Ku meil ol toi vanha postitiä, tää historialline "kuninkaan tiä" täsä, ja sen reunoil puit ja pusikoit, sai helleaikanki kulkee siäl varjos, meil ol iha toisellaiset kasvitki täsä. Kialot ja saniaiset ol runsait ja kauniit, mut ny niit ov vaa yksittäissii siäl tääl. Saniaiset taitava hävitä pikkuhiljaa kokonas. Surku. Tykkäisin niist kovaste. Kialot yrittää sinnitel, ja ettii sopivamppii kasvupaikkoi.
Valkomesikäks sanottii tätä nyt hiakkatiän soras, reunas siis, kasvavaa valkost kukkaa. Hentovartine, mut kaunis. Tää on eka kerta ku tähä oon tääl törmänny. Vanhempie mökil miälestäni joskus nähny kans, mut onks ne ollu samaa, sitähä ei voi vannomaa mennä.
Valkolehdokki taas ov vähä isomp, mut kasvaa tual pusikos kuusikos, ei tän mun kintun kans mennä lähempää kuvii napsimaha. Zoomil vaa - siks rakeine. Näitäkää ei tääl ol aikasemmi näkyny. Lähistölläkää.
Joku käenkukka kans kasvaa ja komistuu täsä vuas vuarelt. Tähä valuu mäjelt sareveret, eli siis niit "hulevesii", mitä ei sais omalt tontilt naapurin tontil valuukkaa. Mut antaa kasveil mahrollisuure, ku muuto täsä ympäristös on tosi kuivaa ja aurinkos paahteistaki näi kesäsi.
Mäkitervakkoo tääl kasvaa mättäin vähä siäl ja tääl naapurustos, mut ekan kerra tänä vuan ny meijä oman tonti rajal. Varjon kasvit muuttuu valosamman kasveiks pikkuhiljaa. Lisäkasvit ei ol lainkkaa huano juttu, mut surku, ku ne "vanhat" selkeeste joutuva väistymähä ihmiste toimien takii. Tiäremontti ol melkone ja sehä tosiaa muutti kertarysäyksel varjot valosiks, suajasan tuuliseks. Mut tähä meijän ny on tyytymine.
Huomaan, etten ole taas pysynyt postausten perässä, mutta vaikka en aina kommentoi, käyn ne läpi kun ehdin.
VastaaPoistaKiva tallentaa kesä kuviin ja kuvien ja muistiinpanojen kautta voi tarkastella muutoksia ympäristössä.
Saniaiset ovat kyllä kauniita.