittää enemppii hääräil). Tänä vuan se on kyl aika helppoo, ku en ol ottanu esil pal mittää joulujuttui. Ei saatu kuustakaa terassil hajettuu.

Taas VAA kaksi kuvaa, ja silti ne men väärimpäi, nurimperi järjestykses. Höh! Mut saa nyssit olla. Vilpost täsä keiliem pualest tosiaa ehti ja tulla. Samas tahris ulkolämpötila laski, ku mun kuume nous. Eli viikollopun hulinois lastellaste kans - tulin kippiäks. :( Enerkkia ol iha nollis, enkä jaksanu kamalaste mittää puuhail. Mitä nyssit pakolliset jutut tul tehtyy, ja ku muksut kaatuva sänkyhy, määki kaarusin... Alkuhu ol vaa kuumet, nokka vuas, korvat poksuva ja olo ol täysi vetämätön. Sit maanantain tul yskä ja "piikit" kurkkuhu, et niälemine sattuu. Voi yäks! Mut eiku siv vaa pitkii päikkäreit (kippiän saan unt valosanaki aikan, muuto se ei onnistu, vaiks olisisin kui väsyny), karvatit kaverein, ja rauhallist meininkii. Isäntä o hoitanu koiran lenkitykset, mä vaan laitan ruuvat ain valmiiks. 

Kuva on siis maanantaiaamult, vähä falskaava akkunav viärest. Ulkomittari o akkunas ja siit voi ain varmistel, et suurimpiirteis samoi lukemii näyttää tää digi ku se iha "normi" mittariki. Asteel voi joskus poiket. Digin mittapää ov vähä alempan seinustal, ettei iha akkunas kii. Sisälämpötila on alhane tosa akkunav viäres, mut tasaantuu kyl sit sisemmäs huaneesee mennes. Mut onha se vilposamppaa näi, ku o hurjat pakkaset, ja sit sem pääl viäl tuulee pohjosest, mikä ossuu suaraa meijä torppaha.

Perjantain hajin pojat, ja alettii olemaa iltapalaa koht valmistelemas, ku serkkupoika yllätti piipahruksel. Ol kotimatkal Raumalt tulos, eikä pörhältäny ohitte. Kiva juttu! Mut jäin vaa jälkkeeppäi miättimää, et mahtoks just nii kauva viipyy, et ehti saar tartunnan? Ku perjantain ei kyl ittel viäl tuntunu mittää, mut sanotaa, et tarttumine voi tapahtuu jo pari päivää ennenku om mittää tuntuvii oireit. Toivottavaste ei. Sama tiätty poikie kans. Koulut ja päiväkorit alkava huame, pitkän joululomaj jälkkee. Ei olisis kiva tul het kippiäks.

Kyl me pikkase lumitöit saatii tehrä, lumilappioil ja kolal, sit pulkkailuu ja piäne mäje laskuu. Nuaremp varsinki tykkäs laskee mäkkee. Sevverti kylmä tuuli ol, vaiks ei viäl yli kymment astet pakkast ollu, et het jos jää paikoilles, ni kylmähä siin tuli. Äkkii tua huamas, et ei kannat orottaa kyytii mäje ylös menemiseks, ku kannattaa iha itte viär pulkka sinne, liikkuu vähä, ni pyssyy lämpimämpän itekki. <3

Meil o sellane jarrupulkka, mil voisisis vähä isompiki ihmine laskee isomppaa mäkkee. Saa ohjattuu iha pulkan "ottimil" suuntaa, ettei tartte pelät vanttuitte katoomissii siin matkal. Hah! Ku muistelee, millassii mäkkii itte oon lapsena laskenu, ja kuimmont vanttuut sil tiäl oj jääny... Johonki ne vaa o ottanu siin matkal kii. Osa löyty myähemmi, mut ei kaikkii. Sit menttii kottii käsi taskus. ;) Tän pulkan suunnitelijal vissii oj joskus käyny samal taval.

Nyv voi viäl ottaa vähä rauhallisemmi, ku koht alkaa tilimpäätös- ja veroilmotusaika, ja sit mennee monet illat ja viikolloput niis hommis. Viime vuas täytyy saar "pulkkaha", ja siin sivus kulkeva kaik täv vuare jutut jo kans, mitä ei voi unohtaa vaa olemaa. Mut tätä tää o joka vuas. Otetaa aikaa sit sillo, ku sitä om mahrollisuus paremmi ottaa. Kesäaika onneks o hiljasemppaa aikaa.