Alotan ny aamust, ku kattottii erellisen päivän (torstain siis), et perjantai tääl pitäs olla selkeet ja aurinkoist, et olisisis kiva noit autoje renkait vaihrella kuivas sääs.
Sit käyttii aamulenkil, ja aurinko pikkuhiljaa vaa men piiloho. Pilvii tul lissää ja lissää, ja pohjosest oikkee tumma yhtenäine rintama liikku meijä suuntaha, et sit tuliki vähä kiireemp noitte renkaittevvaihron kans, et ehtii alta poijes, JOS siält sittenki tulee sare. Säätiarotukset ku om mitä on, nykysi.
Eli eiku hommihi. Poika tek töit niim myähää illal, et päätti jäär yäks, ni ei tarttenu ajaa kottiis, ja sit taas aamusel takasi, ku ol kummiski päättäny enne mökkiviikolloppuajoo saar talvirenkaat auton alle.
Niit pulmii tul sit töitte jatkamise osalt, ku noit yläkerra kotelois kulkevii johtoi ei saanu noppeeste esil. Ja isännäl ol töissäs sovittui palaverei niim paljo, ettei niittev välil oikkee ehtiny mittää tekemähä. Ne jäi siis mul ja isännäl ny viikollopu hommiks, et pääsee ens viikol jatkamaha, ja VIIMEISTELEMÄHÄ tän sähköurakan. Huh! On siin ollu pojal HOMMAA, mut on kyl ollu ihanaa, ettei ol tarvinnu ottaa kettää viarast tähä hommihi, ku tää olisis vaatinu oikeeste sitä, et me haetaa isännän kans joku muu tyäpaikka tän urakan ajaks, ja lemmikeil joku turvapaikka. Ny poika o joustanu ja muutonki kehtaa paremmi sanoo tarpeit, ja me kehrattii omii hänel, ja soviteltu hommii sem mukkaa.
Mut pulmatha on ain tehty ratkaistaviks, et kyllähä tääki ny onnistuu. Mut poika lähti sit viikollopuv viattoho renkaittevvaihroj jälkeiste kaffettelujej jälkkee. On kyl viikolloppus ansainnukki! 💙💕





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti