Pikkuhyvää

Isäntähä se sit joutu tekemää yksinäs eilä koko pihan ja tiämpätkän, et om mahrollist liikkuu autol jonnekki. Pikkupakkasel om pysyny eilise plussaj jälkkee. Luanto näyttää parastas.

Päätin tehrä piänt makkiaa iltapäiväl, ahkeral kolailijal, ja ku viikko-ostospäivää ollaa siirretty ja siirretty, ni kaapit ol aika tyhjät, mut saim mää sit jottai kokkoo. En kyl iha reseptim mukkaa. Ol pakko soveltaa (ain pelottavaa!).

Tollane pikkane kakkuvuaka, lelu melkkest, mut sopii näi kahrel ku jottai tekkee, ni iham mainioste. Kaunis siit ei tullu, mut iha syätävä: juustokakkumaine koostumus, raikkaat mustaherukat, ja vaiks kuarrute valahti alas (en IKINÄ saa sitä onnistumaa, en ees viinereittem pääl - sitä taikakikkaa en ol oppinu viäl), se toi piänt makeut muuto hyvi kirpeesee kakkuhu. Toist samallaist en osaisisis tehrä, kummiskaa.

Reseptii muakkasin:
1 banaani = vehnäjauho ja öljy (ihav vaa summammutikas)
2 dl jogurttii = 2 dl maitorahkaa
2 dl tuaremustikkaa = 2 dl pakkas-mustaherukkaa (ne meijä viimiset viime kesält)

1 kanammuna ol reseptist ainoo, mikä men "oikkee". Sellane pikkane taikina. Ei tän kanammunan lisäks mittää, mikä toimis kohottajana, eikä tätäkää vatkattu, eli sai laittaa vuuan täyttee. Kaik aineet vaa keskenäs sekasi, öljyttyhy vuakaha (ei mittää korppujauhoo tai mannaryynii) ja sit uunihi. Arvausperiaatteel lämpötila (ekaks 20 min 175 ja lopuks 15 min 200) ja paistoaika (alotin orottamaa noin 10 minuuttii, et miten käy, ja siv vaa päätin, et ny riittää). Pikkase se jostai syyst kummiski uunis kohos, mut ei tullu yli.

Sit jännitettii, et mite sen saa vuuast ulos ehjän. Olin jo valmistautunu siihe, et tulee mössöö, muttei sit tullukkaa. Pittää vaa antaa rauhas jäähtyy, eikä men liija aikasi hosumaha.

Ha, kaikkee sitä täytyy kokeil! Ja tykättii!