Kivaa, ei kivaa

Erilaisist sanonnoist täsä jossaikohti ol kovaste puhe, ni nyssit päällimmäisen: itku pitkäst ilost. Ku just nii kävi. Taas.

Kuvat on tält viikollopult, mut eiväv välttämät liity itte aiheesee. Ottelin muitki kuvii, mut niist tul ny sellassii, etten saa laittaa niit julkisest esil, näkyvä pojat liija selkeeste. "Keikkupeppulintu", eli västäräkki, huuteli varotustas talousrakennukse katon harjal, korkeuksist.

Hajin pojat perjantai-illal töitte (ja koulun - koht alkaaki ekaluakkalaise EKA kesäloma) jälkkee. Reippaaste lähtiväkki mukkaa, nykku ei tartte sen kummemmi enää pukkee ulos: lippis päähä, kenkät jalkaha ja aurinkoklasit nokal. T-paita ja shortsit ol iha nappivaatetus. 

Mummu-vaarilas sit "riisuuntumine", eli lippikset, kenkät ja aurinkoklasit jäi kuistil, sit het yläkerttaha tarkastelemaha koneel ensmätteks, et mite vaarin ja Niilon yhteine tiatokonepelin kehittely o erenny. Nipalt tulee hyvii ehrotuksii, mitä voi tehrä, mihi pittää keskittyy, mitä pitäs pelis tapahtuu - ja ossaa tosi hyvi niit ohjelmistokiäliiki, mil homma hoituu. Huamaa usseste, jos vaari kirjottaa jottai vääri. 😃 Tarkka poika!

Artoo kiinnostaa vaa se, mite se peli toimii, ja mitä siin voi tehrä, ku se, mitä siihe vois toimintoi lissää saara, mut  yhteist tekemist seki. Täytyyhä pelil pelaajaki olla!

Portti-kukkalaatikko orottaa viäl toho keskel jottai monivuatist, mitä koitetaa siin saar pärjäämähä. Niiloha meinas het, et KELTANE ruusu se pittää olla. Ehkä niinki. Täsä samal paikal vanhas laatikos ol sellane äitiempäiväruusu, ja se kesti kolme talvee, mut viime talvi ol liikaa - isännäl tul joku ajatuskatkos, ja laitto syksyl ruukkuu täyttäessäs enste mullan sinne alle, ja ikkäänku katteeks tota varelmasilppuu sellane 15 cm, minkä pit siis mennä pohjal. Eihä se ruusu siin  pelkäs "kattees" talvee pärjänny. Ol lumettomii pakkasjaksoi usseemppiiki. Et ei ne iham mitä vaa kestä. Ny o sit kunnom multakerros viäl pääl.

Auringonkukkaki o Niilon miälest kiva, niinku voikukatki, mikkä ova häne lempikasvei. Kirkkaat ja pehmeet kukat, niit o kiva hypistel. Kunha varoo, ettei mihinkää ampparihi osu. 

Muutonki kyl kaik mahrolliset ötökät kiinnostiva poikii: murkut (erillaiset; "oi, ne om pikkuruissii", "kato, ku iso", "ourov värine"...), koppikset, perhoset, kukkakärpäset... 

Eilä ol NII ihana, oikkee kesäne päivä. Terassin aurinkovarjot koitettii asettaa nii, et saattii varjoo nii soffal ku ruakapöyränki ympäril, mut eihä ne paikat vakion pysyny, ku aurinkokohrat vaihtova ahkeraste paikkaa. Mut vaihreltii sit aurinkovarjojenki paikkoi.

Mut oli pojakki iha innoissas, ku pääsivä valittemaa soffalt ulkon omaa paikkaas, pöyrän äärest omaa paikkaa, ja sit joko ollav vaa ja nauttii, tai vaihrel paikkaa, kulkee nurmikol ja kiärtää terassii ympär-ämpär. Hiakkiski otettii käyttöhö talvej jäljilt.

Syättii kaik ateriakki takaterassil eilä. Tänäpe onki sit jo sekä viileemppää, et tuulisemppaa, ettei olisis uskaltanu varjoi laittaa aukikaa, ku ne olisis takuuvarmaste kaatunu jonkun niskaha. Mite se voiki olla, et kaik maistuu niim pal paremmalt, ku saa syär ulkon?

Iltapäiväst jo eilä tajuttii, et sisälämpötila alkaa ol karmee; men yläkerras 30 astet rikki. Asennettii viilennyskone paikoilles pörhältämähä, mut eihä se mikkää sormii napsauttamal ol, et ilma alkais oikeest viilenemähä. Eli nukkumammennes asteit ol menny vaa iha vähä alespäi, meil kaikil ol hiki. Karvaset otukset tykkäs pysytel alakerras, viileemmäs tilas.

Pussilakana ol peittonaki jo liikkaa. Yäl sit Artol alko tul sellassii yskämpuuskii, mikä herätti, pit käyr vessas, vähä viilennel pyyhkeel, ku ol hikine olo, ja sellast, mut poika sai ku saiki uurestas unempääst kii, kunnes taas toine yskämpuuska herätti. :( Kokeilttii kuumet muutamaanki otteesee, sitä ei ollu, mut olo ol selväste karmee.

Päästii kummiski aamuhus saakka, ja ku olo viäl ol huano, ni annon lääket, syättii aamupala, ja sen poika söi kyl iha kivaste. Puurolautane tyhjeni vauhril. Orotettii, jos lääke vaikuttais, mut tuntu, et olo men vaa pahemmaks. :( Ei siin sit paljoo auttanu, ku lähtee kottippäi viämää poikii, parempie lääkkeire ulottuvil. Sunnuntain mummu-vaarilapäivä loppu siis melkkest ennenku ehti alkaakkaa. :(

Mut minkäs teet? Tavarat kasaha ja menoks. Olttii sit heil jo enne lounasaikaa ja avaavan jälkkee näytti olo paraneva hetkes, et ainaski henki kulki paremmi, ja mummuki sai huakast. Hualiha siin ain painaa, ku piänil ov vaivaa. <3

Nyssit ei oikkee ossaa toimerttuu mihinkää, ku olin nii ohjelmoinu itteni touhuumaa sitä ja tätä poikie kans... Hmmm. Ev viitti lettuikaa paistaa vaa meil kahrel, nykku on näi kuumaa. Poikie kans olisisiv voinu sen tehrä, ku heil ol kottimeno ja pääsy omii viileemppii sänkyihi... Noh. Tällast sattuu!

Aurinko paistaa, mut ov vilpone ja tosi puuskane tuuli. Vähäj jo meijä varastoteltan helmoi paiskottel, ku puuskat tuleva just kaikkeist huanoimmast suunnast... Toivottavaste pysyy paikoillas.