Isäntähä se sit joutu tekemää yksinäs eilä koko pihan ja tiämpätkän, et om mahrollist liikkuu autol jonnekki. Pikkupakkasel om pysyny eilise plussaj jälkkee. Luanto näyttää parastas.
Päätin tehrä piänt makkiaa iltapäiväl, ahkeral kolailijal, ja ku viikko-ostospäivää ollaa siirretty ja siirretty, ni kaapit ol aika tyhjät, mut saim mää sit jottai kokkoo. En kyl iha reseptim mukkaa. Ol pakko soveltaa (ain pelottavaa!).
Tollane pikkane kakkuvuaka, lelu melkkest, mut sopii näi kahrel ku jottai tekkee, ni iham mainioste. Kaunis siit ei tullu, mut iha syätävä: juustokakkumaine koostumus, raikkaat mustaherukat, ja vaiks kuarrute valahti alas (en IKINÄ saa sitä onnistumaa, en ees viinereittem pääl - sitä taikakikkaa en ol oppinu viäl), se toi piänt makeut muuto hyvi kirpeesee kakkuhu. Toist samallaist en osaisisis tehrä, kummiskaa.
Reseptii muakkasin:
1 banaani = vehnäjauho ja öljy (ihav vaa summammutikas)
2 dl jogurttii = 2 dl maitorahkaa
2 dl tuaremustikkaa = 2 dl pakkas-mustaherukkaa (ne meijä viimiset viime kesält)
1 kanammuna ol reseptist ainoo, mikä men "oikkee". Sellane pikkane taikina. Ei tän kanammunan lisäks mittää, mikä toimis kohottajana, eikä tätäkää vatkattu, eli sai laittaa vuuan täyttee. Kaik aineet vaa keskenäs sekasi, öljyttyhy vuakaha (ei mittää korppujauhoo tai mannaryynii) ja sit uunihi. Arvausperiaatteel lämpötila (ekaks 20 min 175 ja lopuks 15 min 200) ja paistoaika (alotin orottamaa noin 10 minuuttii, et miten käy, ja siv vaa päätin, et ny riittää). Pikkase se jostai syyst kummiski uunis kohos, mut ei tullu yli.
Sit jännitettii, et mite sen saa vuuast ulos ehjän. Olin jo valmistautunu siihe, et tulee mössöö, muttei sit tullukkaa. Pittää vaa antaa rauhas jäähtyy, eikä men liija aikasi hosumaha.
Ha, kaikkee sitä täytyy kokeil! Ja tykättii!
Tuo kakkusi kuulosti niin minulta että ihan nauratti. Minä kun saatan leipoa monenmoista usein vain siitä mitä kaapista löytyy. Eikä koskaan mitkään jää syömättä :-). Sama pätee kaikkeen kokkailuun. Mutta Kari on tarkempi resepteistä ja minä usein totean ettei se nyt niin nuukaa ole ja Kari vastaa, että onhan se :-). Tosin on oppinut pikkuhiljaa "Terhin keittiössä" löysäämään ja kokeilemaan kaikkea.
VastaaPoistaMulla menee helposti jotain pieleen, vaikka tekisin JUST reseptin mukaan. Siksi en kovin usein sooloile. Nyt oli vähän pakko, kun ei oikeasti ollut paljon mitään aineksia.
PoistaIsäntä tekee aina "vähän sinnepäin" ja unohtaa puolet aineksista, ja JOKA kerta onnistuu erinomaisesti. =P
Pääasia, että oli hyvää ☺️
VastaaPoistaMinä olen tässä pitkään miettinyt, että pitäisikö leipoa joku kakku (=tiikerikakku), mutta en ole saanut aikaiseksi ja parempi niin. On tota "kakkua" kumpaisellakin ihan omasta takaa ja Mursun diabetes ei kakkuja kaipaile, vaikka käytänkin usein leivonnassa sitä Karppi -sokeria. Sokeria joka ei oo sokeria vaan jotain muutan.
Juu, yleensä kaik tekeleet tulee syättyy. Välil vähä puutteellisellaki maul, mut tää ol kyl hyvää! Eikä ollu kakus lisättyy sokerii, kuarruttees kyl - sitä olisisis saanu itte annosteltuu enempi tai vähempi omal lautasel. Tää kakku siis ol niim piän, ettei siit tullu ku kaks annost. =P Tai yks "miähe" annos.
PoistaKarppisokerii meilläki paljo sokerin tilal, vaiks seki o "sokerii", ei elimistön sokeritasoo nostattavaa. Noh, en saa sil kyl hiivaa nousemaa, ku pullaa tekkee, et täytyy niis iha ehtaa sokerii käyttää vähä hiivan ruuaks, kummiski. ;)
Mä en oo leiponut pullaa vuosiin. Karppisokeria olen käyttänyt kiisseleihin ja pannukakkuun, vähän ripotellut marjojen päälle kun on pakastettu sellasenaan.
PoistaMä kun en tee meillä ruokaa, niin en ole juurikaan perehtynyt mitä tuo Mursu saa/saisi syödä ja mitä ei, luotan siihen, että aikuinen mies hoitaa itse itseänsä. Silloin kun on jotain, mitä minä en syö tai voi syödä, niin siitä sanon, että sitä ei ruokaan laiteta.
Mä ain sillon tällö innostun "pullailemaa". Mä mialuummin leivon ja teen puurot, kiisselit, makkiat keitot ym. ja isäntä saa hoitaa noi pääruakie kokkailut.
PoistaMeil o jottai juttui, mitä molempie pitäs välttää, ja sit jottai mitä vaa toine ei saa syär, ni joskus o "kippoi" pöyräl, et kaikil o "kaikkee", eikä kenenkää tartte jättää mittää poijes toisen takii. Opetteluu ain välil, jos tulee uussii juttui, mut sitähä tää elämä!
Monttaalait makeutust oon kokeillu, mut tää karppisokeri om mum miälest kaikkeist samallaisin, ku iha normisokeri, ettei tartte miättii annostuksii erikses tai maistella jottai sivumakuu tuatoksis. Sevverti vähä irtosokerii käytetää, et yks pussilline kestää kyl vaiks kui ja kauva. Nykki varmaa jo yli vuas viimise ostamisest, ja pussim pohjalt valkost löytyy viäl. Sulkee vaa pussin tarkkaa, ettei men klimppihi. ;)
Kyllä joskus kaipaa ton syömisen suhteenkin niitä lapsuuden päiviä, kun itsellä ei ollut muita rajoitteita kuin "en mä tykkää".
PoistaMitään ei oo minulta lääkärissä tutkittu, mutta kyllähän tuon itse oppii tietämään mitä syö ja mitä ei - muutakin kuin ne "en tykkää" -ruuat.
Tai jonkinlaisen refluksitaudin ne on diagnosoineet ja siihen tropit antaneet, mutta ruokien kanssa on sitten se, että tänään voin syödä ja huomenna en. Onneksi mihinkään ei oo mitään hirvittävää himoa. Kahvin juonnin lopettaminen toissa päivänä ei ole ainakaan vielä tuonut ongelmia 😄
Eri asia on tuo Mursu; db 2, verenpaine, ja nivelrikkoa ja muuta - koko ukko on yhtä kipua 😢 Eikä usko puhetta, kun sanon, että mene lääkäriin NYT. Nyt on toi hammaslääkäri, mutta minkäs teet kun toisella on kamalista kamalin kammo. Viikko vielä, sitten toivottavasti lähtee eteenpäin sekin homma.
Meidän vaivat on mitättömiä, mitä olen lukenut sinun kirjoituksia, vaikka eihän sairauksia verrata voikaan.
Koitetaan pärjätä Minz - toivotaan, että pian rupeaa lumet sulamaan ja mennään kesää kohti. Lämmin kesä, mutta EI helteitä, niiden kanssa en pärjää...
Ja NIIN samoilla linjoilla sun kans! <3 Mehän olttii täysin terveit ja vapaat ku "taivaan linnut" (noh, oliha mul tota atopiaa, mut...), kunnes tul 50-iän rajapyykki vastaha, ja -hups- sit sitä mentiinki, syvääm päätyhy het samantein. Välil oikkee naurattaa noi, lääkäril, ku käyrää diagnoosit ja lääkitykset annostuksines läpitte (vaiks kaks kerttaa samam päivän aikan, jos o kaks eri lääkäriaikaa), et yleensä jos kysyvä oloo (kaik ei kyl kysy), ni ain tulee sanottuu, et mähä oon iha terve. =P Moni lääkäri EI pysty pitämää naamatauluas ilmeettömän tosa kohtaa. ;) Vaiks, joo, moni lääke sentäs vähentää oireit, ni eihä ne täsä iäs pakkaa enää 100% kaikkee poijes viär. Ja sopivaine ruakavalio auttaa vähä lissää, mut opetteluuha se o.
PoistaLumet saa olla, kunha ei kamalaste lissää enää tulisisis, ja sikku sulaa, ni sulais/ haihtuis äkkii, ettei sitä liukastelu/loska-aikaa tulisis, tai ainaskaa kovin kauvaa kestäis. =P Ja helteit mekää ei kestetä. Sillo tehrää pihahommiiki vaa sillo, ku ei paahra - ja sisäl pöheltää viilennyskone, et pystytää karvattie kans olemaa. Ettei "happi lopu". <3