Aika aikaansa kutaki

Täsä jäin miättimähä, mite eri asumismuato ja -paikkaki vaikuttaa elämähä. Me ollaa asuttu piänes kerrostaloasunnos (yksiös), rivitalos, luhtitalon toises kerrokses, isos kerrostaloasunnos ja nyssit pikkases omakotitalos.

Täst meijä nykysest tykätää molemmat isännän kans tosi paljo, ja on jokune vuas sitte ollu tilanne, mis me jouruttii miättimää, et täst on isol torennäkösyyrel luavuttava. Siivottii sillo käytännös varasto tyhjäks, mikä ol vuasiem mittaa tullu täyttee jos mitäki tavaraa. Iha käyttökelpost, mikkä vaa ei mahru toho asuintaloho sisäl millää. Niist tavaroist ol suhtees helppo pääst eroho, ku täst talost ja pihast pois lähtemine satutti jo iha ajatukse tasol. Ollaa kyl NII jääty tähä kii.

Täst lährettii sillo aikanas, ku tähä 1999 syksyl muutettii. Piha ol ollu peltona, ja myähemmi kuultii, ettei täs oikkee tahtonu kasvaa mikkää. Eikä sillee ihme, ku tää o välil ihal liija kuuma ja kuiva, ja sit taas kylmä ja märkä. Maa elää tosi paljo. Meil o talvisi pari-kolme astet kylmemppää ku ympäril ja kesäsi sama sit lämpimämmäm pualel. Aurinko paahtaa, pohjostuuli puhkuu, mut kohopenkit, kasvarit ja vatut (toki suajasemmas paikas) tuattava satoo ja silmäniloo iha kivaste!

Remppaa ollaan tehty joka kämpäs, mis ollaa asuttu, ja onha niit autottomiiki aikoi ollu, ku kaik tarvittavat palvelut oliva iha kävelymatkam pääs (kaupat, pankit, posti, apteekki, terveyskeskus, neuvola, tiheet bussilinjat...), mut sit se oma piha-alue puuttu, ja isohko parveke jäi hetimite pikkaseks, vaiks siittäki kyl saatii lasten kans vähä naposteltavii (mansikoi, yrttei, perunoi, porkkanoi, herneit, ja yks vuas päivähoirost tullu kurpitsa valtas koko parvekkeen lattiatilan, heh). Naapureit ei paljo nähty, muutama perhe samanikäsine lapsines käytännös vaa. Vaiks ol iso taloyhtiö (toisaalt hyvä, toisaalt huano). Tuntuu välil, et tääl maal ollaa enempi naapureitte kans tekemisis, ku kerrostalos konsanas, vaiks välimatkat o huamattavaste isomppii. Ja ehkä jopa se käsite "naapuri" om paljo laajemp ku kaupunkis.

Ollaa isännän kans enempi tällassii kotihiirii, ku ulospäisuuntautuneit yhteisöllissii persoonii, vaiks sit talkois sum muis yhteisis jutuis ollaa pyrittykki olemaa mukan. Niitähä ny ei kamalaste tääl maal enää ol ollukkaa, vaiks kyläyhristykse jäsenii ollaanki. Jotenki se aika vaa "lipsahtaa" tääl oman tonti sisäl enempi. Vaiks tarvittaes autetaa kyl, misä voiraa tai osataa.

Suunnitelmii o yhä paljo, ja vaiks toteutettukki monttaalait, ni tuntuu, ettei koskaa tul valmist. Tää o, niinku sanottii, ku tänne muutettii: ikiprojekti! =D

Mut ny tehrää asioit ihav vaa meit ittee varte, ei kettää eikä mittää muut ajatelle. Kiinteistön arvo tuntuu vaa tippuva ku lehmän häntä, vaiks mitem paljo rahaa tähä kii laitettais. Ja sitäki ollaa yhä miäles piretty, et "mitä jos"... tulee se pakkoaika, ettei pärjät täsä kahrestas enää. Minimivaatimus seuraaval  asunnol olisis se, et eres piän ulkotila, vaiks parvekkeena sit, täytyy olla. Ja paikal se, et peruspalvelut olis kävelymatkan pääs (huanokinttusellekki), ettei tarttis ylläpitää autoo ja siihe liittyvii kului enää. Ny meijä ei tartte autopaikast maksaa mittää, mut het jos asutuskeskuksihi mennää, ni niis usseste ov vaa ne maksulliset paikat.

Joo, lopputuleman se, et me asutaa NY just siäl, misä halutaanki! <3