Ku saiski tehrä vaa tota lattiaa, ni hommaha olisisis tehty jo. Mut meijäm pit saar kamat poijes, siv viäl osa seinäst tapiseerat, osaan laittaa uut levyy, ja niitten takii pit saar vähä sähköjohtoiki poijes tiält. Ja sellast "nikkarointii".
Ja ku päästii noi pualeevvälii huanet, ol taas siirrettävä lissää tavaraa toiselt pualelt tehryl pualel, et pääsee jatkamaha. Ja ku homma selväste men yli viikollopun, mun ol saatava tyäpiste iha käyttökuntohos saakka. Saa nährä, jääks tää tähä, vai siirtyyks viäl vanhal paikalles. Vähä kyseenalast se, et mite muut kalusteet mahtuu tilaha tällättes. Kokeiltava o. Vaiks metrimital ollaanki kaikkee "testailtu", sillee niinku ilmas, kuvitteelliseste. Et "periaattees" pitäs, mut mitä käytäntö näyttää, se voiki ol iha toine juttu.
Taulukki mahtuva omil vanhoil paikoilles iha hyvi. Tää isoinha on se meijä isoin monivuatine karvattipoppoo, ja siihem pääl viäl meijä "päähoidokit", Ekku-mitteli ja Repe-coton. Vaiks viimisist ei meijä seinilt löyry kuvii, ni eiväk kyl unohru kummiskaa! <3 Kaik näät nyjjo sateenkaarisillal. Isla tul sit, ja ehti ol hetken viäl osan vanhan lössin kans, sit tul Nipsu, ja Susuki viäl siinkohtaa eli, mut Pyryy Susu ei enää ehtiny näkemähä. Suhtkoht saman ikässii kaik, ni suruajakki pakkaava tulemaa aikas likikkäi. Mut muistois kaik, yhä! Myäs ne erelliset, jokka eivä ehtiny tääl meijä torpas nii olemaankaa. Mörri ja Lissu muuttiva meijän kans tänne aikanas kerrostalost, ja valokuvat kirjahyllylt kyl löytyy, mut mittää tauluu ei olla teetetty. Se aika ikkäänku meni jo. Kyl mää muistan meijä kaik lemmikit (ja hoirossaki olleet otukset) iha lapsuurest asti, vaikkei niist kaikist tair enää ol yhren yhtäkää valokuvaa tallel.
Menipä ny vähä sivuteil tää juttu. Mut remppa siis jatkuu! Nyv vaa töittej jälkee iltasi, tai jollei iltasi ehri, ni ens viikolloppun, vaiks onki jo ohjelmaa tiaros siihenki. Kivaa orotettavaa!
Eikös se mene niin , että puoliksi tehty on melkein jo valmis :-). Ja kun on päässyt alkuun niin eihän hommia voi keskenkään lopettaa...onneksi :-).
VastaaPoistaMeillä vähän kipuillaan jo ennakkoon miten rakas Arttumme jaksaa tämän talven kun sen kunto aina talvella tuppaa heikentymään eli kun ei saa kirmata ulkona niinkuin kesällä niin kuntokin vanhalla kissalla heikkenee. Ja onhan se jo aika lailla laihtunutkin vaikka ruokahalu taitaa olla kuitenkin entisellään. Lemmikeistä on siksikin niin kova huoli kun ei voi varmaksi tietää onko vaivoja ja minkälaisia.
Hualiha se, tassuttajist. Siks onki tärkeet käyr tarkistuksis säännölliseste. Me käyrää vähintäs se rokotuste väli (nykysi kolme vuat), ja samal otetaa labrat ja ellä kattoo, et tarviiks röntkenii suust ottaa.
PoistaNe karvattie viimiset vuaret pakkaava olemaa sellast hyviem päivie laskemist, et niit olisis selväste enempi ku huanoi. Kissakkaa ku eivät tosiaa mittää pahemmi kipui näytä. Joskus joku korvan asento, silmie liikkeet kertoo, et "jottai" o.
Islan suunhoito-operaatio on kans eres. Ja sinnehä se äkäsee parisen tonnii uppoo - niinku joka vuas viimiset kolme vuat jo. Tänä vuan saa hänki taas rokotukset samal kerttaa - ja muun yleisterveystarkastukse labrojen kera. Sit saa taas hetken ol varma, et haavoje parantumisej (kipulääkityksel) jälkkee o kivutont oloo taas mont kuukaut. Sentäs.