Kivaa oroteltavaa, ku pitäs saar lapsellapset pariks yäks (jos suinki vaa ova terveit) mummu-vaarilaha!
Siivoilui yleiseste, ilmampuhristin pöhisemähä, ja sellast. Ny vaihrov myäs toimiston sänkyhy verhot. Pitkäst aikkaa.
Tää o sellane "unimaja". <3
Näihi valmisteluihi liittye sit alkaa pinna kiristymähä, ku - joo, isäntä kyl imuroi - mut sit kaik muut jääki. Aamupalaa laittaes ittelles, jäi kaik murut tasol, ja KAIK kaapit ja laatikot, mitä ol käyttäny, AUK. Yläkaappie ovet, kaffelilaatikko... Ja sikku ol syäny, sai astiat tiskikoneem PÄÄL, misä ol lappu, et LIKASET - eli siis olisisis voinu samantein laittaa astiat sinne. Talouspaperirullan viimisem paperin käytti, tyhjä trötö jäi tasol, ei roskiksehe, ei poltettavihi, eikä hakenu uut täyt rullaa... Hmmm. Yritä täsä sit pittää huushollii siistinä! :( Välil naurattaa, välil ärsyttää. Ny on tän jälkimmäise aika.
Toisen/toisten jälkien korjaaminen on tosi turhauttavaa.
VastaaPoistaMinä pidin aikoinaan aika tiukkaa kuria siitä että pojat korjasivat jälkensä ja olen saanut siitä sitten nykyisiltä poikien vaimoilta kiitostakin että aviomiehensä osaavat kodintöitä ja myös tekevät niitä. Oma kehu :-).
Kari taas on asunut sen verran yksikseen , että tajuaa mitä pitää tehdä. Ettei ne roskikset itsekseen tyhjene jne jne.
Karin omien "autotallitavaroiden" järjestyksessä pitäminen on tosin ikuisuusprojekti :-).
Mutta mukavaa, että saatte lapsia yökyläilemään. Siitä sitten kaikki ilo irti !
Sehä se, ku isäntäki OSSAA, "mukku". Ja se ON tosi turhauttavaa, varsinki ku TIÄTÄÄ, et yritetää pittää siistinä torppaa viaraitte tuloo varte. Vaiks kyse olisisiski "vaa" nuarist pojist, ni silti!
PoistaJa vähä ol kuumeiluu, tukkosuut ja yskää, mut pärjättii! <3
Toivottavasti oli muruset kunnossa ja eka yhteinen yö jo takana (ihanat verhot ja jos tuossa unimajassa ei uni tule, niin sit ei missään!) Me saamme myös yhden tai ehkä kaksi murusta ensi yöksi, mutta sitä ennen on selvittävä hein kanssa sulkapallotunnista, klups.. vanhempi harrastaa sitä, joten syötötkin jo uppoaa tämän mummon ohi, mut yritetään taas.
VastaaPoistaMinä olen meidän perheen "jälkien jättäjä" - klups... joten osui kirjoituksesi kuin omaan nilkkaan... miten ihmeessä Ukkokulta murisematta jaksaa siivota... eikä sillä ole edes blogia, jonne purkaa tuntojaan... yritän nyt parantaa (edes hieman) tapojani.
Toivottavaste teil on kans ollu oikkee mukava viikolloppu murusten kans - ja kivan sulkapalloilum päällekki viäl! Mä oon tykänny sulkapallost nuarena kovastikki, mut seki jäi sit siihe, ku kukkaa muu ei innostunu. Ei sitä oikkee yksin ollu sit kiva harrastaa. ;)
PoistaMä yleensä jaksan vaa hymährelle siivot isännäj jäljet, vaiks kummastelen, et mitev vaikkia se o asioit laittaa oikkiaam paikkaha, ku asiat ojjo NII liki, mut silti poijes paikaltas. Hah! Sit ottaa pattihi (nousee se tatti ottal), ku isäntä ittekki tiätää, et yritetää pittää paikat kunnos ihav viaraitaki ajatelle, ja SILTIKI asiat jää mihi sattuu. ;)
Imurointi on plussaa. Itse en tykkää siitä yhtään.
VastaaPoistaVoisitko joskus nauhoittaa tuota sinun murretta ja postata? :)
Joo, en tykkää imuroinnist määkää. Paitti jos pitäs välttämät tehrä jottai muut, vaiks pyyhkii pölyi. Simmää mialuummi imuroitten. Hah!
PoistaTäytyy miättii, mite sais jotenki luannolliseste jottai puhet tulemaha, ettei sit ol sellast lukemist vaa. Ku en ol mikkää rariotoimittaja, mikkä sualtava tekstii, vaikkei mittää sanottavaakaa oikeest olisisis. =P